tiistai 22. helmikuuta 2011

Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani

Blogissani on ollut viime viikkoina melko hiljaista. Työkiireiden lisäksi tälle on eräs toinen selitys. Eräs valtava, kutkuttava ja kihelmöivä syy... Niitä pienen ihmisen elämän suuria päätöksiä.


Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Tilda ei ole enää Turun Tilda kesän korvilla. Olemme muuttamassa varsinaissuomalaisen maaseudun rauhaan. Samalla, kun sitoudumme (Tilda elämänsä ensimmäistä kertaa) asuntolainaan, taidamme myös sitoutua tämän maakunnan asukkaiksi. Pitkien keskustelujen jälkeen päädyimme siihen, ettemme halua muuttaa töiden perässä pääkaupunkiseudulle. Mieluummin teemme täällä vaikka omaan alaamme liittymättömiä pätkätöitä kuin kasvatamme mahdollisia lapsiamme suurkaupungissa.

Päätös hieman hirvittää, huippaa, naurattaa ja itkettää tällä hetkellä. Mutta päätöksissä on tulevaisuuden ensi askel! Ja kyllä se päällimmäisin tunne on tällä hetkellä onnellinen :)

Niin ja sydänten Turun Tildana lupaan pysyä aina ;)

Ps. Asunnosta kuulette sitten joskus. Ennen sitä pitää saada vanha kämppä myytyä ja turhat roinat kirpparille. Vihdoin erinomainen syy saada myös G valmiiksi.

kuvalähde täältä

12 kommenttia:

Piaf kirjoitti...

Onko teillä jo joku ihana pesä siis valittuna? Ui ui, kuulostaa niin hyvältä <3

Tsemppiä, ja onnea hienosta rohkeasta ratkaisusta! Toivottavasti pysyt linjoilla täällä blogimaailmassa niin pääsemme seuraamaan Tildan maalaiselämää.

Ainoanniina kirjoitti...

Tätä minä vähän aavistelin kun olit "muut" vaihtoehdot rajannut pois ; ) Aivan ihana juttu! Oman pesän rakentaminen on ihanaa! Onnea!

Innolla odotan jatkoa tälle tarinalle : )

SaraJana kirjoitti...

Paljon onnea tulevaan! :) Meilläkin viimeisin muutto tapahtui osittain samoista syistä, ja päätin että tulevan perheenlisäyksen vuoksi haluan valita asuinpaikaksi rauhallisen maalaiskunnan, enkä jäädä pk-seudulle vaikka liki kaikki alani työt ovat siellä. Olen varma että kyllä kaltaiseni hyvä työntekijä oman paikkansa löytää vaikka mistä, kunhan tarpeeksi etsii - ja samaa uskon sinulle ja miehellesikin.

Hanstu kirjoitti...

Wau! Onnea ja tsemppiä tulevaan :) Eiköhän kiireiden laannuttua siitä liitä vielä monta tarinaa. Jei! Odotan niitä innolla.

Bisquits kirjoitti...

Hieno juttu. :-) Itse viihdyin aikoinaan pääkaupungissa, mutta veikkaanpa, etten olisi sinne lopullisesti jäänyt (ellen siis olisi muuttanut pois Suomesta). Pian päästään kai näkemään sisustusjuttuja, hihi?

Sara kirjoitti...

Onnittelut suuresta paatoksesta! Jaan mielenkiinnolla odottelemaan lisaa tietoa teidan uudesta kodista jos haluat sita taalla jakaa meidan kanssa :)

Athelas kirjoitti...

Kuulostaapa ihanalta, vaikka itse en maalla osaisikaan asua. Tsemppiä muutokseen!

Täällä pedagogisten loppusuora häämöttää, viimeiset oppitunnit ja jopa esseetkin on kahden kuukauden päästä jo laadittu. Valitettavasti tämä vuosi ei ole tuonut sitä mitä toivoin... Mähän lähdin vähän arkaillen ja epävarmana tähän hommaan toivoen että inspis löytyisi matkan varrelta. No, eipä ole löytynyt.

Ihailen todella ihmisiä, jotka pystyvät tähän työhön. Itsellä tänään taas takana yläasteen tunti jonka jälkeen ei voi kuin päätä pyöritellä. Kyseisestä ryhmästä vain viidesosa pystyy kuuntelemaan minkäänlaisia ohjeita ja tekemään niiden mukaisesti! Loput häiriköivät tai tuijottelevat seiniä. Ei mitään tolkkua, ei mitään käsitystä siitä miten koulussa ollaan. Koita siinä sitten oppia jotain, opettajaopiskelijana tai ihan tavallisena oppilaana.

Tiedän että on eri asia olla jonkun ryhmän oma opettaja, ja tiedän että on todella kivojakin luokkia, mutta ei tämä kyllä mun ala ole :(. En kuitenkaan kadu päätöstäni, ei tästä haittaakaan ole. Kaipa tämän kuitenkin jotenkin kunnialla saa päätökseen :).

Turun Tilda kirjoitti...

Piaf: Kyllä vain, nimi paperissa ja käsiraha maksettuna... Että huh-huh, melkoisen nopeaa toimintaa on ollut.

Varsinaisesti mitään punaista tupaa ja perunamaata ei ole näillä nikkarintaidoilla tiedossa, mutta sen sijaan haaveilemme lisääntyvästä ulkoilusta ja retkeilystä melkoisen kivoissa maisemissa. Ja ehkäpä sisustaminenkin saa sijaa täällä blogin puolella sitten joskus...

Ainoanniina: Hih-HIh! Ajattelinkin sen olevan melkoisen läpinäkyvää. Olisi ollut kiva tehdä postauksia asunnonmetsästyksestä esimerkiksi Bisquitsin tyyliin, mutta uteliaat olisivat sitten voineeet vaikka retostella vaihtoehdoilla ja kohteilla (ja vaikka napata kämpän nenämme alta) joten anonyymiyden vuoksi halusin hoitaa asian näin.

Katsotaan miten tämä tarina jatkuu. Haluaisin kyllä jatkaa blogin pitoa. Kunhan löytyisi vain aikaa syvällisemmälle tarinoinnille, sillä faktahan on,että nyt vyö kiristyy melkoisesti ;)

Sarajana: Kiitos tsempistä! Toivotaan, että Turun seutu pystyy työllistämään vielä kaksi ahkeraa ja innokasta akateemista. asuinpaikkakuntia valittaessa vaakakupissa alkaa painaa myös se, että edes jommankumman vanhemmat asuvat lähistöllä. Suku on tärkeä turvaverkko monissa eri tilanteissa.

Hanstu: Kiitos :D Arvannet muuten varmaan, mihin päin tässä ollaan muutamassa ;)

Bisquits: Pk-seutu on varmasti monen kohdalla järkevä ratkaisu ja dinkkuna siellä on mukava asustella. Ja jos olisin vielä sieltä suunnalta kotoisin,saattaisin haluta elellä siellä koko elämäni.

Hieman isomman kämpän sisustaminen sa kyllä masunpohjan jo kihelmöimään ;) Köyhäily on varmaan pakollinen linjaus näin aluksi, mutta sehän vain ruokkii luovuutta ;)

Turun Tilda kirjoitti...

Sara: Kyllä varmasti sitten aikanaan. Ja siitä iloitsen kovasti, että päässen järkkärin kanssa kuvailemaan luontoa ihan toiseen malliin :)

Athelas: Muotoilin tuon maaseutuvaihtoehdon tuollain anonyymin väljästi, mutta uskoisin ehtiväni aina silloin tällöin Turunkin rientoihin ;)

Harmi, että opeala ei ole osoittautunut inspiroivaksi. Tämä työ vaatii kyllä oikeasti hervotonta pinnaa ja alalla työskentelevien läheiset saavat kestää aika paljon... Sitä ei välttämättä ymmärrä, jos ei ole henkilökohtaisesti tutustunut alaan. Onhan tämä aika hullun hommaa...

Jos auskultoit (ehkä kerroitkin aiemmin) Turun norssissa, niin kokemuksesi ei ole mikään ihme. Sehän on ihan kaamea paikka! Lukiossa opettaminen on mielestäni hyvinkin toisenlaista ja minulla on kyllä mukavia yläkoululuokkiakin. Mutta auskultointi antaa sinulle hyvät eväät hakea bisnespuolelle ja järjestötehtäviin. Opettajankoulutusta arvostetaan nykyään yksityisellä sektorillakin, joten se on hyvä meriitti muiden joukossa!

Elie kirjoitti...

Onnea tulevaan kotiin :)
Missä kirpputorilla myyt tavaroitasi?
Kenties huuto.netissä....

Athelas kirjoitti...

Hullun hommaa tosiaan ;). En itse asiassa ole Turussa, mutta eipä täälläkään tuo Norssi mitenkään kehuttava ole. Koko koulussa vallitsee omituinen tunnelma, ikään kuin kirjoittamaton sääntö, että noi on vaan auskuja. Auskut ei osaa mitään. Auskuja ei tarvitse kuunnella. Huolimatta siis siitä, että ohjaavat opettajat kyllä toistelevat, että auskutkin ovat opettajia. Tämä on mielestäni aivan järjettömän valtavan perustavaa laatua oleva ongelma!

En ole varsinaisesti hylkäämässä ajatusta opettamisesta ihan kokonaan... Mutta en usko että peruskoulussa tai lukiossa minua nähdään edes sijaisen hommissa. Oli ryhmät sitten kuinka kivoja ja lahjakkaita vain :).

Turun Tilda kirjoitti...

Elie: Raahaan varmaan kamani jollekin kirppikselle. vpoin vaikka vinkata paikasta ja pöydästä täälä blogin puolella, jos kiinnostusta löytyy :)

Athelas: No ei kyllä kuulosta hyvältä. Tuollaista signaalia ei saisi kyllä antaa auskultoiville. Sehän vie pohjan oman opettajaidentiteetin rakentumiselle. Itse koin taas aikoinani, että ohjaus ei ollut ihan viimeisteltyä ja melkoisen ympäripyöreää, vaikkakin ihan kannustavaa. Se johtui kenties siitä ainaisesta kiireestä, joka vallitsee kyseisessä opinahjossa.