Tervehdys taasen!
En äitienpäivänä osannut kirjoittaa mitään blogiini, vaikka tunteet olivatkin pinnassa. Arvostan äitiyttä paljon, ja tunteeni omia esiäitejäni ja tietysti tuota poikaa kohtaa ovat niin suuria, etten pystynyt tuottamaan mitään tuohon sen päiväiseen somepaljouteen. Aiemmin olen sanonut sanottavani lapsettomista äideistä ja äidiksi halajavista, enkä sitäkään halunnut alkaa toistelemaan.
Kuten olen aiemminkin sanonut, minulle onkin luotevampaa pohdiskella asioita matkan varrella kuin jättää hehkutukset yhteen vain juhlapäivään :)
Heh, proosalliseti sitten siirrynkin tässä postauksessa äitienpäivän materiaaliseen antiin (, jonka taustalla on kuitenkin niitä suuria tunteita).
Mitäpä sitten sain? Sain pieneltä pojaltani ihka ensimmäisen äitienpäiväkortin! Hän oli taikonut sen mummin kanssa jonakin ohikiitävänä hetkenä, kun olin keittämässä kahvia. Ihmettelin edellisenä päivänä, mistä Alvari oli saanut kätensä ihan tussilla värjätyiksi, mutta kyniä ei kuitenkaan löytynyt. Sain vastauksen sitten seuraavana päivänä :)
Sain jotakin myös omalta isältäni, mikä tuntui hullunkuriselta, mutta ihanalta: rasiallisen belgialaisia suklaakonvehteja. Niitä olen sitten nauttinut muutaman per päivä iltapäiväkahvin kera. Rakas siippani oli puolestaan jättänyt ulkomaille lähtiessaan kotipöydällemme pienen rasian. Sieltä paljastui lahjakortti lempialusvaateliikkeeseeni, Changeen. Se lahja tuli niin tarpeeseen! Näiden muuttuvien vartalonmuotojen aikoina, minuklta puuttui rintaliiviosastolta juuri sellainen välikoko, jota boobsini tällä hetkellä edustavat ;) Pidän merkistä siksi niin kovasti, että sielä löytyy tarpeeksi pieniä liivin ympärysmittoja. Aiemmin tulin käyttäneeksi jotakin 75 cm ympärysmittoja, kunnes ne kyseisessä liikkeessä todettiin 10 senttiä liian väljiksi.
Äitienpäivälounaalle suuntasimme yhdessä 93-vuotiaan isoäitini kanssa. Hänellä oli vielä eräs merkityksellinen juttu minulle, josta liikutuin kovasti. Mummu luovutti haltuuni hänen äitinsä vinkisormuksen.
Tuo sormus on vuodelta 1939, jolloin isoisoäitini ei toki mennyt naimisiin vaan se oli vuosi, jolloin hän niin monen muun suomalaisen tavoin vaihtoi kultaisen sormuksensa valtion rautaiseen. Tiedatkö sinä, miksi? Kerropa se kommenttiboksissa muillekin :)
Olen erittäin otettu tästä lahjoituksesta. Mummuni varmaan arveli, että historianopettaja osaa arvostaa tällaista dokumenttia menneestä. Sen avulla oppilaani ja opiskelijani saavat astetta konkreettisemman käsityksen siitä, millaista epäitsekkyyttä ja yhteishenkeä sota-ajan Suomessa tarvittiin.
Erinomaista alkavaa viikoa kaikille!
PS. Eijalla on tämän vuorokauden ajan synttärit verkkokaupassa. Kaikki näkyvillä olevat tuotteet ovat - 50% alennuksessa. Alekoodi on VINTAGEIJAS8 ( koskee yli 30 euron tilauksia.)
6 kommenttia:
Kultaiset sormukset vaihdettiin rautaisiin kultakeräyksessä jolla kerättiin varoja suomen asevarusteluun. Tuosta ei taideta enää puhua historiantunneilla?
anonyymi: Hyvin tiedetty! Itse asiassa kultakeräyksellä hankittiin Suomen lentovoimiin uusia koneita. Vaikea sanoa puhutaanko tästä tempauksesta yleisesti historian tunneilla. Jokainen opettaja valitsee anekdoottinsa itse, mutta varmaankaan kultakeräyksestä ei mainita erikseen oppikirjoissa. Suomen armeijan kehnosta varustetasosta ja "malli Cajanderista" nyt joka tapauksessa, ja tässä yhteydessä ajattelin laittaa sormuksen kiertoon :)
Hei, kyllä minunkin äidilläni oli tuollainen sormus. Hän sanoi aina, että lahjoitti kultaisen isänmaalle ja sai tuon korvaukseksi. - Valitettavasti tuo korvaava sormus joutui jotenkin hukkaan. Äitini ei aina reuman vuoksi voinut käyttää sormuksia, joten johonkin se joutui...
Mun äidillä oli myös rautasormus,hän kertoi,että kultasormukset piti antaa Venäjälle!?
Oliko sitten toinenkin sormus/kultakeräys, sotakorvauksia varten? Minun äidilläni on hänen äitinsä peruja hakaristikoristeinen rautasormus, jonka on saanut oman kultaisen sormuksen tilalle. Muistelisin myös kuulleeni, ettei sitä kultaa sitten käytettykään alkuperäiseen tarkoitukseen, vaan johonkin muuhun, sinänsä ylseishyödylliseen. Mutta siitä oltiin hiljaa.
anonyymi2: Kiitos sukutarinasi jakamisesta! Sormustempaus taisi olla siinä mielessä onnistunut, että yli 300 000 sormusta saatiin kerättyä. Aika monella suomalaisella saattaa siis majailla piirongin kätköissä tuollainen.
anonyymi3: Hmm... tuollaisesta en olekaan kuullut, vaikkakin aloin selvittää asiaa ja ihan niinkuin Strönsössä hanke ei tainnut mennä. Lue seuraavasta kommentista lisää :)
anonyymi4: Hei! Kommenttisi inoitti minua ottamaan asiasta selvää. Sormusmalleja oli itse asiassa kaksi, tuo minun hallussani oleva kukkamalli ja sinun hakaristimallisi (ilmavoimien tunnus). Olet oikeassa, ettei keräyksen tuottoja ei talvisodan alkaessa ehditty realisoida vaan se tapahtui vasta sotien jälkeen yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Mikseipä toinen anonyymikin ole oikeassa siinä, että sotakorvausvuosina osa on saattanut valua sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Vaikkei kaikki mennyt ihan nappiin, sormukset kertovat kuitenkin jotain oleellista ihmisten uhrautumishalusta vaikeina vuosina.
Esim. täältä löytää lisää infoa:http://www.sakylantalvijajatkosotamuseo.fi/default2.asp?active_page_id=167
Lähetä kommentti