keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vihdoinkin se odotettu kuukausi!


Tervehdys!

Juu - tämä ei ole haikarapostaus. Täällä ollaan edelleen ihan yhtenä kappaleena! Energiani ja tarmoni eivät vain oikein ole riittäneet muuhun kuin vauvavalmisteluihin ja lepäilyyn. Tässä kuitenkin vielä hieman viime hetken kuulumisia ja aatoksia (Postauksen kuvitukseksi nappasin muutaman kuvan ihanan äitiysneuvolareittini varrelta. Arjen todellisia pieniä iloja on kaunis ja lyhyt, kävellen kuljettava matka yhteiskunnan ylläpitämään huippupalveluun!):

1. Uskomatonta, syyskuu on siis täällä! Kyseinen kuukausi on muutenkin lempikuukauteni (joulukuun ohella) ja syksy kesän ohella puolestaan taas lempivuodenaikani. Tykkään ruskasta, puutarhan kypsyvästä sadosta, kirpeistä ja sumuisista aamuista, jotka muuttuvat kuitenkin lopulta aurinkoisiksi. Tykkään jopa syysmyrskyistä sekä tietysti sienestämisestä (paitsi nyt tätä raskaana olevaa etoo miehen eiliset mustatorvisienilöydöt, jotka kuivuvat tuolla keittiössä hyötykasvikuivurissa...).

Ehkä rakkaimmaksi syyskuun tekee kuitenkin se, että se on syntymäkuukauteni. Ja maailman paras synttärilahja olisi, jos saisin pienen pojan käsivarsilleni tuoksi päiväksi. Nyt jännitänkin sitten sitä, tulenko äidiksi 32- vai 33-vuotiaana. Jotenkin tuo 32-vee kuulostaisi kivemmalta... Mutta kunhan pikkuinen vain tulisi, niin täällä otetaan hänet avosylin vastaan!

  
2. Alan olla raskauteen ihan kyllästynyt. Katselin tuossa muutaman vuoden takaisia blogikuviani ja ihmettelin, miten olen voinut pitää itseäni joissakin kuvissa vähän pyöreänä. Minähän olen ollut ihan hemmetin hoikka tuosta keskivartalosta :D

Nämä ovat kai niitä aatoksia, joita kaikille raskaana oleville tulee. Odottelen jo kovasti, että tästä hieman vajaasta 20 extrakilosta sulaisi synnytyksessä edes se kymmenen pois! Mahtaa olla uskomaton fiilis, mutta toisaalta taas outo olo. Tavallaan tähän pyöriäisolemukseenkin on jo tottunut, ja sitten on taas tiedossa uusia muutoksia kropassa. Eipä miehet taida ikinä täysin ymmärtää, minkälaisia tuntemuksia nainen äidiksi tulon ohella joutuu kroppansa suhteen käymään läpi puhumattakaan hormonaalisista muutoksista...



3. Mitta on tullut täyteen myös kaiken maailman ruoka- ynnä muiden rajoitusten suhteen. Ekalla viikolla synnytyksen jälkeen pyydän varmaan miestäni tekemään varmaan ison kylmäsavuvoileipäkakun runsaalla tuorejuustokuorrutuksella. Syön sen ihan yksin! Nakkailen suuhuni myös sushia ja valkohomejuustopaloja ynnä muuta. Sitten voidaan rueta miettimään terveellisempää ruokavaliota ;)

En ole viitsinyt sitä täällä blogin puolella joka mutkassa korostaa, mutta olen ollut varmasti keskimääräistä odottajaa neuroottisempi syömisieni suhteen. Se nyt vain on ollut niin. En ole pystynyt ottamaan pientäkään riskiä, että aiheuttaisin itse sikiölle jotakin. Vaikka ymmärrän, ettei sitä kaikkea voi toki kontrolloida. Mutta sanonpa vaan, että hatunnosto sellaisille, jotka ovat olleet kanssani vastaavassa tilanteessa ja pystyneet olemaan selväjärkisempiä. Ehkä minäkin sitten ensi kerralla!



4. Edelliseen kohtaan liittyen alan olla perin kyllästynyt tähän luomuolemukseeni. Vuosi ilman hiusten värjäämistä, raskauden ajan olen vältellyt muun muassa hajuvesiä ja hiuslakkoja. En oikestaan meikannutkaan kesällä, mutta se johtui osin säistä. Tällaisen naamahikoilijan ei kannata moista kuumilla keleillä miettiäkään.

Mutta summa summarum - marssin kyllä kuukauden sisään kampaajalle ottamaan vaaleita raitoja ja kestovärit kulmiin ja ripsiin. Se on saletti!



5. Olen jo monta kuukautta ihmetellyt, että miksei minulla ole ollut minkäänmoisia supistuksia. Odottajien foorumeilla monet kertovat mahan pingoittuneen jo raskauden puolivälistä lähtien ja kärsineensä hirveistä sukkapuikkopistoksista.

No, olin Tyksissä perätilakontrollissa ja ihmettelin asiaa taas kerran. Rempseä kokenut kätilö tuli ja kokeili mahaani kaksin käsin todeten, että sähän supistelet nytkin koko ajan :D Itse asiassa tämän jälkeen tajusin, että öiset krampit, joiden vuoksi olen heräillyt eivät ehkä olekaan vain lisääntyneestä painosta ja ainaisesta samassa asennossa nukkumisesta johtuvia selkäkramppeja tai ruuansulatushäiriöitä vaan NIITÄ itseään ;)

6. Ilmeisesti pesimisvietti on alkanut tarttua jo mieheenkin. Tosin se on tarkoittanut auton vaihtoa sekä ulko- ja sisävarastojen puunaamista. Mä olen välillä vähän otsasuoni sykkien vihjaillut, että yritetään nyt saada nämä sisätilat ensin kuntoon...



No, varastosta löytyi myös siellä muutaman kuukauden säilössä olleet yhdistelmärattaat. Paremman puoliskoni mielestä sitä täytyi ensin koeajaa meidän karvalapsosilla. Pullero Pesukarhu jäi sitten koko yöksi noihin lepositeisiin... Huomautin, ettei oikeaa lasta voi sitten kohdella noin ;)

7. Nyt taitaa olla aika julistaa pesimisrauha tähän blogiin. Palailen uutisten kera sitten pienen synnyttyä. Tässä voi mennä vielä viikko tai kaksi, tuskin enää kolmea, sillä perätilasynnytykset käynnistetään kaiketi viimeistään noin viikko lasketun ajan jälkeen. Tämän jälkeen haluamme varmaankin ihan rauhassa keskittyä uuteen tulokkaaseen jonkin aikaa, katsotaan nyt :) Mitä tahansa tapahtuukin, lupaan kuitenkin ilmoitella siitä blogin puolella.

Itse blogin jatkosta en uskalla vielä luvata mitään. Voi olla, että uusi elämäntilanne vaikuttaa niin mullistavasti, etten enää jaksa pitää blogia. Voi olla, että haluan jatkaa blogiani, mutta se päivittyy muutaman kerran kuussa. Sitten on tietysti sekin vaihtoehto, että uusi elämäntilanne tuo mukanaan paljon uusia postausideoita ja lapsi on niin helppo, että jaksan ylläpitää harrastustani. Tällöin varaventtiilille, äidin omalle harrastukselle, varmasti fiksua varata oma aikansa.:) En ota asiasta paineita. Katsotaan, miten käy :)

Tässä lopuksi heitän pallon vielä teille lukijoille. Useimmat teistä toivoivat blogini pysyvän lifestyleblogina. Tämä sopii minulle varsin hyvin, tuo määritelmähän kattaa varmasti myös erilaiset tyyli- ja äitiyspostaukset, jotka olivat muina vaihtoehtoina.

Vauva- ja äitiysaiheisia postauksia on varmasti tulevina kuukausina helppo keksiä, mutta mitä muuta te haluaisitte tästä blogista lueskella? Olisi kiva, jos saisin ihan konkreettisia ehdotuksia aiheista, sillä otaksun, ettei luovuuteni ja ajatuksen juoksuni välttämättä ole terävimmillään tulevina viikkoina ja kuukausina ;) Varsinkin, jos olet ollut tyytymätön siihen, että tässä blogissa on puhuttu viime aikoina vain vauvajuttuja, niin avaapa sanainen arkkusi ja ehdota kivoja, toteuttamiskelpoisia aiheita. :)

Energistä ja onnellista syyskuun jatkoa kaikille!

Toivoopi Tildukka

Ps. Äh, pakko vielä kysyä. Mikä on suosikki-imetysliivimerkkinne ja saako niitä Turun seudulta?

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Liiviasiaa: Minusta parhaimmat imetysliivit olivat Bravadon, tilasin itse ne UK:sta mutta saa ilmeisesti Suomestakin nykyään (?). Hyvät olivat myös Kappahlin kaarituelliset liivit, nämä siis ostettu 4v sitten :).

-henna.p

Anonyymi kirjoitti...

Oi kuinka jännittävää. Muistan hyvin nuo viimeiset viikot. Olen luonnostani aika hoikka ja loppuraskaudesta se pallo alkoi tuntua raskaalta. MUtta minulla itse asiassa kaikki kilot jäivät laitokselle. Siihen aikaan siellä oltiin nykyistä pidempään. Minulla oli kiloja noin 12 ylimääräistä kun lähdin synnärille. Lapsi, lapsivesi ja hiljalleen poistuva turvotus vakuttivat sen, että painoin laitokselta lähtiessä saman kuin silloin kun aloin odottaa. Se oli hämmästyttävää. Samoin maha oli hävinnyt oikeastaan kokonaan. Vyötärö oli hiukan tiukka joissain vaatteissa.

Imetysaikana sitten lihoin jonkin verran, mutta se on vain hyvä, koska läski imee ympäristömyrkkyjä,jotka eivät sitten mene äidinmaitoon.

Odotan innolla tulevaa vauvapostausta.

Vakkari

Lady of The Mess kirjoitti...

Pikaisesti pari kommenttia:
kyllä se 33 vuottakin on vielä ihan hyvä ikä synnyttää - nimimerkillä kokemusta on.
Ja vielä - jos nyt olet ollut tarkkana myrkkyjen suhteen, kyllä sinä vieläkin tulet välttelemään esim. meikkivoiteita, puutereita, huulipunia - nimittäin kyllähän sen vauvelin pään pitää päästä äidin poskea vasten ja sitä pitää suukotella ja halia sitten vähän väliä;)
Oikein hyvää pesimisrauhaa sinulle ja uskallan sanoa, vaikka vähemmän näitä sanoja täällä blogistaniassa viljelenkin, siunausta ja varjelusta synnytykseen sekä äidille että vauvalla <3

Reetta kirjoitti...

Vauvajutut sopii mulle ;) Meille syntyi heinäkuun puolessa välissä poikavauva. Teidän arjesta ja sun mietteistä olisi kiva kuulla, sillä vaikutat samanhenkiseltä :)

Nämä Bravadon body silk seamless -liivit ovat olleet hyvät ja kehutut liivit. Tuolla myös halvimmat! OzBabyssä olen myös nähnyt joitakin malleja, mutten ole sieltä ostanut.

Tsemppiä viime metreille ja muuten hienoa, että päädyit alatiesynnytykseen! Mulla oli myös valinta edessä, mutta vauva olikin sitten kääntynyt! ;)

Ihanaa, vauvantuoksuisia hetkiä,

Reetta

Karkkis kirjoitti...

Jänniä aikoja siis eletään! Onneksi ei enää kauaa tarvitse odotella, mutta tietysti ison mahan kanssa ne pari viimeistä viikkoa voivat olla varmaankin hieman hankalia.

Toivottavasti jaksat päivittää blogiasi edelleen ainakin silloin tällöin! Vauva-aiheetkin ovat tervetulleita.

Jos haluat vältellä edelleen kemikaaleja esimerkiksi meikeissä, niin suosittelen Coleur caramelin meikkivoiteita. Niitä saa ainakin täältä:

http://www.greenlips.fi/category/2/meikkivoiteet

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on mitta täynnä ruokarajoitusten kanssa - ja olen vasta puolivälissä! Oletko matkan varrella kokenut lipsahduksia ruokavaliossasi? Olen itse ollut hyvin neuroottinen, mutta en silti ole onnistunut välttämään joka käänteessä kaikkea, mitä kieltää voi. Tarkoitan siis tapauksia, joissa tajuan vasta jälkikäteen, että olisin voinut olla varovaisempi, vaikka en tieten tahtoen olekaan mitään kiellettyä syönytkään. Välillä tuntuu, että neuvolan listan lisäksi kaikki muutkin ruoka-aineet ovat kiellettyjä - varsinkin jos erehtyy googlaamaan, kuten minä olen lukuisia kertoja tehnyt.

Ruokavalion lisäksi olen pyrkinyt karsimaan kaiken sen kosmetiikan, josta pystyn työssäkäyvänä luopumaan. Kaikki raskauden hehku kyllä pysyy kaukana, kun elää kieltäymyksessä ja kasvattaa painoa puoli kiloa viikossa.

Odotan jo kovin syntyneestä kertovaa postausta! Onnea synnytykseen!

- Pauliina

Elina kirjoitti...

Täällä myös eräs, joka tilaa synnärille pinon graavilohivoileipiä ja pullon cavaa! Tai toki voisi itse graavata, mutta kaikkeen ei ihmisen aika riitä... Onnea viimeisille metreille!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja iloa viimeisille metreille! Se on juhlaa, kun voit taas jonkin viikon (tai ehkä jopa päivän...) kuluttua nukkua mahallaan :)Sitä itse kaipasin raskauksien loppumetreillä eniten.
Voi olla viisasta antaa itselleen pesimisrauha blogin pitämisestä - ekat päivät ja viikot vauvan kanssa on yhtä aikaa ihania ja kamalia. Laita kuitenkin jonkinlainen merkki, milloin saa onnitella. Olen täällä niin hengessä mukana!! -R

Anonyymi kirjoitti...

Liiviasiasta: Minä olin ihan tyytyväinen marketista ostettuihin Triumphin kaarituettomiin perus-imetysliiveihin, en edes tutkinut muita vaihtoehtoja. :)

Blogisi jatkosta: Teet viisaasti, kun jätät kaikki vaihtoehdot auki. Jokainen äiti tietää, että lapsivuodeaikana ei ainakaan jaksa juuri ajatella muuta kuin vauvaa ja parhaillaan käsillä olevaa hetkeä. Luulisin kuitenkin - vaikken varmaksi tiedä - ettei kiinnostuksesi esim. yhteiskunnallisiin asioihin ja historiaan minnekään tule katoamaan. Ehkä se ottaa vain uusia muotoja, ja voit kenties niitä pohdintoja jakaa blogissasi meidän lukijoiden kanssa myös jatkossa. Sinulla on hieno taito vuorotella blogissasi kevyitä ja vakavia aiheita, ja sille linjalle - tietysti myös blogillesi yleensä - lämpimästi toivoisin jatkoa.

Oikein paljon onnea odotuksen loppumatkaan!

t. Lotta

Äni kirjoitti...

Liivimerkeistä paras on ehdottomasti Bravado. Toimivat myös imetyksen jälkeen normiliiveinä.

Tuo loppuraskauden kyllästyminen kuulostaa niiiiiiin tutulta. :D Yritä silti nauttia loppuodotuksesta, varaa vaikka jalkahoito tai mieheltä jalkahieronta. Olet ansainnut vähän hemmottelua!

Innolla jään odottamaan vauvauutisia. Toivottavasti saamme lukea vauva- ja äitiyspostauksia, mutta ymmärrän täysin jos vauvan synnyttyä ei ehdi tai jaksa, tai jos aivotoiminta ei tunnu riittävän kirjallisiin tuotoksiin kuten itselleni kävi. ;)

Satu-Elina kirjoitti...

Täältä ääni Carriwell-merkkisille imetysliiveille, huomasin niissä olevan joustavuuden olevan aivan ehdoton kriteeri imetysliiveille. Ostin suomalaisesta pepino-nettikaupasta.

Kaitaliina kirjoitti...

Bravadon liivit ovat ykköset, kestävät kahdenkin vuoden imetyksen, ehkä ylikin. Mulla oli myös noita toisenkin mainitsemia seamless -liivejä parissa sävyssä. Oli mulla yhdet vähän naisellisemmat Anitatkin, mutta ne hajosi lopulta. Tilasin liivejä toisen mamman kanssa Briteistä, josta niitä tosiaan saa paljon edullisemmin kuin bebesistä, ja lisäksi valikoima on suurempi.

Paljon tsemppiä, iloa ja onnea viimeisiin hetkiin odottajana.<3

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hyvää loppuraskautta ja synnytystä sitten kun se aika koittaa. Ihania aikoja teille tulossa, kaikki tuo on niin ainutlaatuista! Älä huoli blogista, tärkeintä että jaksat vauvaa ja itseäsi hoitaa. Harrastat blogia sitten sen verran kuin jaksat ja tarvitset muuta tekemistä vauvan hoidon ohelle :)

Ja muuten, ne raskauskilot häviää nopeasti. Ensin vauva, sitten imetys ja jossain vaiheessa saat lasta kanniskella niin paljon, että kyllä se jumpasta käy :) Mulla ainakin on lapsen kasvettua kilot pudonneet jo alemmas kuin ennen raskautta, kun tuo pikkuinen ehtii joka paikkaan ja äiti saa mennä koko ajan perässä...

Parhaimmat omat imetysliivit olivat Anita-merkkiset, ainakin OZBaby myy niitä Turussa. Ovat kyllä hintavampia, mutta kun niitä piti yötä päivää pitää, niin siinä kannattaa satsata laatuun. Huonosti istuvat ja hiertävät liivit eivät sanottavasti pelasta väsynyttä, imettävää äitiä. Kaikkea hyvää Tilda sinulle ja perheellesi!

Anonyymi kirjoitti...

Hiljainen lukija ilmoittautuu... Onnea, tsemppiä ja voimaa viimeisille päiville! Oma LA on tässä parin viikon sisällä myös. Esikoisen kanssa Bravado -merkkiset liivit olivat ihan suosikit. En ole varma saako niitä Turusta, Helsingin Bebesistä ainakin. Sieltä ostin muutamat ja loput tilasin netistä UK:sta tuntuvan hintaeron takia. Isorintaiselle ne olivat todella miellyttävät enkä voi kyllin korostaa kuinka paljon kiittelin itseäni että onnistuin löytämään itselleni sopivan merkin. Itselle sopivat liivit on tärkeäät maidonnousun, mahd.tulehdusten ym aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Bravado on saanut paljon kannatusta, mutta mainitaan nyt vielä Hotmilkin liivit, joista löytyy tosi hyvin isojakin kokoja ja ovat olleet tukevat ja kestävät käytössä. Ja plussaa myös suht näteistä malleista ja niihin kuuluvista alushousuista. Ovh-hinnat ovat aika korkeita, mutta yleensä nettikaupoista löytyy ihan hyvin malleja alennettuun hintaan.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi näihin päiviin!
t. e