perjantai 1. huhtikuuta 2016

Oodi omalle kodille


Tiedän paikan armahan,
rauhallisen, ihanan,
joss’ on olo onnekas,
elo tyyni, suojakas.


Sepä kotikulta on,
koti kallis, verraton.
Eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa ollenkaan


Kun ma kerran suureks’ saan,
joudun mailman pauhinaan,
silloin aina etsin sun,
rauhan majan kaivatun.


Erään asian suhteen koen olevani todella onnekas. Olen saanut asua unelmieni kodissa tänään jo viisi vuotta.

Kun teimme kaupat, emme tienneet olimmeko hulluja vai TODELLA hulluja. Olisiko järkeä sitoutua maalla sijaitsevaan asuntoon ilman vakiduuneja?

 Edellinen kotimme, mieheni Turun (ensi)asunto meni kuitenkin kaupaksi viikossa, itse järjestetyllä näytöllä. Se rohkaisi meitä pysymään tällä tiellä.


Ja voi! En ole katunut päivääkään, vaikka minulla ei ole edes menopeliä arkisin käytettävissäni. Maalaismaisemat, puhdas ilma sekä luonnonihmeet ja -herkut valloittivat sydämeni heti. Myöhemmin huomasimme siunaantuneemme ihanalla naapurustolla sekä erittäin hyvillä julkisilla palveluilla.

 

Tärkeintä minulle henkilökohtaisesti on kuitenkin se lämmin oma pesä, jossa töpsötellä villasukat jalassa; vähän naiivistikin piilossa kylmältä maailmalta :)


Jätänkin luksuslaukuista ja -matkoista tahi kaupunkien houkutuksista kuten konserteista ja ravintolaillallisista haaveilun suosiolla muille, sillä omasta kodistani on minulle riittämiin.


Kiitos tästä!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kotisi on kaunis ja on ihanaa lukea kuinka kiitollinen olet siitä. Onni on juuri sitä, että nauttii olemassaolevista asioista eikä koko ajan haikaile jotain uutta. Toki haaveilukin on sallittua.

Vakkari

Lotta kirjoitti...

Paljon onnea kodin vuosipäivän johdosta! Itselleni on tässä kahdeksan vuoden aikana kirkastunut sama seikka: että luonnonläheisyys ja kulttuuririennot ovat tavallaan valinnaisia asioita ja molempia ei voi saada. Iloitsen puolestasi hyvistä naapureista! Täällä haja-asutusalueella naapureita ei oikeastaan edes ole.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, onnea. Mikään ei ole ihanampaa kuin oma koti. Oma tupa ja oma lupa. Näin ennen sanottiin. Meilläkin pidetään aina oman kodin syntymäpäiviä. Hassuja ollaan, mutta omassa kodissa saa olla.

Kirppisrakkautta Eeva kirjoitti...

Oma, kaunis ja rakas koti on ihana ja tärkeä asia. Kyllä siitä kannattaa iloita!

Turun Tilda kirjoitti...

Vakkari: Kiitos kommentista! Toivon, että ihmiset ymmärsivät laillasi tämän postauksen eivätkä ottaneet sitä jonakin itsekehun aiheena. Toki rakastan kotiin panostamista ja esteettisten kuvien ottamista (kröhömm... todellisuus ei ole aina niin fiiniä ja suurin osa kuvista on otettu ennen lapsen syntymää), mutta haluan muistuttaa itseäni ja muita siitä, että suurimmalla osalla meistä on varmasti jokin asia hyvin elämässä ja siitä kannattaisi muistaa iloita. Nuo asiat ovat varmasti eri ihmisille vielä aivan ihan eriä (joku varmasti saattaa nauttia siitä, etttä panostaa ravintolaillallisiin kerran viikossa). Usein hyviin asioihin saattaa turtua ainakin hetkellisesti.

Lotta:Hyvä huomio! Olisikin aikamoista, jos kulttuuria tai muita viihteitä löytäisi täältä maalta ihan nurkan takaa. Onkohan sellaista paikkaa oikeasti. Olisi varmaan paratiisi :D Nuo naapurit ovat kyllä aikamoinen onnenkantamoinen. Siihen voi olla vaikea vaikutta sekä kaupungissa tai maalla.

anonyymi: Vitsit tuli hyvä mieli tästä kommentista! Ihana perinne teillä <3

Eeva: Juuri näin. Kiitos sinulle kivasta kommentista :)

Reetta L kirjoitti...

Voi ah! Me vasta haaveillaan omasta kodista. Välillä mietin onko söpöä vai ihan vähän säälittävää, että olen puolisen vuotta selannut melkein joka päivä kahvilukemisena Kannustalon kuvastoa. Koiran omistajana haaveilen niin kovasti omasta kodista keskellä peltoa tai metsää. Voi että.

Mutta kun mies vielä opiskelee ja omat työt on junamatkan päässä Turusta, tuntuisi maallemuutto kovin hullulle. Mutta ehkä vielä joskus!