Viime aikoina minulla on ollut jonkin sortin jumitus bloggailun suhteen. Ei niinkään, ettenkö keksisi aiheita, mistä kirjoittaa. Niitä kyllä riittäisi. Kyse on oikeastaan ollut siitä, mistä viitsin kirjoittaa. Huomaan miettiväni yhä useamman aihepiirin suhteen, että mistä oikein kannattaa kirjoitella. Ettei herättäisi älämölöä - jollei sitten nimenomaan halua sitä herättää.
Otetaanpa esimerkiksi äitiysteemat. En koe olevani sen suhteen mikään airut tai varsinkaan julistaja. Jos näistä teemoista etsii tietoutta (tai näppäriä niksejä), kannattaa mennä ihan toisille saiteille. Täältä niitä ei löydä.
Koen tällä hetkellä olevani oikeastaan aika vastakohtainen monille lastenkasvatusvirtauksille. Olen niiden suhteen kuten niin monilla muillakin elämänaloilla epämuodikas tolkun ihminen. En jaksa vaahdota omien toimintamallieni puolesta ja paikoin ymmärrän liiankin hyvin vastakkaisia näkökulmia.
En ylipäätään voi sietää sellaisia kuvitelmia, että jokin näkemys olisi ehdottoman oikea - edes sellaisten tärkeiden aiheiden kuin lapsen ruokavalio.
Tällaiset totuuden teesit hyppäävät silmille aika nopeasti esimerkiksi äitien imetystukipalstoilla. Kun väsyneenä kutsuin vahingossa äidinmaidon korviketta vastikkeeksi (oisko muuten tulleet ammattiasiat 8. luokan historiasta mieleen :D), niin saa toruja, ettei kyseistä sanaa sovi käyttää, ettei se vain YLEISTYISI ja antaisi kuvaa, että tuo teollinen tuote olisi YHTÄ HYVÄÄ kuin äidinmaito. Kiitos neuvoista, mutta väsyneenä aion edelleenkin puhua vastikkeesta, enkä aio laatia mitään tukisanalistaa, jotta antaisin itsestäni mallikelpoisemman kuvan. Tärkeintä lienee kuitenkin, että väsynyt äiti uskaltautuu uudestaankin apua hakemaan? Toivottavasti joku huonommalla imetysitsetunnolla varustautunut ei ole tällaisten tylytysten jälkeen kärpetynyt entisestään itseensä.
Voin valottaa tämänhetkistä äitiyttäni. Se on mallia rakkaudellinen huono äiti. Pidän lapset mahdollisuuksieni mukaan kylläisinä, kuivina, suukotettuina ja onnellisen puuhakkaina. Hienosäätö sen sijaan pettää ja pahasti. Muutama esimerkki: annan edelleen purkkiruokaa, kun neiti Kaislasta tuli neljän kuukauden iässä, taannoisen antibioottikuurin jälkimainingeissa, erittäin epäluuloinen kaikelle suuhunpantavalle. Omistan kyllä useammankin hienon mössönteko-oppaan, mutta neidin viivasuora suu on siirtänyt niihin tarttumista. Nyt onneksi Kaisla 7 kk pysyy jo syöttötuolissa tuettuna. Ehkäpä sormiruokailu vihdoin voidaan aloittaa...
Joo, ja sitten se kiintymysvanhemmuuden kauhukuva.... Meillä pidettiin unikoulu. Siis sellainen mallia huudatus (no joo, isi oli vieressä koko yön, mutta tottahan se vauva suuttui kun ei saanut muuta lutkutettavaa kuin 8 tuttia). Mutta nyt me nukutaan, kun aiemmin vain 45 minuutin pätkissä. En tiedä, saiko lapsi traumoja. Maitoa hän ei näköjään ainakaan yöllä oikeasti tarvinnut. Mutta kukin toimikoon vakaumuksensa (ja lapsensa tarpeiden) mukaan. Meillä motto on virkeä äiti - onnellisempi lapsi (ja mies).
Huomaan kyllä, että osittain kasvatuskäytäntöni on muovautunut elämäntilanteen myötä. Esikoiselle sitä antaa kaikkensa ja vähän ekstraa - kuopuksen kohdalla sen, minkä ehtii. Raukka pieni ja silti jaksaa hymyillä (ja kikattaa katketakseen vaatteiden vaihdon yhteydessä. Liekö ei saa kosketusta muuten tarpeeksi :/)...
No joo, jotta tämä huonouteni saisi jonkin kliimaksin, otetaanpa mukaan vielä "huonoa kuluttajuutta". Olen nimittäin sortunut jo kahteen Lidlin maksimekkoon (9 e). Hikipajassahan nämä on väsätty, mutta toivottavasti kestävät useamman vuoden. Toivoa nimittäin on, sillä viskoosisekoite vaikuttaa oikein erinomaiselta. Onneksi sentään viime kesänä hankittu Poola Katarynan koru on ihan suomalaista designia!
Mukavaa viikkoa kaikille!
6 kommenttia:
Et kuulosta huonolta äidiltä vaan järkevältä. :) Sellainen olet muutenkin, hyvä että tuo kannatettava piirre säilyy äitiysmyrskyissäkin.
Vaatteista Lidlistä vähän yllätti, mutta olin jo ehtinyt katsoa kuvia että vau, onpa nätti mekko! Toivottavasti se pysyy hyvänä!
Adjektiivin huono voisi korvata sanalla tervejärkinen :) Kukin voimiensa mukaan, ei bataattikaalisosetta hämärän rajamailla kireänä sörssäävä äiti ole kenenkään etu. Rento ja rakastava ote on miljoona kertaa tärkeämpää kuin se onko ruoka purkista vai ei. Hus pois kaikki syyllisyys, hyvin sä vedät! <3
Mun Lidlin vaatteet on pysyneet ihan tosi hyvinä! Parempina kuin H&M/Vero Moda tms. vastaavat. Tällä hetkellä käytän pelkästään Lidlin puuvillaisia alushousuja, ovat ihan parhaita. :D Muuten olen jättänyt halpavaatteiden ostamisen aika minimiin, mutta Lidl on salainen paheeni. :D
Äitiysfilosofiani muistuttaa hyvin paljon omaasi, vaikka minulla on vasta yksi lapsi. Keskinkertaisia me kaikki ollaan ja parhaamme tehdään! Unikoulu oli myös järkeni pelastus, kun palasin opetustyöhön yllättävän työmahdollisuuden ilmaannuttua vauvani ollessa 8,5kk ikäinen.
Kaikki ääripäiden ajattelu tässä äitiysasiassa saa mulla ainakin karvat pystyyn. Sun linja kuulostaa pikemminkin järkevältä äidiltä, joka rakastaa lapsiensa lisäksi myös itseään. Ja isiä tietty... Meillä söi muksut paljon sosetta suoraan purkista ja hyvin kasvoivat. Tsemppiä ja aurinkoa Tildalle.
P.s. Mäkin katsoin, että vau mikä mekko!
Hyvä Tilda!👍🏻 Terve järki ennen kaikkea.
Hyvää kesää!
Kirsi
Komppaan minäkin edellisiä. Sieltä mennään, mistä aita on matalin varsinkin kolmannen lapsen kohdalla :-) Olen ihan varma, että saan hänet opetettua kuivaksi, syömään ja pukemaan itse, vaikka se tapahtuisi myöhemmin. Huoleni on pikemminkin tulevaisuudessa, että saanko heistä kasvatettua kunniallisia kansalaisia. Ja että olisivat onnellisia <3...
Lähetä kommentti