torstai 8. tammikuuta 2015

Kierrätyskeijujen vuosi - loppukatselmus

Terve taasen!

Vuosi sitten päätimme kahden muun bloggaajan, Hopeapeilin Elinan ja Tyylitellen-blogin Annan, kanssa viettää vuoden 2014 kierrätyskeijuina. Kahdelle edellä mainitulle kirppisjumalien suosiossa elelevälle tyylitaiturille kierrätyshelinänä olo istui varmasti jo valmiiksi kuin siivet selkään (heh, olipa kömpely kielikuva), mutta meikäläinen oli astumassa aika tavalla tuntemattomaan. Tavoitetta kuitenkin helpotti sopimus, että kukin sai määritellä melko autonomisesti omat kierrätyshenkiset tavoitteensa. Keskeistä hankkeesamme oli tarkkailla vuoden verran omaa kulutustaan ja tsempata bloggaajina kanssaihmisiä miettimään hankkimisiaan. Tempaukseen otti meidän lisäksemme osaa toistakymmentä muuta bloggaajaa. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kierrätyskeijujen yhteinen tavoite oli olla vuoden verran ostamatta uusia valmisvaatteita. Itselleni poikkeuksen tekivät kengät, alusvaatteet ja sukkatuotteet. Lisäksi sovin itseni kanssa, että helmikuun Lontoon reissulla saan ostaa uuttakin, jos mieli tekee. Myös vaatteiden teettäminen ja kunnostaminen ompelijalla oli sallittua.

Keijuilusuunnitelmani heittivät osittain häränpyllyä, kun huomasin heti tammikuun puolessa välissä olevani raskaana. Olin ajatellut kokeilevani rajojani oman kokoisenani, silloisella vaatevarastollani. Raskauden sujuessa onnellisesti jouduin määrittelemään kierrätyskeijuuteni uusin säännöin: voin ostaa tarpeelliset raskaus- ja imetysajan vaatteet uutenakin, jos en käytettyinä löydä. En halunnut hankaloittaa tuota uutta mullistavaa elämänvaihetta tuskastuttavilla ja perusarkea vaikeuttavilla periaatteilla. Uutena kaupasta tuli loppujen lopuksi hankittua kaksi pitkähelmaista maximekkoa, muutamat äitiyshousut- ja hameet, uusia alusvaatteita ja imetysliivejä sekä anoppini toimesta toppahousut, kun synnytyksen jälkeen rintatulehduskierre paukahti päälle. Osalle noista hankinnoista oli paljonkin käyttöä, osalle vähemmän. Uusi elämäntilanne ja vikatikit kuulunevat yhteen.

Pääasiassa vuosi 2014 kului kuitenkin kierrätyshankinnoin. Vuoden voisi jakaa kahteen osaan: Ihana Kirppiksen kevätkaudeksi ja netin kautta tehtyjen second hand-ostosten loppuvuodeksi. Oli onni, että noin vuoden verran (syksy 2013-kevät 2014) saatoin kokea, miltä tuntuu, kun kirppistelyssä käy mäihä! Turun keskustan tuntumassa toimineen Ihanan sijainti oli kannaltani näppärä ja liikkeen valikoima mukavan vaihtuvaa ja (paikoin) kohtuuhintaista, joten minun tuli tehtyä lähes viikoittain kivoja löytöjä erityisesti raskausajanvaatteiksi. Alkuraskauteni aikana olin vielä töissä ja muutenkin enemmän ihmisten ilmoilla, joten oli kiva pukeutua vaihtelevasti muutaman euron pikkurahalla.


 Kuvien tunikat ja svetari kirppislöytöjä

Etsin ja löysin Ihana Kirppikseltä erityisesti puuvillaisia tunikoita ja aitoa villaa olevia neuleita, mutta myös silkkipaitojen, retromekkojen ja nahkahameiden osalta kyseisen kirppiksen valikoima oli hyvä. Läheskään kaikkia löytöjäni en ole blogissani esitellyt, silllä näin äitiyslomalla mukavuudenhaluisuus on vienyt voiton ja toisaalta imetysluukuttomat vaatteet ja rintatulehduskierre ei ole erityisesti motivoinut päivän asujen esittelyyn. Ehkä sitten taas keväämmällä hieman asianomaisen olemuksen edelleen hieman kevetessä ja kuvaustilojen ollessa hieman valoisammat :)

Ihana Kirppiksen harmillisen lopetuspäätöksen jälkeen aktivoiduin erityisesti huutonet- ja tori.fi-kaupoissa. Kesän aikana löysin edellisesti muutaman hyvä raskausajan mekon kuten alla olevan palloleningin.


Vuoden 2014 aikana hurahdin myös kahteen trikoovaatteita valmistavaan merkkiin - lopullisesti suomalaiseen Nansoon sekä uutena ruotsalaiseen imetysvaatemerkki Boobiin, jonka luomupuuvillaiset paidat ja mekot valmistetaan pääasiassa Portugalissa eli EU:n kemikaalistandardien alaisena .

Eräs keskeisimpiä oivalluksiani oli, että miksi ostaa halpamerkeiltä Aasiassa valmistettuja mekkoja kaupasta, kun pienellä vaivalla ja samalla rahalla voi löytää huomattavasti laadukkaamman kotimaista tuotantoa olevan mekon tai tunikan? En tiedä, tukevatko kierrätysostoksen varsinaisesti kansantaloutta, mutta nyt seitsemisen Nansoa ostettuani kynnykseni ostaa jokin mekko jossakin vaiheessa ihan uutenakin on kyllä laskenut. Toki on houkuttelevampaa ostaa ne seitsemän yhden tai kahden täysihintaisen arvolla...

 Näistä nansoista pulitin n. 15-20 euroa kappale postikuluineen

Kierrätyskeijuvuosi on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia, kriittisiäkin. En väitä, että olisin ollut kierrätysostajana  puhdas pulmunen. Vaikken tehnyt mitään tarkkaa budjettia, oletan kuluttaneeni lähes yhtä paljon rahaa kierrätysostoksiin kuin shoppailuun aiempina vuosina. On sinänsä hienoa, että kierrättää ja kertakäyttöostokset vaihtuivat laadukkaampiin hankintoihin, mutta tarviiko sitä hamstrata? Myönnän, että taisin aluksi villiintyä osto-oikeudestani siinä määrin, että turhiakin kirppishankintoja tuli tehtyä. Jatkossa hoitovapaalla tähän ei ole varaa; suu on pantava kiinni säkkiä myöten ;)

 Vuoden kallein hankintani oli "synnytyslaukku" :D

Lisäksi Rinna Saramäen kirjassaan esittelemä projekti 333 teki vaikutuksen. Vaikken ehkä pystyisi minimoimaan vaatevarastoani kirjan esittelemän tavoitteen mukaiseksi, on ehkä terveempää ostaa - joko käytettynä tai uutena- se, mitä todella tarvitsee eikä sitten muuta. Tässäpä ehkä alkaneen vuoden haaste! En siis aio jatkaa totaalikeijuna tästä eteenpäin, mutta siiventyngät aion kuitenkin säilyttää :)


Positiivista on  kuitenkin ehdottomasti se, etten osaa kuvitella palaavani vanhaan. Olin toki siirtynyt vintagen käyttäjäksi jo ennen keijuvuotta 2014, mutta tein silti kohtuullisen paljon valmisvaatehankintoja erityisesti putiikkien ja nettiliikkeiden kausialeista. Nyt, kun vihdoin viimein pääsin tammialeen, en osannut ostaa yhtään mitään. Kynnys kauppoihin oli noussut! Tunkkaiset polyestervuoret ällöttivät.... Lähdin ensisijaisesti etsimään laadukasta ja kivaa neuletakkia /neuletta, mutta - yllätys, yllätys - eiväthän ne tietenkään olleet alessa. Täysihintaiseen ei taas ollut varaa. Pärjätään siis vanhalla valikoimalla.

Summa summarum: Olennaista on, että kierrätyshankinnat  ja second hand-ajattelu vakiintuivat viime vuoden myötä perustoimintamalleikseni, joista tuskin enää luovun. Siinä mielessä haaste kannatti!

Herättikö pohdintani ajatuksia? Millainen oli sinun ostosvuosi 2014?

EDIT: Tarkemmin ajateltuna voisin ottaa vuoden 2015 haasteekseni kirjata rehellisesti ylös kaikki vaatehankintani ja katsoa vuoden lopussa (silläoletuksella, että blogi silloin on yhä olemassa), kuinka paljon rahaa ostoksiin kului. Huh, tämä on kyllä pelottavampi haaste kuin edeltäjänsä!

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Pohdintasi vaikutti ihanan rehelliseltä ja vastasi sitä kuvaa, minkä olin blogipäivityksistäsi saanutkin. Omasta puolestani voin sanoa, että vasta kierrätyskeijuprojektin seuraaminen (sivusta) sai minut näkemään, miten paljon muut oikeastaan ostavat/ovat ostaneet ja miten vähän itse, joten hankin ilman suurempia tunnontuskia vuoden aikana 15 paria kenkiä, joista 11 uutena (kengännumeroni on 42). Se olkoon kompensaatiota niistä monista, monista nuoruus- ja muistakin vuosista, jolloin en ostanut yhtään kenkäparia useampaan vuoteen. Jonkin verran vaatteitakin hankin, tapani mukaan kirppikseltä. Olen vähän ajatellut venyttää pihistelyn tänä vuonna niin extremeen, etten hankkisi yhtään mitään vaatteita tai kenkiä sen paremmin uutena kuin käytettynäkään. Saas nähdä, onnistuuko, mutta viikkohan tässä onkin jo vuodesta kulunut ilman yhtään hankintoja... Lahjoja ja perimistä ei lasketa! ;) - Lotta.

Turun Tilda kirjoitti...

Lotta: No ansaitset varmasti kenkäsi ;) Tsemppiä päätökseesi, aika ihailtavaa enkä varmaan itse pystyisi. Taidan kuitenkin kuluvana vuonna listata kaikki ostokseni rehellisesti ylös ja reflektoida asiaaa täällä bloginkin puolella. Huh, pelottaa jo nyt...

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

hyvää pohdintaa, ja ihailtavaa itsehillintää ;)

Itselleni 2014 oli ennen kaikkea järkevien hankintojen vuosi - kerrankin näin! Luin keväällä kehutun ja kohutun Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan, ja sen oppeja soveltaen olen muokannut vaatekaappia järkevämpään suuntaan.

Olen ostanut puuttuvia palasia sinällään hyvässä mallissa olevaan runkovaatekaappiin, ja saanut sitä kautta entistä toimivampia yhdistelmiä samoista vaatteista. Loppuvuonna oikein yllätyin siitä, kun tein mahtavia "löydäksiä" omasta vaatevarastosta ja bongannut kokonaisia uusia asuja, jotka ovat toimineet ja tuoneet käyttöä vanhoille lemppareille. Jo esim. värien koordinointi ja tietoinen seuranta on vähentänyt hutiostoksia ja tuonut yhdisteltävyyttä huisisti lisää :)

Komppaan myös tuota aiemmin kommentoinutta Lottaa siinä, että hyvät kengät ovat aina hintansa väärti! Myös minun kengännumeroni on 42, ja varsinkin Zalando ym nettikaupat ovat avanneet ihan uuden (kenkä)universumin... :) Nyt mulla on kerrankin oikeasti jalkaan sopivia, järkeviä mutta mieluisia kenkiä! Hurraa sille :)

Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle, ja kiitos & akteeksi pidemmästä "purkauksesta" ;)

t. KatjaV

Karkkis kirjoitti...

Oli mielenkiinstoista seurata vaatehankintojasi, etenkin muuttuvassa elämäntilanteessa.

Minä en lähtenyt kierrätyskeijuluun, osittain siksi ettei blogini keskity vaatteisiin ja osittain siksi, että ajattelin sen olevan liian hankalaa. Vaan kuinkas kävikään: vuonna 2014 opin huomaamattani tekemään enemmän ja enemmän secondhand-löytöjä ja suurimman osan uusista vaatteista ostin käytettynä! Luulen, että kampanjanne inspiroi minua, vaikken sitä tietoisesti lähtenytkään seuraamaan. Tietysti käytettyjenkin vaatteiden ostossa olisi hyvä pitää kohtuus, mutta on se silti rutkasti parempi vaihtoehto kuin jatkuva uuden ostaminen!

Anonyymi kirjoitti...

Sen jälkeen kun sukulaiselle tuli luteita kotiin kirpputoriostoksesta, en osta mitään "ludetoreilta". Alle kymmenen euron ostoksesta tuli yli kahdentuhannen euron kulut, kun piti myrkyttää ja hävittää huonekaluja. Pidättehän vaatteet yli 20 asteen pakkasessa vuorokauden? Kuudenkymmenen asteen pesu voi olla liian vähän...

Paju kirjoitti...

Jos laadukkaita neuleita halajaa, kannattaa opetella neulomaan. :) Aloittaa voi vaikka paksulla langalla, jolla saa nopeasti valmista.

Laadukkaat langatkin ovat aika tyyriitä jos tahtoo cashmiria tmv, mutta esimerkiksi villasta tai merinovillasta saa järkevään hintaan tehtyä itselle istuvia neuleita, joista voi varmasti tietää, ettei niiden tekemisessä ole riistetty intialaisia lapsia tmv.

Jos ei ole aiemmin harrastanut neulomista, voi tuntua siltä, että se on liian haastavaa tai ettei siihen ole aikaa. Oikeasti nykyään löytyy niin paljon Youtubestakin ohjevideoita joka silmukalle, että neulomaan oppii nopeasti oikeilla materiaaleilla ja kyllä sitä aikaakin sitten löytyy päivien hukkahetkistä neuloa rivi tai muutama.

Halusin vaan heittää tällaisen ehdotuksen, koska itselläni opiskelijana ei olisi varaa kaupassa kuin akryylirätteihin, mutta itse neulomalla viimeisen muhkean villa-alpakkavillapaidan hinnaksi tuli 25 euroa. :)

Turun Tilda kirjoitti...

KatjaV: Heh, en tiedä oliko varsinaista itsehillintää tuo kirpparirohmuaminen, mutta kaiketi voi olla kuitenkin ylpeä ainakin siitä, että kaikenmaailman alet jäivät viieme vuonna väliin.

Sinun järkeistämisprojektisi kuulostaa kyllä tosi hyvältä. On todella ihana tehdä löytöjä omasta kaapista ja uusia yhdistelmiä saattaa synytä, kun hankkii jonkin yhden toimivan "runkovaattteen"!

Maltillista vaatevuotta 2015 meille molemmille ;)

Karkkis: Kiva kuulla, että kierrätyskeijuilu vaikutti ehkä alitajuntaan! Kohtuus, laatu ja muunneltavuus ovat oikeastaan keskeisimmät käsitteet toimivan garderoopin luomisessa. :)

anonyymi: Auts! Kuulostaa pahalta. Vaikka olenkin tiedostanut riskit, kommenttisi jäi vaihteeksi soimaan päähän ja taidan hillitä second hand ostamista pikkasen.. Tuli tehtyä nimittäin yksi riskihankinta...

Paju: Niin totta! Kiitos muistutuksesta :) näin alkajaisiksi hokasin, että äitini neuloo mielellään, joten ehkäpä hän voisi tehdä minulel jonkin nutun vaikka joululahjaksi? Itse pitäisi opetella ensin tekemään vaikka ne villasukat...