Minun piti itseasiassa tehdä seuraavaksi blogin 8-vuotissynttäripostaus. Yritin viikon verran raahautua koneen ääreen, mutta poitsun päikkäreiden aikoihin punkka veti puoleensa hanakammin. Makuuasennossa (ja Alvarin hedelmäkorina) onkin vietetty kohtuullisen paljon aikaa.
Kesäflunssa, liian alhaisesta hemoglobiinista johtuva huimaus sekä suonikohjujen aiheuttama jomotus alakropassa - niistä on ollut Tildan kesä juhannuksen jälkeen tehty. Menossa oleva raskaus on siis osoittautunut edellistä vaikeammaksi jo tässä vaiheessa. Ajoittain olen miettinyt tämän bloginkin syväjäädyttämistä.
No, hurtti huumori pelastaa. Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi?
No siitä, että alennusmyyntishoppailut hoituvat apteekissa ja instrumentariumissa vaateputiikkien sijaan :D
Ostoslistalla on ollut esimerkiksi Kräuter Blutsaftia ja tukisukkia eri malleissa: pitkiä nilkkasukkia, stay uppeja tukemaan nimenomaan polven yläpuolisia kohjuja sekä tilaukseen vielä mammamalliset vatsasta tuetut sukkahousut töiden alkua silmällä pitäen (välillä on tosin päiviä, jolloin tulee mieleen, että pääsenköhän edes niin pitkälle ennen saikkua).... Kovin seksy raskaushehkuinen olo ei ole tosiaan viime aikoina ollut.
No, onneksi paino ei vaikuttaisi tällä hetkellä nousevan yhtä nopeasti kuin Alvarin kohdalla. Se on ihan hyvä, jotta suonet eivät ihan pullahtaisi pihalle ennen H-hetkeä. En kyllä edes uskalla ajatella, miltä alaraajat tulevat näyttämään synnytyksen jälkeen. Todennäköisesti minihameiden ja lyhyiden shortsien aika on tästedes ohi. No, en minä ole niitä viime vuosina muutenkaan käyttänyt, mutta jo ennestään äitilinjassa perittyjen sinertävien verisuonipurkaumien lisänä nuo kohjut eivät paljaiden säärien esittelyyn jatkossa houkuttane.
No, onneksi on olemassa ihania maksimittaisia vintagemekkoja ja kylmemmillä keleillä kellohelmoja voi käyttää lyhyempänäkin tummien sukkisten kera :)
Tästä tulikin mieleen: Suosittelen lämpimästi kaarinalaisen Lasten Seesamin yhteydessä olevaa Toinen Tarina-nimistä naisten laatuvaateosastoa. Vein sinne myyntiin kasan vaatteita, joita en ollut saanut kaupattua Kårenilla, facen nettikirppiksillä tai täällä blogissa.
Nyt noista vaatteita on vajaassa kuukaudessa myyty 2/3 ja huomattavasti paremmalla hinnalla kuin olisin jostain muualta saanut (saldoni on tällä hetkellä 110 e - provisio) Ilmeisesti Paraisten suuntaan suuntautuva mökkiliikenne on tehnyt tehtävänsä: miehet käyvät Liedon lihaliikkeessä ja naiset vilkaisevat sillä aikaa kirppiksen tarjonnan :)
Toisen Tarinan hinnoitteluperiaatteena on se, että asiakas saa itse hinnoitella haluamansa hinnan, kunhan ottaa huomioon, että tuon hinnan päälle lisätään 30 % provisio. Mitään viikkohintaa ei siis ole. Aion syksymmällä viedä seuraavan satsin vaatteita ja suosittelen samaa muillekin! Kannattaa vilkaista liikkeen sivuilta, millaista vaatetta he mieluiten ottavat vastaan.
Kerron toiste, mitä kauan etsimääni löysin itse tänään Seesamista :)
Parempaa viikonjatkoa kaikille!
Ps. Anteeksi, jos oli liian inhorealistinen postaus tällä kertaa...Mä en näköjään vaan osaa pitää minkäälaista hattarablogia edelleenkään.
7 kommenttia:
Hih, kuka niitä hattarablogipäivityksiä jaksaakaan lukea :). Arkirealismi on parasta :).
Mun raskausfiiliksiä voi käydä seuraamassa täältä:
http://www.lily.fi/blogit/mina-0
Tsemppiä odotukseen! Palkinto on kuitenkin mitä ihanin :) suonikohjuista en itse kärsinyt, mutta lieneekö ne sinullakaan niin pahoja, että hameista pitäis kokonaan luopua :)
Mua ei hattarablogit nappaa. Katson niistä lähinnä kuvat, sitten tahattomasti irvistän siirappiselle tekstille ja jatkan muualle. :)
Raskaus on kyllä rankkaa puuhaa. Viime kesä meni sohvan pohjalla tai pytyllä oksennellessa ja yritin vain selvitä. Just tuo huimaus ja alhaisen hemoglobiinin aiheuttama voimattomuus...ja sulla on siellä taaperokin hoidettavana! Nostan kyllä hattua.
Paljon voimia ja tsemppiä loppuraskauteen! Päivä päivältä olet lähempänä loppusuoraa ja sitten saat kaiken tämän rääkin jälkeen ihanan palkinnon syliisi. <3
Ei kuulosta kivalta. Voimia! Mulla ei ollut samankaltaisia ongelmia, mutta jalkani olivat valmiiksi täynnä verisuonisyheröita, siellä täällä nilkoista reisiin. Ikää 36 v ja jalat ovat olleet jo vuosia mallia "ei shortseja julkisilla paikoilla". Kolmisen vuotta sitten kävin superkalliissa vaahtoruiskutushoidossa ja sain nauttia "uusista" jaloistani. Ilo jäi lyhytaikaiseksi ja jalat ovat jälleen kamalat. Tilanne paheni siis jo ennen raskautta. Raskauden toisella kolmanneksella ostin erikoisliikkeestä stay-up tukisukat, mutta niitä ei tullut käytettyä kun ne eivät kertakaikkiaan pysyneet ylhäällä. Ihme kyllä säästyin perinteisiltä isoilta suonikohjuilta, vaikka suonikohjutautiahan tämäkin on... Nyt olen yrittänyt hyväksyä tilanteen, tuleehan se halvemmaksikin. :D Välillä iskee turhamaisuus, en esimerkiksi mene koskaan jumppaan polvipituisissa jumppahousuissa.
Tiina
ElinaS: Kiitos linkistäsi, palailen blogiisi varmasti uudestaan :)
anonyymi: Ei varmasti kokonaan, mutta tällä hetkellä ei huvittaisi vetäistä ihonvärisiäkään sukkiksia minihameen pariksi jalkaan. Tummien sukkisten kanssa varmasti kellohelmat hulmuavat jatkossakin, muusta en vielä tiedä...
anonyymi2. Suurkiitos tsempistä ja rohkaisusta! Palkinto tulee olemaan kyllä ihana; sen voimalla jaksaa :)
Tiina: Kiitos vertaistuesta! Mulla ei varmaan ole edes varaa yksityispuolen operaatioihin, täytyy vain pitää mummotukareita mahdollisimman tiiviisti jalassa ja yrittää muistaa juoda vettä sekä lepuuttaa koipia. Loppu onkin sitten herran haltuun :D
Tsemppiä kesäodotukseen! Mulla tuli toisessa raskaudessa kammottavia suonikohjuja erityisesti toiseen pohkeeseen ja olin aivan varma, että koskaan ei tarvitse enää jalkoja esitellä. Vauva syntyi ja hups vaan, suonikohjut katosivat! Muutama tummempi verisuonikohta taitaa erottua, mutta ei ollenkaan pahasti. Ehkä kaikilla ei käy näin, mutta näköjään tällainenkin on mahdollista. Tämä siis tsempiksi sulle!
mariia: Kiitos tsempistä! Toivottavasti tällainen hyvä tuuri toteutuu myös minun kohdallani. Itselläni pahimmat kohjut ovat tällä hetkellä polven yläpuolella ja lisää ehtii varmasti tulla...
Lähetä kommentti