keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Gorgeous Blogger-haaste

Iltaista!

Kaksijakoinen postaukseni sisältää tänään toppatakkipropagandaa ja palkinnonjakoa. Aloitetaan ensimmäisestä. Olen tuossa hankelistallani roikottanut jonkin aikaa ideaa uudesta toppatakista. No, vihdoin jäi haaviin ja oikein kelpo jäikin! Ylläripylläri vaatekappale löytyi jälleen kerran Your Facelta. Jos olisin kaupallinen blogi, alkaisin kyllä jo kärkkyä diiliä kyseisen putiikin kanssa. Tämän elämän kalakaveruuden (lainaus muusikko Katri-Helenalta) salaisuus taitaa olla erinomainen vakkarimyyjä, joka löytää kropalleni parhaiten istuvat vaatekappaleet (eikä yritä edes tyrkyttää muita, vaan sanoo suoraan, että tämä ei istu päärynälle!). En muista hänen nimeään, mutta voisin muuten vaikka mainita sen täällä.


Joka tapauksessa myyjätär ehdotti minulle tuota suklaanruskeaa toppista, ja jäin koukkuun heti. En edes sovittanut muita vaihtoehtoja. Takki on kevyt, mutta erittäin lämmin näin kovilla pakkasillakin. Siinä on sisemmässä osassa korkea poolomainen resori, joka lämmittää ilman kaulaliinaakin. Lisäksi takki on ihanan naisellinen leikkaukseltaan. Ajattelin ensin, että haluan ehdottamasti toppiksen, jossa on vyötärövyö. Tämä toimi kuitenkin ilman. Kaikista paras juttu oli kuitenkin hinta - puoleen hintaan ( eli 90 euroa) sopi kukkarolleni erinomaisesti. Tästedes käytän vanhaa toppista maidonhakureissuilla ja rönttöpuuhissa ja tämä on sitten se kaupunki- ja kyläreissutakki :)


Sitten toiseen aiheeseen: Bisquits palkitsi minut kivalla Gorgeous Blogger-palkinnolla. En olekaan saanut pitkään aikaan mitään blogipalkintoja, joten tämä tuntui oikeasti tosi kivalta, kiitos! :) Palkinnon on saanut nyt niin moni seuraamani blogi, etten taida pistää sitä enää eteenpäin. Vastailen sen sijaan mukana tulleen haasteen kysymyksiin:

Milloin aloitit blogisi? Mikä seikka sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Aloitin blogini kirjoittamisen kesällä 2008, kun yritin väsätä (yllätys, yllätys...) graduani. Kirjoittaminen jurppi raskaan työvuoden jälkeen ja halusin tehdä jotakin piristävää. Olin haltioitunut tuttavani pitämästä Tyylitellen-blogista ja halusin kokeilla samaa. Hulluksi toiminta-ajatuksekseni muotoutui salakuvaaminen koulussa ja piristää tällä tavoin muiden opettajien (tai muuten vaan hieman konservatiivisemmasta tyylistä tykkäävien) arkea. Kaipasin myös vertaistukea opettaja-arkeeni, sillä kovin moni opiskelukavereistani ei vielä tuolloin ollut saanut kokemusta opettajan ammatista.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Blogini taitaa olla jonkin sortin lifestyleblogi. Päivän asukuvat kuuluvat vakioaiheisiini, mutta teen voimavarojeni mukaan postauksia myös syvällisimmistä aiheista. Ne keskittyvät pääasiassa opettajuuteen, historiaan ja kirjallisuuteen. Kuten joskus totesinkin, miksikään Ratulaksi en ole onnistunut tätä blogia muuttamaan vaan omat tuunailuni taitavat olla kukkapurkkien paikan vaihdon tasolla. Tyydyn toistaiseksi vain ihailemaan Maalaisunelmia lehtien koteja, mutta toivon silti, että joskus tulevaisuudessa minulla olisi myös aikaa ommella uudella Singerilläni niitä tyynynpäällisiä ja kokkailla punajuuripihvejä... Mutta tämä ei onnistu niin kauan, kun joudun tekemään kahta ajatustyötä yhtäaikaa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Kylläse taitaa olla kaikkien häntärottien kauhu, Herra Råtta :D (Psst. Herra Råtta kommentoi, että hän haluaa vuoden turkulaiseksi!)

Mitä haluaisin muuttaa blogissasi?

Haluaisin ehtiä laatimaan postauksia enemmän ja syvällisemmin. Tämä koskee erityisesti kirjallisuus- ja historia-aiheisia postauksia. Olen ollut erittäin iloinen siitä positiivisesta palautteesta, mitä minulle on annettu historian popularisoinnista. Yritän jatkaa samalla linjalla.

Otaksun, että muuton jälkeen ehdin panostamaan jälleeen myös retkeilyaiheisiin postauksiin. Eväsretket luonnon helmaan (ja Turkuun!) ovat meidän pesueemme harrastus, josta on viime aikoina jouduttu tinkimään. Eräs lukija kommentoi joskus, että piti erityisesti näistä retkikuvauksistani. Hänen omassa kaveripiirissään ei ymmärretty sellaisten päälle ja hän kärsi tilanteen johdosta. Ymmärrän tätä lukijaa täysin, sillä elämä koostuu juurikin tuon kaltaisista pienistä iloista.


Retkille otan sitten mukaan järkkärin aivan varmasti!

Ja sitten vielä yksi haave - ehkäpä nuo sisustuspostaukset lisääntyvät kevään korvalla, kun on hieman enemmän tilaa, mitä sisustaa ... :)


Ps. Arvaako kukaan, mistä nuo kuvat on napsaistu ;) Sää oli kyllä ihan kaamea eikä noista suttaroista paljon selvää saa...

Mukavaa illanjatkoa jokaiikalle!

7 kommenttia:

Ainoanniina kirjoitti...

Ihastuttava paikka♥♥♥ Vaikuttaa juuri sellaiselta minun unelma-asuinpaikalta: kumpuilevaa maastoa (kallioita?) ja mäntyjä. Lapsuudesta saakka oleva talonpaikka haaveeni nimittäin. Nyt meillä kyllä koti ihanalla paikalla, vaikkei ihan juuri tuollaisella mäntykankaalla. Metsää ympärillä, iso "vuori" takana ja järvenkimallus ikkunoista.

Turun Tilda kirjoitti...

Ainoanniina: Arvelit oikein, melkoisen korkealla paikalla sijaitsee. Hyvällä säällä puiden latvojen välistä välkkyy vielä meren lahti... Mutta tuosta kuvasta ei saa kyllä selvää. Teidän asuinpaikkanne kuulostaa kyllä vallan ihastuttavalta!

Ainoanniina kirjoitti...

Isäni ja äitini asuivat ennen minun syntymääni lähellä Turkua, Sauvossa. He kävivät kesäisin uimassa Paddaisissa meren rannalla. Aina he muistelivat noita aikoja lämmöllä ja maisemat siellä ovat kyllä ihania, olen kerran käynyt katsomassa. Sitähän en tosiaan tiedä, minne päin te muutatte, mutta tuli tuosta "välkkyvästä meren lahdesta" tuo mieleeni.

Turun Tilda kirjoitti...

Ainoanniina: Hihii, aika hyvä veikkaus ;)

Varsinais-Suomessa on kyllä mielettömiä maisemia nimenomaan rannikolla. Korkeita kalliojyrkänteitä, jotka ovat ennen olleet saaria ja siinä välissä peltomaisemaa. Syvämmälle varsinaissuomalaiseen sisämaahan en haluaisi muuttaa, sillä siellä on vähän liikaa tasaista peltomaata makuuni. tosin varmasti rakasta seutua niille, jotka siellä ovat elämänsä viettäneet.

Ainoanniina kirjoitti...

; ), vau!

Niin, ne maisemat ovat ihania vaihtelevaisuutensa ja maaston korkeuserojen vuoksi. Kuljet yhden kukkulan yli ja sitten taas laaksoon ja henkäiset aina, että voi, miten kaunista. Banneristasi tulee myös mieleen nämä seudut, olet ehkä joskus kertonut miltä retkeltä kuva on otettu, en vain muista nyt.

Verna kirjoitti...

Hei, tästä tuli mieleen, että kun kyselit joskus jokin aika sitten, et mikä vois olla vaihtoehtoinen ammatti sulle, jos joskus tulevaisuudessa kaipaat vaihtelua open hommiin: tietokirjailija! Osaat mun mielestä just niin hyvin kirjoittaa yleistajuisesti ja mielenkiintoisesti historia-aiheisista asioista :) Toki siihen vaaditaan vähän muutakin, mutta miksipä ei susta olis siihen, joskus tulevaisuudessa.. ? ;-)

Turun Tilda kirjoitti...

Verna: Kiitos tsempistä! Haaveilen kyllä jonkin sorttisesta kirjoittajan työstä ja eihän sitä koskaan tiedä, mihin tie vie. Tietokirjailijat yleensä valittavat, että tietokirjallisuutta ei arvosteta Suomessa tarpeeksi ja niiden tekeminen ei lyö leiville (liian pienet markkinat). Konseptia pitäisi siis kehittää eteenpäin...