Nokialaiset by Julia Lundsten

Keskiviikko-iltaista!

Oi voi, tässäpä korvaava laskettava asia unilampaiden sijaan...

 
Näillä olisi syksyn kenkähuolet ratkaistu, eikös vain? Voisi sipsutella sievänä kellohelmana syysmyrskyissäkin...

 

Pitäisiköhän pyytää mieheltä synttärilahjaksi?


Jos sinulla on jo Julia Lundstenin suunnittelemat nokialaiset, niin mistä ostit omasi?


Kuvat on haettu täältä.

Klassikko

Vuodesta toiseen naistenlehdet toistavat samaa mantraa siitä, mitä jokaisen naisen vaatekaapissa kannattaisi olla: laadukas trenssi, moneenmuuntautuva pikkumusta, valkoinen silkkipaita, kashmirneule ja musta bikertakki...



No, te lukijat tuskin olisitte ilman ylläolevaa kuvaa veikanneet oikein, mitä edellä mainituista päätin yllättäen kokeilla. Ei se mitään, en minäkään olisi arvannut vielä viikko sitten, että olisin mustan rotsin onnellinen omistaja.

Rock´n blue-merkkinen takki tuli vastaan Jyväskylässä eräässä viimeistä viikkoa auki olleessa outletissa. Laitoin takin aluksi ihan vitsinä päällä. Sittten aloin mallailla ja funtsia, sillä takki istui liikkeen pitäjänkin mielestä minulle kuin hansikas. Takki oli 50 % alessa, mutta silti jäljellä oleva 160 euron hinta hirvitti. Olen maksanut tuollaisen summan takista ehkä kerran aikaisemmin...

Nahan laatu tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja mieleeni tulvi ideoita, miten yhdistää takkia garderoopini sisältöön. Äh, kerranhan se kirpaisee! Tässä on kuitenkin klassikko moneksi vuodeksi.

Lupaan kuitenkin olla muuttumatta miksikään rokkikukoksi!  Yhdistelen takkia mieluummin hempukkamekkoihin ja hameisiin :)

Mitä sinä ehdottaisit kokeiltavaksi?

Mukavaa viikonjatkoa :)

Jänes ikkunassa ja viikonlopun ilmaishuveja

Sunnuntaista!

Mikäs se siellä puputtaa?

Kotimme akkunaa on jo muutaman viikon ajan somistanut Lepus timidus (korviensa puolesta se on kyllä ihan perusrusakko).

Meille pupu loikki tuliaisena jostakin Tukholman vanhankaupungin putiikista. Nyt aamulämpötiloja ei tarvitse enää arvailla Pekka Poudan edellisen illan ennusteiden perusteella :)

Ikkunan sumeusastetta ei välttämättä tarvitse kommentoida boksin puolella...

Viikonlopun muihin iloihin ovat kuuluneet kahvihetki sienimetsässä, lampaankääpä-, tatti- ja kehnäsienileivät elokuvahetken lomassa sekä pellolta poimittujen ilmaisten auringonkukkien asettelu maljakoihin. Ymmärrän hyvin, miksi eräs serkkutytöistä halusi aikoinaan hääkukikseen noita kaunottaria...

 Illanhämyssä tuijottelin lahdelle ja huikkasin miehellekin, että mitä kummaa tuolla tapahtuu...

Mies muisteli, että kyseessä taitaa olla muinaistulien yö. Tällöin ympäri Itämeren rantoja poltetaan kokkkoja vanhojen muinaisten aikojen muistoksi. Tuolloin lähestyvistä vihollisista oli tapana varoittaa merkkitulten avulla. Tapahtuman viralliselta sivustolla muinaistuli-tapahtumasta kerrotaan näin:

Nykyisin muinaistulia sytytetään Itämeren rannikolla symboloimaan Itämeren maiden yhtenäisyyttä. Samalla muistutetaan mereen liittyvästä historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Elokuun lopussa sytytettävät tulet viestivät ihmisten vuosituhansia kestäneestä katkeamattomasta siteestä Itämereen ja lupauksesta ryhtyä toimiin sen suojelemiseksi. Muinaistulia poltetaan myös niiden muistoksi, jotka eivät koskaan palanneet mereltä.

Tulia näkyi meille asti kolme. Bongaatko ne kuvasta? Hieman harmi, ettemme muistaneet tapahtumaa, olisi ollut kiva mennä seuraamaan paikan päälle jonkin tulen sytyttämistä. Oli silti ihanan tunnelmallista seurailla tulien loimotusta näin hieman kauempaakin.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :) Kiva, kun olette piristäneet minua viime aikoina lukuisilla kivoilla kommenteilla :)

Tildan hullunkuriset vintagemekot: osa xxx

Perjantaista!

Kesän mittaan löysin useammankin kivan vintagemekon. Tänään, säiden muututtua astetta syksyisemmäksi, on hyvä hetki esitellä eräs noista nappilöydöistä.

Uskoisin, että osa lukijoistani ei voi ymmärtää "mummomaisia" mieltymyksiä, mutta esimerkiksi tämä polka dots-trikoomekko kuuluu työasuiksi metsästämieni asujen ykköskastiin. Oikeastaan mekossa on kohdillaan lähes kaikki: värimaailmaani hyvin istuva kahden harmaan sävyn yhdistelmä, ihanat isot etutaskut, rento materiaali (osittain tekokuitua, mutta mukana myös luonnonkuituja) ja malli (ei kiristä tai purista pitkänkään työpäivän aikana), koulumaailmaan sopiva siveellinen mitta (heh, voin poimia kynän lattialta ilman vilautteluja) ja vyö vyötärön korostamiseen.

Mekko löytyi ykkösputiikikseni  nousseesta Art + Design-liikkeestä kohtuullisen 25 euron hintaan. Mekon kivoihin yksityiskohtiin kuuluu poolomainen kaulus, jonka voi joko jättää hieman auki tai sulkea vetoketjulla korkeammaksi kaulukseksi.

Tässäpä vielä lähikuva kankaasta. Materiaaleina ovat mielenkiintoiset syntric ja diolen. Eivät taida olla enää kovin yleisiä? Merkki on puolestaan vanha tuttu Golden Finn. Merkiltä minulla on ennestään ruskeasävyinen maksimekko, eräs kaikkien aikojen vintagelemppareistani :)

Sydänriipus on uusi. Löysin vihdoin kivan mattametallisen yksilön. Ehkäpä seuraavan sydämen voisi hankkia joskus vähän jalomman metallin muodossa.

Mukavaa päivänjatkoa!

Sneakpeek: Vuoden sisustuslöytö numero uno

Tervehdys!

Palailin juuri mamman hoivista, missä vietin vajaa viikon. Joskus on paikallaan istua alas kalliolle ja kuunnella tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta ilman kiirettä. Rakastan yli kaiken myös kotipaikkamme mökkisaunan  ääniä. Puukiuas rapisee, pitäen suorastaan meditatiivista ääntä, ihanan kosteista löylyistä nyt puhumattakaan...

Mutta sitten vuoden sisustuslöydön pariin. Nappasin kuvat pikapikaa huonolla pokkarilla, mutta eiköhän näpsyistä olennainen käy ilmi.

Teimme kolmisen viikkoa sitten viikonloppuretken Uuteenkaupunkiin. Eräässä vanhan tavaran liikkeessä myyttiin vanhan kalastajatilan jäämistöä (mm. ihania isoja puuvakkoja ja soikkoja), mutta minäpä iskin silmäni heti erääseen arkkuun. Se oli mielestäni poikkeuksellisen mallinen: aika kapea ja korkea. Siinä oli ihanat metallilukot ja materiaali rouheaa lankkua. Köydestä tehdyt kantokahvat ja kylkeen painettu numero kymppi olivat kuin piste I:in päällä!

Siinäpä säilytysastia eteiseemme!

 Mies sai tingattua hinnasta vielä vitosen ja pulitimme lopulta arkusta kolmekymppiä. Myyjä ja mieheni epäilivät, että arkku on alunperin ollut armeijan käytössä. Siinä on saatettu säilyttää esim. kranaatteja, HUI!

Kuvailen eteistä tuonnempana vähän paremmin, kun saamme iskuporakoneen lainaksi ja dilemmoitua, millaiset koukut ja taulut ynnä muut pikkujutut viritämme seinälle.

Mukavaa viikonjatkoa!

Ps. Ilmeisesti arkkulöytömme oli aikas kohtuuhintainen, sillä pöyristelin männä viikolla erään turkulaisen vanhan tavaran liikkeen hintoja: omaa arkkuamme pienemmästä armeija-arkusta pyydettiin siellä 80 euroa ja Bore-laivan vanhoista lautasia sisältäneistä arkuista peräti 280 e kappale! Lukihan niissä tosin pönäkästi "Bore" kannessa, mutta aika huonokuntoisilta ne näyttivät... No, antaa rikkaampien maksaa, mitä haluavat. Minä nautin tästä löydöstäni :)