Vuosirenkaita ja jokatytön pitsimekko

Heipsansaa!

Tuli netti, tuli valkeus. Voin siis postatakin jo heti tänään! Kiitoksia vielä kaikista ihanista kommenteista. Lisäsinkin jo editin edelliseen postaukseen, mutta haluan vielä uudelleen mainita, kuinka mukavalta myötäelämisenne tuntui. :)


Tänään koitti sitten se vuotuinen vanhentuminen. Puolet kollegoista uhkasi paeta kuvaajaa, sillä koulukuva, jos mikä kertoo kuulema saavutettujen vuosirenkaiden määrän.

- Tilda voi tosin mennä, eihän sitä erottanut vielä pari vuotta sitten oppilaista!

No, muutama vuosi sitten kävi tosiaan niin, että eräät vanhemmat olivat vasta kolmannella yrittämällä osuneet ryhmänohjaajaan lukiolaisen sijaan. Olettaisin noiden kertojen kyllä vähitellen jäävän historian havinaksi. Ikäero, joka ensimmäisinä vuosina oli alle 10 vuotta allekirjoittaneen ja oppilaiden välillä, kasvaa koko ajan. Tuo kasvava ero symboloi minulle ehkä sitä vuosirenkaiden määrä, ei niinkään vuotuinen koulukuvaus. Ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa, opettajan työn kannalta kuitenkin ehkäpä enemmän niitä hyviä. Elämänkokemus ja viisaus lisääntyvät ja voihan sitä silti olla perillä uusimmista tositeeveevirtauksista ja poppishiteistä.

Päällä minulla oli tänään valokuvaajan kieltämiä mustaa ja valkoista. En yksinkertaisesti keksinyt parempaa hetkeä sisäänajaa hennesiläistäni. Huuliakin punasin, mutta vasta ruuan jälkeen. Katsotaan, millainen kuva sitä tänä vuonna napsahtaa. Kerrankin niitä pääsee myös vaihtamaan - vihdoin ystäviänikin toimii tässä samassa ihanuuksien (ja kamaluuksien) ammatissa!

Päivän työasu

mekko - H&M

jakku - Sama

saappaat - Aventura

koru - Gina Tricot

Se on lähetetty

Mitä Tilda sanoo G:n viimeisen korjauspuristuksen, seitsemän oppitunnin suunnittelun, niiden pitämisen ja maraton-opekokouksen jälkeen?

Se on lähetetty. Muuta en sitten jaksakaan sanoa. Tällaisella hetkellä myös usko siihen, että kuinka jaksan blogia ylipäätänsä kirjoittaa, horjuu jälleen pahasti.

Mutta tämä on yksi päivä, huomenna taas toinen. Ja minulla on kiva uusi kietaisunuttu ;) Onni on myös oma rikostoveri, joka ottaa kuvat kolmessa minuutissa. Ainakin kerran viikossa.

Saa onnitella.

Edit: Sydämellinen kiitos kaikille myötäelämisestä! Tämä on minulle henkilökohtaisesti todella suuri juttu,ja oikeastaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, jota olen kokenut viime vuodet työskennellessäni epäpätevänä opettajana. Kiitos myös kaikille teille, jotka ovat suhtautuneet tilanteeseeni tässä vuosien varrella myötätuntoisesti, positiivisesti ja tsemppihenkisesti, vaikka asiaa olisi voinut kommentoida ilkeämielisesti valeopettajuuden näkökulmasta. Tilanne ei ole ollut täysin omissa käsissäni, vaan elämä vie kutakin meistä miten vie. Tämä on ollut Tildan tie ja te olette saaneet tässä samalla kokea siitä pienen häivähdyksen. Koko todellisuuttani en ole voinut enkä ymmärrettävästi edes halunnut jakaa. Toivottavasti tarinoinnistani on ollut iloa, hyötyä ja rohkaisua ainakin osalle teistä.

Nyt seuraa pakollinen tauko. Maalla mokkulayhteys pätkii ja edellisen sopimuksen irtisanottuamme uusi ei ole vielä astunut voimaan. Toivottavasti nettiyhteyden saamiseen ei mene viikkoja, sillä samalla vaikeutuu vähän liikaa open arkikin...

Aurinkoisin syysterveisin Tilda

Ennätyksentekoa syksyisissä vermeissä

Heipä hei!

Tänään tuli tehtyä ennätyksiä. En muista, olenko koskaan aiemmin pitänyt putkeen kolmea lukion kaksaria peräkkäin (yläkoulu/lukioyhdistelmällä sen sijaan toki olen). Voin sanoa, että tällöin opettajan äänijänteet tietävät ainakin tehneensä töitä! Kurssien alussa sitä tuppaa muutenkin olemaan enemmän opettajajohtoinen, jotta tunnit lähtisivät kunnolla käyntiin.

Mutta edellistäkin hevimpi suoristus taitaa olla sittenkin se, jos joku jaksaa istua saman opettajan tunneilla kuusi tuntia putkeen! Enpä ole aiemmin moista ilmiötä kohdannut ;) Pitänee palkita yksilöt syötävillä mitaleilla kurssin jälkeen...

Päivän asuna kokoelma uutta, vanhaa ja vieläkin vanhempaa. Hame löytyi elokuussa Seppälästä ja pidän sen mallista ja huopaisuudesta kovasti. Ulkokuvia ottaessa oli kuitenkin tosi tuulista, joten parempia otoksia ei tällä kertaa irronnut. Myös tuubihuivi on samaisesta putiikista.
Hamosen kaveriksi valikoitui Nanson Penkolasta alehintaan ostamani Lempivaate-sarjan siveä paituli. En ikinä näytä uskovan ajoissa, sitä että neuletakit saavat minut näyttämään hirveältä Hinkki-Liisalta! En tiedä onko efekti yhtä paha todellisuudessa, mutta kuvissa en tykkää lainkaan. Eipä tuollaisella paitulilla kyllä oikein pärjää kuitenkaan näin säiden viiletessä...

Huomenna suuntaamme ystävien häihin ja sen jälkeen on tiedossa G:n loppupuunausta. Kuulemisiin alkuviikkoon asti!

Ps. Huomatkaapa te viimeisetkin villahousut tuo sivupalkin kysely :)

Kynttilä syysmyrskyssä

Iltaista,

Otsikolla ei tarkoitanut itseäni, vaan tällä kertaa ihan oikeaa kynttilälyhtyä. Sain kyseisen Pentikin ihanuuden pari viikkoa mieheltäni onnittelukukkien sijaan. Ja ihana kukkakimppu olikin! Lyhty on tuonut jo useamman illan ja päivän valoa pimenevään syksyyn...

Täytyy kuitenkin myöntää, että mielikin on ollut vähän myrskyisä. Vaikka olenkin onnellinen työelämään palaamisesta, olo on järkyttävän väsähtänyt. Tunnit sosiaalisina tilanteina vielä menevät, mutta en jaksaisi suunnitella tunteja. Päätinkin itse asiassa ennakoon, että nyt aion päästää itseni jo vähemmällä. Söin kuitenkin sanani heti eilen pakon edessä, sillä osa kirjasarjoista on vaihtunut, ja esimerkiksi ysiluokan uuden yhteiskuntaopin kirjan sisällöt on pakko suodattaa pedagogisesti järkevään muotoon. Vanhoilla tehtäväpaketeilla ei valitettavasti olekaan enää käyttöä (en ole siis vielä koskaan saanut ainoallekaan kurssilleni työkirjoja), vaan uutta on luotava. Eilinen viiden tunnin sessio töiden päälle oli vähän liikaa. Tänään taida päästä kolmella.

Sellainen positiivinen muutos on kuitenkin tapahtunut, että huomaan oikeasti jo osaavani sisältöjä, enkä sinänsä jännitä tuntien pitoa niin paljon kuin ennen. :) Taidan kuulua myös työyhteisössäni niihin kuuluisiin kurinpitäjiin ;)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Huomatkaapa tuo sivupalkin pieni kysely. Ei ole kauaa voimassa. Minulla on tällä hetkellä sellainen ole, etten välttämättä jaksaisi aina puhua kouluasioista tyhjille seinille. Toisin sanoen kommentetja ja postausideoitakin otettaisiin tuosta teemasta mielellään vastaan. Muuten tyydyn puhumaan vain vaatteistani tai sitten historiasta ;)

Hame olikin tunika ja päivä mitä parhain

Heipparallaa!

Eka työ päivä on pulkassa ja edelleen se, mitä eilen sanoin, pätee tänäänkin. Mukavaa olla vaihteeksi sosiaalinen.


Lupailin eilen hametta, mutta matkan varrella se muuttui H&M:n nostalgiakuosiseksi tunikaksi. Tällainen puolireiteen yltävä malli on päärynänkin ystävä, varsinkin, kun vyötäröä muistaa korostaa jollakin. Kuvien ottoon mennessä vyö oli humpsahtanut vähän alas, mutta ok näinkin.

Saappaat ovat vanhat Vagabondit, mutta istuivat kokonaisuuteen hyvin. Ainut, mikä oikeastaan risoi asussa, oli silmälasit (en yhtään tykkää niistä, mutta piilokarsastus ei salli jättää niitä poiskaan...). Silmälasit ovatkin hankintalistalla jälleen, ja tällä kertaa aion kääntyä
Specsavers`in puoleen, sillä heidän tarjouksensa koskevat prismalasejakin siinä, missä muita! Uskomaton juttu. Jos olisin tiennyt tämän viime vuonna, niin olisin saanut nykyisten lasieni hinnalla kahdet edellä mainitusta liikkeestä.

Suppilovahverokausi on menossa. Olemme löytäneet ihan uskomattoman paikan uudelta asuinseudultamme, jossa suppiloita löytää sankotolkulla. Tämä on näitä maalla asumisen ihania puolia :)

Sitten loppuun vielä kouluasiaa (nyt hieman hyppii, mutta ei kai haittaa...). Tavakseni on muotoutunut aloittaa lukion kursseja jonkin kappaleen siivittämänä. Kaikkiin ei ole löytynyt vielä sitä sopivinta, mutta eiköhän ne helmet pikku hiljaa löydä tiensä repertuaariin. Tänään lukion pakollinen Suomen historian kurssi alkoi Ismo Alangon "Kun Suomi putos puusta"-kappaleella. Kysyin oppilailta, että millaisia Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuurin liittyviä merkityksenantoja kappale heidän mielestään sisältää. Mitäs mieltä te olette? Mikä voisi olla esimerkiksi sen tämänpäivän symbolinen merkitys?



Mukavaa päivänjatkoa ja kommentoikaahan taas ahkerasti (aina välillä) niin kuin tähänkin asti ;)