keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Postojna-luolat ja Robin Hoodin linna

Hei taas! Jatkan taas matkakertomuksen parissa.

Ljubljanan jälkeen pääsimme vihdoin testaamaan vuokra-autoamme kunnolla. Auton hankkiminen oli jäänyt miehen kontolle, ja kas vain - kun lunastimme autoa itsellemme, se ei sisältänytkään vakuutusmaksuja... Pidin kuitenkin mölyt mahassani, sillä miehellä oli ollut erittäin rankka jakso uudessa työssä. Tarjolla oli halvempi puolikasko, jolloin vakuutukseen kuului 700 euron vakuutusmaksu tai sitten 500 euron hintainen täyskasko, joka korvaisi kaikki mahdolliset haaverit ja varkaudet. Pienen aivoriihen jälkeen päädyimme tuohon täyskaskoon, mikä näin jälkikäteen matkan eri vaiheita muistellen oli ihan hyvä valinta. Nimittäin, jos tuulilasiin olisi lentänyt vaikka pikkuinen kivi, niin kyllä se 700 euroa olisi pian täyteen tullut. Ja Triesten kaduista en vielä tässä vaiheessa puhu mitään...

Tosiaan, sunnuntaina tarkoituksenamme oli siirtyä Ljubljanasta ja Sloveniasta Triesteen Italian puolelle. Matkaa kertyi moottoritietä pitkin alle 100 kilometria, joten päivän aikana oli mahdollista tutustua matkan varrella oleviin nähtävyyksiin. Jo Suomesta käsin olin selvittänyt, että eräs Slovenian kuuluisimmista nähtävyyksistä, Postojna-luolat, sattuisivat hyvin matkareitillemme. Ljubljanassa käteeni osui vielä täsmäesite, johon oli listattu Slovenian viisi tärkeintä nähtävyyttä. Samat luolat oli mainittu siinä sekä eräs erikoinen linna, joka näytti sijaitsevan vain 10 kilometrin päässä luolista. Niinpä päätin (mies ei paljon tällaisia päätöksiä matkan aikana tehnyt... :D), että molemmissa käydään jos, on aikaa. Ja hyvä, että käytiin. Sunnuntaista tuli eräs monipuolisimmista matkapäivistämme!

Postojna-luolat ovat jos ei maailman, niin ainakin Euroopan suurimmat tippukiviluolat. Olin käynyt joskus Turkin matkalla jossakin pienissä tippukiviluolissa ja ajattelin, että no, ovatkohan nuo nyt sen kummallisemmat, mutta voin sanoa, että olivat! Postojnassa on yli 20 km laajuinen monikerroksinen tippukiviluolaverkosto. Se osa luolastosta, jota esitellään turisteille, sisältää ensin 2 km pienoisrautateitä maan alla, ja sen jälkeen on vuorossa noin kilometrin verran patikointia. Reitti sisälsi aivan huikeita maanalaisia maisemia ja mittasuhteet olivat aivan erit kuin olin aiemmin vastaavissa luolissa nähnyt. Suurimmille saleille oli annettu omalaatuisia nimiä, jotka kertoivat salien ominaisuuksista. Eräässä luolassa tai "salissa" oli niin hyvät kaikuominaisuudet, että siellä oli aiemmin järjestetty konsertteja. Nyttemmin ne on lopettettu ympäristön vaalimiseksi.

Valokuvaaminen oli suurin osin kielletty, vaikka opasteet ilmaisivat asian melko epäselvästi. Tämä oli pettymys miehelle joka olisi osannut ottaa kuvia ilman vaarallista, tuhoa aiheuttavaa salamaa, mutta on tietysti ymmärrettävää, että kielto koski kaikkia. Vasta viimeisessä kohteessa kuvaaminen oli sallittua. Mielestäni olikin antoisampaa keskittyä salaperäiseen maanalaiseen maailmaan, joka tarjosi ihmeellisyyksiä joka nurkan takana ja tallettaa ne muistojen aarrearkkuun. Tapasin myös kaimani olmin, josta kerroinkin aiemmin :D

Postojna-luolat ovat melkoinen turistimagneetti, ja täydellistä rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavan tuskin kannattaa sinne japanilaisturistilaumojen väliin lähteä. Kierrokset ovat kuitenkin organisoitu tehokkaasti ja itse pystyin ainakin täysin rinnoin nauttimaan kohteesta. Sloveniassa on muitekin tippukiviluolastoja, joiden kävijämäärät ovat vähäisempiä, mutta itse luolat kuitenkin aivan yhtä näyttäviä. En muista tarkalleen tämän toisen kohteen nimiä, mutta googlettamalla asia varmasti selviää.

Koska olimme yhä aikataulussa, niin meille jäi hyvä tovi tutustua myös lähistön Predjama-nimiseen linnoitukseen. Linnoitus näyttelyineen oli melkoisen vaatimaton, mutta erikoinen ulkoasu kiinni kalliossa sekä paikan kuuluisimman haltijan tarina tekivät vaikutuksen! Paikkaa oli hallinnut muinoin Erazem-niminen ryöväriparoni, joka Robin Hoodin tavoin varasti rikkailta ja antoi köyhille. Linnoituksen yläpuolella sijaitsi mieletön luolien ja käytävien verkosto, joiden avulla Erazem liikkui paikasta toiseen. Alue on Postojnan lailla karstimaata, joka selittää nämä luonnonmuodostelmat.

Postojna-luolilta saattoi ostaa yhdistelmälippuja, jotka mahdollistivat vierailun molemmissa kohteissa. Muistaakseen lippu maksoi opiskelijan kohdalla n. 19 euroa. Mielestäni kohteet olivat täysin hintansa väärtejä! Vaikka linnan näytely ei ollutkaa kovin kummoinen, viinitupa teki vaikutuksen. Siellä ystävälliset myyjät näyttivät alusta alkaen, kuinka viinin pullotus tapahtuu. Mukaan tarttui kaksi pulloa paikallista hunajalla maustettua paikallista väkevää, joka on kuulema erinomaista esimerkiksi yskänlääkkeenä tai flunssan yllättäessä. Täytyy testata syysmyrskyjen koittaessa ;)

Paluumatkalla pysähdyimme eräälle mielettömän kauniille paikalle (kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta paikalle...) ihailemaan maisemia. Rajuilma teki tuloaan, ja nappasin kuvat viime hetkellä ennen kuin piti syöksyä takaisiin auton suojiin! Tämän jälkeen alkoikin olla jo vähän kiire Triesteen, kun majapaikan osoitekin oli hukkunut... mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa!

Mukavaa päivänjatkoa :)

Psst. Palkinnonsaajat, mahdattekohan seurata yhä tätä blogia?

6 kommenttia:

Hanstu kirjoitti...

Ihanaa, että jaat matkakertomuksesi täällä – kiitokset siitä nimimerkillä matkakuumeinen. Ilmeisesti reissu oli erityisen onnistunut (ainakin tähän mennessä nähtyjen postausten perusteella) :D

Turun Tilda kirjoitti...

Hanstu: Kiva kuulla, että maatkakertomuksia jaksetaan lukea! USosittelen oikeasti kaikkia paikkoja, joissa kävimme. Loppupäästä tätä maratonia löytyy vielä muutama todellinen sokerina pohjalla-paikka, mutta kyllä noihin rannikon kaupunkeihinkin voisin palata vaikka heti takaisin. Tai Ljubljanaan... Parasta on, että etäisyydet ovat tuolla niin pienet. Noin vain sitä käydään kolmen maan sisällä. USomessa pitäisi mennä johonkin Nuorgamiinn, että onnistuisi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kävin itse viime syksynä tuolla Postojnan luolissa ja olin todella vaikuttunut. Ajattelin etukäteen, että tippukiviluolat on jotain pieniä hämäriä loukkoja enkä voinut kuvitellakaan, että on olemassa jotain tuollaista! Aluksi valokuvasimme luolissa (kun kaikki muutkin turistit kuvasivat kiellosta huolimatta), mutta lopetimme oppaan selittäessä salamavalon tuhoavan tippukivien pinnan. Siinä vaiheessa nolotti aika paljon...

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Hei, kiva, että jollakin toisellakin on kokemuksia paikasta. Ei voi kuin suositella. Joo, kuvaamista tapahtui meidänkin kierroksella kielloista huolimatta. Olisivat voineet hoittaa asian vähän selvemmin, vaikka huomasin kyllä jonkin sortin kieltotaulut sitten jälkikäteen. Ärsyttävintä oli se, että jotkut ottivat sitten ihan salamien kera. Vois nyt sen verran harjoitella kameran asetuksia, että tuollaisen pienen muutoksen osaa tehdä...

Adalmina kirjoitti...

Oi ihania matkakertomuksia sinulla!!! Varsinkin tätä juttua lukiessa tuli ihan omat matkamuistot mieleen - olin mieheni kanssa samaisissa maisemissa pari vuotta sitten (käytiin myös piranissa ja tehtiin se suosittelemani katamaraani-matka venetsiaan)! :)

Teillä on kyllä ollut aiva ihana honeymoon-matka. Varsinkin tuo kuva Trieste-postauksesta, jossa istut syömässä auringonlaskun aikaan on ihana! voin vain kuvitella sen tunteen tuollaisena hetkenä... Täydellistä!

Turun Tilda kirjoitti...

Adalmina: Kiitos! :)

Oli aivan mieletön matka! Ja kiitos sinulle, kun annoit niitä vinkkejä! Taisimme ehtiä lähteä enne kuin huomasin sen. Venetsia-risteily kuulostaa aivan ihanalta ja laitoinkin sen vinkiksi tuonne muille reissuja suunnittelelville.

Suosittelen Triesteä, varsinkin jos muuten reissaa enemmän Kroatian ja Slovenian puolella. Saa sopivan Italia-annoksenkin. Kroatian puolella ehdoton kohde on myös Plitvicen kansallispuisto! Sanoinkuvaamattoman kaunista... Teen siitä vielä myöhemmin oman postauksensa :)