Vuodenvaihteen muutoksia

Tervehdys!

Oikein hyvää uutta vuotta myös meikäläiseltä!
 

Olen ollut laiska ja kiireinen antibloggaaja - myönnetään. Tämän lisäksi kohdalleni on osunut myös hirvittävän huono blogikarma. Loppusyksystä mainitsemani tietokoneongelmat ovat jatkuneet pitkälle tämän vuoden puolelle. Tietokoneemme siis hajosi ja mies hankki (osina) uuden. Siippa pähkäili, että rahaa saisi säästettyä hieman ja kokosi sitten konetta maadoitettuna (käsi ihme kettingillä koneessa kiinni useammankin illan). Totta kai uudenkin koneen kanssa tuli ongelmia, joten kirjoittelen nyt edelleen tällä vanhalla. Ergonomisesta asennostanikin pieni maininta - olen ihan kyyryssä tässä muuttolaatikoiden keskellä. Olo on hieman tukala, joten en kovin pitkää postausta nyt ensi alkuun lupaa ;)

 

No, mitä on tapahtunut? Emme suinkaan ole muuttaneet pois asunnostamme vaan panneet yläkerrassa huoneruletin pystyyn. Makuuhuoneestamme on tullut lastenhuone, työhuoneesta makuuhuone ja Alvarin pikkuhuoneesta uusi työhuone.

Makuuhuone ja lastenhuone ovat jo asuttavassa kunnossa,  mutta tämä nykyinen työhuone... ...voi kauhia mikä kaaos! Päivässä ei yksinkertaisesti näytä ehtivän kovin montaa ekstrajuttua pakollisten lisäksi. Ei se mitään, kärsivällisyyttähän tämä keskeneräisyyden sietäminen lähinnä kasvattaa, mutta ihan lievästi olen hajoillut, kun en ehdi niiden mukavimpien asioiden kimppuun: eli huoneiden sisustamiseen, kapselipuvuston työstämiseen, keskeneräisten valokuvakirjojen laatimiseen (ennen kuin tällä vanhalla koneella voi heittää veslintua) tai blogitekstien kirjoittamiseen.

Mutta ehkäpä paljastan kuitenkin teillekin sen onnellisen ykkösprioriteetin, joiden vuoksi asiat ovat olleet mukavasti rempallaan: Huoneruletin ja lasten nykyisen yhteisasumisen mahdollisti oikeastaan se fakta, että Kaislan imetys saatiin lopetettua onnellisesti.

Joulukuun puolessa välissä ei vielä tosiaankan vaikuttanut siltä: olimme ajautuneet kahden onnistuneen unikoulunkin jälkeen jälleen siihen tilanteeseen, että tyttö tissitteli jälleen sen 5-8 kertaa yössä. Toki tilanteet muuttuvat lapsen eri kehitysvaiheissa ja tässäkin oli taustalla hampaiden tekoa (meidän Kisulille hampat ovat ilmaantuneet vasta tässä yhden vuodeniässä kun velipojalla oli samaisessa vaiheessa oikeastaan jo täysi kalusto suussa), korvatulehduksia ja eroahdistusta.

Olin ehtinyt  itse asiassa jo ottaa itkukurkussa yhteyttä neuvolaan, josta lupailtiin Tyksin unikoulua (ja sinne lähete jo saatiinkin), mutta päätimme tempaista vielä kerran sen kolmannen unikoulun omin voimin: Kun muu perhe yöpyi mummolassa, toinen vanhemista valvoi neidin kanssa. Parina ensimmäisenä yönä tuli itkupotkuraivarit (meidän neiti on aika monta pykälää veljeään tulisempi), mutta sitten tilanne tasaantui, ja alle viikossa neiti nukkui täysiä öitä heräilemättä! Välipäivinä koitti lopulta jo viimeinen päiväaikainen imetyskertakin - selvästi tisuttelu oli ollut hänelle enemmän tapa kuin tarve. Kummasti myös mukimaito alkoi maistumaan tämän käänteen jälkeen kun aiemmin ainut neste, mikä oli mennyt vastahakoisesta suukista alas, oli ollut lusikalla syötetty maito(!).

Hyvä unikarma on jatkunut onnenkantamaisella sitten edelleen tämän muutoksen jälkeenkin - kun lapset laitettiin samaan huoneeseen nukkumaan, ovat he (poislukien tämän viikon flunssailu) nukkuneet siellä keskenään oikein hyvin sekä päiväunia että yöunia. Toki eräs pikumies kipittää jossain vaiheessa yötä lähes jokayö vanhempien väliin nukkumaaan, mutta sitä ei lasketa. Eipähän herätä kuitenkaan siskoaan ;)

Tämän tarinan lopputulema aiheutui siis tuo muuttoaalto, jonka loppumaininkeja selvitellään tavarapaljouden keskellä edelleen. Muutos on kirkastanut minulle edelleen tavoitetta karsia tavaraa. Vaikka kotimme (110 neliötä) ei nyt ihan pieni ole, on tästedes harkittava tarkkaan, mitä kamaa tänne haalii.

Päivän ajatukseksi loppuun oikestaan sellainen, että onneksi tulee välillä näitä vähän rajumpia hyökyjä - ne kun laittavat ajatukset raksuttamaan ja sysäävät muutoksiin ja hyppäyksiin. Meillä on omasa mittakaavassamme nyt keväämmällä edessämme yksi sellainen, hui! Elämä on vanhojen aarteiden ohella myös uudistumista!

Palataan asiaan ja ihan varmasti nyt hieman nopeammin. :) Instaani @turuntilda seuraamalla  kuulet meistä ihan päivittäin, sillä pyrin ottamaan elämästäni yhden kuvan joka päivä :)