Ähäskutti, en nyt tietenkään ala paljastelemaan lapseni nimiä, en edes pohtimaan suosikkinimiäni täällä palstalla. ;)
Pidän lapsen nimeämistä hyvin intiiminä ja yksityisenä asiana ja makuja on niin monta kuin ihmisiäkin. SIksi en ala täällä edes luettelemaan, millaiset nimet ovat suosikkejani tai inhokkejani. Nostamalla joitakin ylös ja mollaamalla toisia pahoittaisi automaattisesti aina jonkun mielen. Totean ainoastaan, että mielestäni jälleen kerran tytölle olisi ollut helpompi keksiä nimiä. Jostain syystä tytön nimi miehelläni ja minulla oli ollut jo vuosikausia mietittynä, mutta eipä vain pojan... Lisäksi pidän ohjenuoranani sitä, että en aio antaa lapselleni nimeksi mitään sellaista nimeä, joka toistuu alituisesti Hesarin ristiäispalstoilla tai vauvalehtien sivuilla, paitsi jollei se nyt satu olemaan jokin ikiaikainen oma suosikki.
Oikeastaan vaikeinta nimen miettimisessä on se, että nimet assosioituvat eri elämänhistorian kokeneiden ihmisten mielissä ihan eri tavoin. Jollekulle vanhan herttaisen ennen Suomen itsenäistymistä syntyneen sukulaisen nimi saattaakin tuoda mieleen naapurin kalapuikkoviiksisen insinöörin (heh, tutut - tästähän on keskusteltu). Toisaalta, vaikka oman tai puolison suvun perinnenimien joukosta voi bongata tosi kivojakin nimiä, ei koskaan tiedä, millaisen reaktion nimen kuuleminen aiheuttaa sukulaisissa. Voihan olla, että nimi, johon sitä kantanut ihminen assosioituu ei olekaan ollut kovin mukava. Vanha sanontahan sanoo, ettei nimi miestä pahenna, mutta toisin päin saattaakin olla ihan totta... Siksipä, vaikka toki vanhemmat ovat ne, jotka valitsevat nimen, on mielestäni paikallaan pieni hienotuneisuus vanhempia sukupolvia kohtaan, jos suvun historia on jossain määrin selvillä.
No, jos en oikeita nimiä täällä paljasta, voin hieman kertoa poikaisen omalaatuisista työnimistä. Olettekin ehkä huomanneet, että käytän täällä blogissa välillä vähän hassusti väännettyjä sanoja. Osa on varmasti ihan kirjoitusvirheitä, mutta esim. poikainen on nimitys, jota käytämme ihan oikeasti pikkuisesta ;)
Lisäksi käyttöömme on vakiintunut niinkin kummallinen ilmaus kuin Maatta. Meille kaikki alle kolmivuotiaat eli vauvat ja taaperoikäiset ovat maattoja. Nimitys sai alkunsa aikoinaan, kun mieheni alkoi naureskella Ikean hauskalle Mata-nimiselle taaperoiden sammakkoiselle ruokailusetille. Mietimme, että tuttavapiirissä on jo niin paljon lapsia, että pitäisikö itsekin varustautua vierailuiden varalle ;) Jostain kumman syystä nimitys vain jäi käyttöön, ja mieheni ei ole lastaan vielä miksikään muuksi oikeastaan kutsunut. Itse olen taivutellut sanaa taas vähän eteenpäin erilaisiin hellittelymuotoihin, mutta mitään perus masuasukkinimityksiä meillä ei ole käytetty ;)
Jalkapallon MM-kisojen aikaan poikainen möyri mahassa kovasti, joten keksin vielä yhden lempinimen - Mourinho. Kyseessä taitaa olla ihan oikea portugalilaisen pelaajan nimi, ja sopihan se hyvin tämän kesän latinoteemaan. Tosin, kisoja katsoessa tuttavamme saivat myös päähänsä auttaa meitä nimenvalinnassa perin mielenkiintoisella tavalla - he sanoivat, että nimetään vauva seuraavan maalintekijän mukaan. Jep. Peli taisi olla kahden latinomaan välinen. Maalin teki tietysti Ángel Fabián di María... Mitenkähän istuisi ihan tällaisen suomalaisen sukunimen kanssa :D
No, tällaista keveämpää hassuttelua tällä kertaa. Niin, ja jos Herra Råtalta kysyttäisiin, niin poika pitäisi nimetä Maradonaksi. Syyn tähän olen kertonut jo neljä vuotta sitten :D
Laitetaanpa loppuun vielä jyrsijän valinta päivän biisiksi. Onhan siinä mukana omakin suosikkini eli Heikki The Koirakaveri :D Mukavaa alkuviikkoa!
Ps. Sivupalkin kysely jatkuu vielä muutaman päivän :)
5 kommenttia:
Meillä taas on ollut mahdollisen toisen pojan koko kolmiosainen nimi mielessä suunnilleen esikoisen nimivalinnasta asti, mutta hyviä samanhenkisiä tytönnimiä ei vain löydy! Pojalla ja tulevalla vauvallakin aikanaan on minun kulmikas ja suomenkielinen sukunimeni, ja mielestäni kivoimmat tytönnimet ovat pehmompia eivätkä yhtä hyvin äänteellisesti sovi sukunimeen. Meillä on vielä sekin haaste, ettei kumpikaan vanhemmista äännä ärrää oikein, joten sitä ei haluta kutsumanimeen... Vaikeaa!
Olen ihan samaa mieltä että tytölle on paljon helpompi keksiä nimiä. Tyttöjen nimissä jotenkin tuntuu olevan ihan rajaton valikoima ja poikien nimiä vain kourallinen järkeviä.
Olen itse ollut aina tosi kiinnostunut nimistä ja niiden etymologiasta. Omille lapsille oli mielestäni tosi kiva valita nimiä kun mahdollisuuksia oli rajattomasti mutta tiesin aika tarkkaan minkä tyylisiä nimiä halusin ja miehenkin nimimaku osoittautui koko lailla yhteneväiseksi. Helposti saimme nimet valittua jo hyvissä ajoin ennen lasten syntymää.
Sun ei tarvitse näihin ottaa mitään kantaa täällä, mutta tässä olisi muutama mun mielestä kiva nimi, jotka ovat perinteisiä mutta ajattomia, suomalaiseen suuhun sopivia eivätkä kuitenkaan erityisesti muotinimiä:
Akseli
Ilmari
Olavi
Joel
Anselmi
Meillä on muuten molempien lapsien odotusajan niminä ollut Poikanen, niin kuin vaikka linnun tai kissan poikanen :) Vaikka tyttösiähän sieltä sitten tuli! Joku olikin saanut käsityksen että meille on poika tulossa ja oli ihmeissään kun olikin tyttö :D
Terkuin
Kerttuli
PS. Kyllä se kalapuikkoviiksi-insinöörin nimikin oikein passeli on! Angel ei ehkä kuitenkaan... ;)
Mä olin tosi nuoresta lähtien ajatellut, et jos joskus saan tytön, annan hänelle nimeksi isoäitini nimen, joka on musta edelleen yksi kauneimmista nimistä. Ikäväkseni se alkoi kuitenkin 2000-luvulla yleistyä ja jossain vaiheessa se oli yksi niistä, joita näkyi HS:ssä.:/ Mua niin harmitti! Ja jostain syystä sitä myötä en enää edes haluaisi ko nimeä 1. etunimeksi antaa. Samoilla linjoilla siis ollaan! Mulla on tytön ja pojan nimet mietittyinä koko kolmen nimen verran. Hahaha! Vaikkei tässä mitään vauvoja ole edes tulossa.:) Ollut kyllä niin ihana seurata sun raskautta ja oon jotenkin niin erityisen onnellinen teidän puolesta!
Minut on nimetty isoisoäitini mukaan, ja olen aina pitänyt ajatuksesta. En ole uskaltanut vielä tosissani miettiä nimeä, mutta äitini nosti esiin suvustamme nimen Tilda! Hän tosin jatkoi heti, että sitten se kuitenkin vääntyisi Tiltaksi, kuten Iida vääntyy Iitaksi. Omasta mielestäni ihmiset kyllä osaavat nykyään lausua nimissä d:n, eivätkä väännä nimistä "kansanomaisempia" t:llä, otantana siis muun muassa yhden helsinkiläisen koulun oppilaat. Oletkohan jossain vaiheessa avannut blogisi nimeä? Oikea nimesi ei ymmärtääkseni ole Tilda. Miksi sitä käytät blogissasi? Vaikka en oman lapseni nimeä uskalla pohtia, niin yleisesti annan itseni nimiä maistella. - Pauliina
Elina: Mielenkiintoista! Ehkä jos on ennestään on jo poika, niin poikanimen keksiminen on luonnollisempaa. Ehkä monissa särmikkäämmissä tytön nimissä on juuri r- j as-kirjaimia ja juuri ne ovat kyllä haasteellisia. Voihan olla, ettei lapsi itsekään opi helposti ääntämään nimeään (esim. Severi Sarpaniemi) ja ehkä se olisi sitten vähän julmaa lasta kohtaan. Ettekös te tehneet muuten miehenne kanssa joskus nimen uudemmista suomalaisnimistä?
Kerttuli: Nin, tytön nimien kohdalla saattaa iskeä jopa runsaudenpula, jollei ole joitakin ennakkokriteerejä nimille.
Tuo nimien etymologia on muuten mielenkiintoista! Olen itsekin jonkin verran tutkinut niitä. Kerropa muuten joskus teidän lasten nimien taustoista!
Kiva kuulla, että teilläkin on ollut käytössä tuollainen eläinlapsen hellittelynimitys, ne ovat vain niin söpöjä :)
Itse asiassa tuossa listassasi on muutama nimi, joita olemme pyöritelleet. Tuo Ilmari on muuten ollut sen meidän suvun kalapuikkomiehen toinen nimi :D
Alma: Kiitos, Alma myötäelosta <3
Kyllähän mahdollisten lasten nimien miettiminen on sopivaa huvia ihan kaikissa elämäntilanteessa ;)
Juu, noiden sadan vuoden takaisten nimien vyöry on ollut melko huikeaa 2000-luvun alussa. Ovathan ne tosiaan edelleen ihania, mutta ehkä ei ole kiva, että lapsella on luokassa 3-4 samannimistä ihmistä. Me meinasimme muuten kupsahtaa epäuskosta joskus 8-10 vuotta sitten, kun suosituimpien tytönnimien joukossa olivat minun, siskoni ja kahden samanikäisen serkkutytön nimet (sijoilla 1.-4.). Olemme kaikki 80-luvulla syntyneitä, eivätkö kyseiset nimet olleet silloin mitenkään yleisiä...
Pauliina: Tildahan on ihana mummo-nimi, hyvä ehdotus äidiltäsi :D En itsekään usko, että nykyään ihmiset vääntäisivät nimet t-muotoihin, kyllä esim. tuntemani Idat ihan d:llä lausutaan.
Tilda ei tosiaankaan ole oma nimeni. Halusin kaiketi lyhyen ja ytimekkään suomenkielisen blogin nimen, joka hieman kuvastaisi kiinnostustani vanhaan aikaan ja tykkäsin Tilda-nimestä. En itse asiassa tiennyt, että tildausta (se askartelusuuntaus) on olemassa ja se on välillä vähän aiheuttanut blogimaailmassa hämminkiä.
PS. ymmärrän hyvin, ettei lapsen nimeä uskalla heti huonojen kokemusten jälkeen pohtia. Itsekin olen reipastunut vasta tässä viimeisellä kolmanneksella asian suhteen.
Lähetä kommentti