Tervehdys!
Huomaan palaavani vähintään kerran vuodessa pohtimaan kestoaihettani, nimittäin kasvottomana bloggaamista.
Kasvottomuus oli melko yleistä siinä vaiheessa, kun aloitin bloggaamisen. Monet lifestyleblogin pitäjät, ihan tyylibloggaajatkin, saattoivat joko leikata tai sutata kasvonsa anonyymiuttaan suojellakseen.
Siinä vaiheessa, kun kaupallisen yhteistyön mahdollisuudet alkoivat lisääntyä moni luopui anonyymiydestään ja tavaksi tuli brändätä oma nimi bloggaajana. Tietenkään kyse ei ole ollut pelkästään tästä vaan kyllähän omalla naamallaan bloggaamisesta on myös esteettinen hyöty. Kuvat ovat tunnelmallisempia ja välittävät fiiliksiä enemmän kuin rumat suttaukset tai jatkuva sensurointi. Monet (ehkeivät tämän blogin seuraajat, mutta muut) pitävätkin yhtenä blogin seuraamisen edellytyksenä kauniita kokonaisia kuvia.
Viime aikoina kasvottomuus on vaivannut minua taas. Olen esteettinen ihminen ja toivoisin voivani blogata kauniimmin. Toisaalta olen havainnut, että jotkin ihan fiksutkin yhteistyökuviot voivat jäädä toteutumatta, kun ei halua paljastaa nimeään tai kasvojaan. Esimerkiksi Kierrätyskeijukamppanjalle olisi ollut kiva saada lisähuomiota ja olen toki miettinyt, että kyllä tästä 12 kuukauden raskausputkestakin voisin kertoa kasvoillani ja nimelläni, jos nyt tässä käy hyvin.
Mutta, mutta... se harmaan anonyymiyden armollinen suoja. Voin kulkea räkä poskella kaupungilla ilman meikkiä, olen uskaltanut kertoa vähän intiimimmistä tunteista, pohtia koulumaailman menoa yleisellä tasolla. En tiedä, olisinko uskaltanut tehdä sitä, jos olisin esiintynyt omalla nimelläni. Kuvittelen ainakin, että tietyillä aloilla työnsaanti saattaa jopa vaikeutua tällaisen harrastuksen takia, vaikka lähellekään mitään laitonta ei tekisi. Pappeja, poliiseja, lääkäreitä ja opettajia kun tuntuvat koskevan vähän muut lainalaisuudet kuin muita kansalaisia. Vai kuvittelenko vain?
Kuitenkin taas on tuntunut siltä, että olen valitsemani tien vanki. En pysty kehittämään blogiani eteenpäin. En ole kuitenkaan varma, että uskaltautuisinko harmituksestani huolimatta blogikaapista ulos, sillä pelkään sitä pientäkin mahdollista räyhähenkistä lukijavähemmistöä, joka voisi tehdä bloginpitäjän elämästä julkista riistaa.
Mutta mihin vaihtoehtoon päätyisinkin, on yksi asia varma - lapseni kasvoja ei blogissa nähdä ikinä.
Ps. Lukijani, oletko sinä etsinyt tarkoituksella tietoja minusta? Saitko identiteettini helposti selville? Mietin vain, että jos sen saa, mitä järkeä kasvottomana bloggaamisesta ylipäätään on...
43 kommenttia:
Minulle kasvottomuus on osa blogiasi ja se luo illuusiota "pienen piirin" jutusta, siis tuo intiimiyttä. Jotenkin koko blogin sävy muuttuisi, jos paljastaisit kasvosi enkä siksi toivo sitä. (Kaikella kunnioituksella varmastikin nättejä kasvojasi kohtaan.) Minun mielipiteeni kaltaiset tosin kuulunevat vähemmistöön. En myöskään ymmärrä, mihin "eteenpäin" blogiasi muka pitäisi kehittää. Minusta suojelet samalla kasvojasi joutumasta esim. deittipalstojen mainoksiin ja ties mille sivuille, ties missä maissa. Niihinhän ei turhia lupia kysellä...
- Suotar
Suotar: Kiitos kommentistasi! Heh, en nyt tarkoittanut, että kasvoni välttämättä olisivat erityisen nätit, että niiden ehdottomasti pitäisi päästä esille, mutta jotenkin tuo suttaaminen häiritsee varsinkin nyt, kun en osaa vielä miehen koneen kuvankäsittelyohjelmia oman koneen hajottua. Toisaalta hyvä pointti tuo "pienen piirin juttu". Ehkä se intiimiys välittyykin tätä kautta. AJattelin ehkä lähinnä kehittymisellä teknistä kuvapuolen osaamista.
Itse olen blogaamisen alusta asti hyväksynyt sen tosiasian, että nettimaailmassa kaikki on julkista. Siitä huolimatta olen kasvoton. Nimittäin vaikka tuon tosiasian hyväksyykin, en silti halua erityisesti mainostaa pärstääni - minäkin kun toimin tuossa listaamassasi ammattijoukossa, joita koskee ihan omat lainalaisuutensa. Mä haluan myös erottaa selkeästi työminäni ja vapaa-ajan minäni. Mun mielestä se on eduksi potilassuhteissanikin, että potilas saa anonyymin lääkärin ilman mitään ennakko-odotuksia.
Itsekin aloitin bloggaamisen kasvottomana, joten ymmärrän täysin sen, ettet halua kasvojasi näyttää - ja olen myös kunnioittanut toivettasi saada tehdä tätä hommaa anonyyminä, joten en ole sinua yrittänyt etsiä. Joskus kaupungilla kulkiessa, kun vastaan on tullut "oloisesi" nainen, olen miettinyt, että olikohan tuo Tilda. Omat kasvoni paljastin ja samalla tavalla kulkea reuhotan edelleen välillä ilman meikkiä ja rönttäliisana kuin ennenkin - minulla on ikää sen verran, että tämä touhu ei enää ammatillisesti minua hetkauta. Töissä en ole kertonut bloggaamisesta kuin pomolle ja lähikollegalle (miehiä molemmat), mutta kyllähän osa ihmisistä on minut täältä löytänyt. Ja olisivat löytäneet ilman kasvojen paljastamistakin. Minun blogini on kuitenkin sen verran tuntematon, etten usko, että kukaan kadulla edes tunnistaa. Sinulla on hiema eri juttu - opettajan ammatti asettaa omat rajansa - tunnen opettajia, jotka joutuvat piilottelemaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan. Mutta esim. Marjukka blogista Fab forty something on opettaja ja hän on kertonut saaneensa vain myönteistä palautetta esim. oppilailtaan.
Minuakaan kasvottomana bloggaaminen ei haittaa, mutta tottakai pienet sydämet (vaikka kuinka söpöt) pään kohdalla hieman latistavat kivojen kuvien tunnelmaa. Jotenkin anonyymiys sopii blogiisi, ja jos se helpottaa kirjoittamista joskus hankalista tai vaikeista, se on ehdottomasti perusteltua. Mieluummin siis kasvoton, mielenkiintoinen blogi kuin kasvot näyttävä, vain pintaan keskittyvä keskittyvä blogi.
Toisaalta hieman vaikea vastata, koska tiedän nimesi ja miltä näytät. Olen Turun suunnalta ja opiskellut samoihin aikoihin yliopistossa joten ehkä näistä syistä olen törmännyt profiilisi Facebookissa. Lisäksi joskus muinoin kerroit jonkin tapauksen työstäsi, mistä arvasin missä koulussa työskentelet. Eli minulle henkilöllisyytesi paljastui aika helposti. En kuitenkaan ole tehnyt sillä tiedolla varsinaisesti mitään, mutta tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö joku muu voisi tehdä. Sinänsä kasvojen näyttäminen ei vielä paljastaisi välttämättä kaikkea, en usko että kasvojen perusteella nimeä saa kovin helposti ongittua, kuten ei myöskään osoitetta. Eli henkilötietoja ei blogissa kuitenkaan paljastaisi, minusta niiden kanssa ei voi olla liian varomaton. Siksi minusta on hyvä, ettet ole esimerkiksi esitellyt taloanne ulkoapäin tai muuten kertonut, missä asutte.
Marika: Kiitos kommentistasi! Pääsitkin heti lukulistalleni, vaikak olen kyllä silloin tällöin varmasti vieraillut blogissasi. Almahan bloggaa kanssa kasvottomana ja tuo on tosi hyvä pointti, että potilailla on oikeus saada palvelua ilman ennakko-odotuksia (sinun mahdollisuus tehdä työtäsi ilman ennakkoluuloja).
Lady: Kiitos kommentista! Heh, luulen kyllä että minutkin löytää antamieni vinkkien perusteella, jos haluaa, mutta kiitän kaikkia siitä, ettei niitä tietoja ole retosteltu tällä tai muilla foorumeilla. Itse asiassa opiskelijoistani ja oppilaistani useampi kuin muutama on vuosien varrella kertonut seuraavansa blogiani. Yhden luokan kanssa olen käsitellyt sitä jopa yhteiskuntaopin tunnilla avoimesti ja kertonut kierrätyskeijukamppanjasta. JOtkut olivat käyneet jopa peukuttamassa sitä. :D
Sinänsä se, ettei tällaista vaikuttamisen keinoa uskalla leimautumisen pelosta hyödyntää avoimemmin vain turhauttaa. Pakko on kuitenkin miettiä leipätyötään ja vaikka jotkut tietäisivät harrastuksestani suuremmalta huomiolta välttyy näin - niin hyvässä kuin pahassa...
anonyymi1: Mielenkiintoinen kommentti, kiitos siitä! Ollaanko muuten joskus juteltu?
Hyviä pointteja nuo henkilö- ja kotiosoitetietojen turvaaminen.
TOivottavasti en ole muuten kertonut mitään liian ammatillisesti liian intiimiä ja toivon, että lukijat tällöin varoittaisivat myös bloggaajaa. En kyllä muista nyt, että olisin kuitenkaan mitään liian uskaliasta kertonut. Saa myös laittaa s-postia, jos tulee sellainen olo :)
Turussa asun kanssa, mutta koska ei aiemman anonyymin tavalla meillä ole yhteisiä asioita, en ole tietoinen työpaikastasi, nimestä, asuinpaikastasi tai mistään. En siis osaisikaan lähteä etsimään sinua esim. facebookista. Välillä mietin, että tunnistaisinko sinut jos näkisin kadulla, mutta tuskin. Anonymiteetti ei haittaa minuakaan. Jos se hillitsee kaupallista yhteistyötä, niin ihan hyvä, koska en halua että huippublogistasi tulee erittäin kaupallinen :)
Työskentelen itse aineenopettajana Turussa. Nuori vaalea nainen ja opettamasi aineet olivat aivan tarpeeksi siihen, että henkilöllisyytesi sai selville.
anonyymi2: Kiitos palautteesta. No, en usko, että blogistani tulisi missään tilanteessa tosi kaupallinen, mutta toki en kiellä sitä, että joskus kateus on noussut pintaan joistakin toisten blogien yhteistyökuvioista. Joskus nuo yhteistyökuviot voisi kokea ikään kuin palkaksi siitä, miten paljon blogiin on pistänyt aikaa. Mutta nuo kaupalliset kontaktit eivät ole nyt niitä keskeisiä harmituksia vaan esim. monet haastattelut (joilla vaikuttaa ympäristöön) ym jää tekemättä, koska lehdissä pitää esiintyä omalla nimellään.
anonyymi3: Huh, kiitos kommentista. No se käy sitten aika helposti...
Mua ei edes kiinnosta ottaa selvää keitä bloggaajat oikeassa elämässä ovat! Miksi pitäisi?! Mut niinhän mä olin jo teininä omituinen tapaus kun en ”fanittanut” ketään. Mulle vieras konsepti. – Omassa blogissa en ole pärstää näyttänyt, enkä näytä. Pääasia (heh, heh) on mun tuotteet, en minä. Mutta neule-/käsityöpiireissä ihmiset tunnistaa mut juuri niistä tuotteista, joskus on jopa nykinyt hihasta ja kysynyt olenko mä ”se” adelheid :D Eli siihenkään ei niitä kasvoja/päätä tarvitse. Neuleihmisten piirissä mun kuvien päättömyydestä väännetään vitsiä ja siitä on tullut semmoinen kiva kevennys kun tutustuu livenä ihmisiin :)
Mäkin tiedän kuka olet :) kerroitkohan itse joskus blogistasi. Joka tapauksessa kerrot kouluihin liittyvistä jutuista niin yleisellä tasolla, että aivan hyvin voisit paljastaa kasvosi. Bloggaaminen on niin yleistä, että melkein hassua on kasvojen piilottaminen.
Myöskin uskon, että jos joku haluaa jonkun stalkata, selviää se vaikka sydän olisi päälläkin. Mun mielestä joskus kirjoitit, että osa oppilaistasi oli tunnistanut sinut.
En usko, että työnsaantiin vaikuttaa. Mutta en mäkään halua esim.julkaista lapsesta kuvia netissä tai blogata julkisesti. Tosin en bloggaa anonyymistikaan.
Tosi moni bloggaa lapsistaan tosi avoimesti kuvilla ja nimillä ja sekin on hassua. Tosin vauva-aikaan lapsiarki on niin kokonaisvaltaista, että vaikeaa olla bloggaamattakin.
Kiva ois nähdä sun kuvat ja vauvankin sitten myöhemmin, tosin ymmärrän, että niitä et halua esittää?
T. Salla
Minuakaan ei kasvottomuus häiritse, mutta ymmärrän, että yhteistyökuvioissa siitä voi olla haittaa, kun valtaosa bloggaajista esiintyy omilla kasvoillaan. Kasvothan voisi myös rajata kuvista pois, jos siis niistä sydämistä haluaisi eroon. Minua nekään eivät kyllä ole haitanneet - asut näyttävät kivoilta kaikesta huolimatta.
Olen myös opiskellut Turussa, ilmeisesti samoihin aikoihin kanssasi. Ala on kyllä ihan eri, mutta joskus olen miettinyt, että osaisinkohan yhdistää sinut johonkin henkilöön jos näyttäisit kasvosi :)
Joskus mietin, että olisi hauska tietää, kuka siellä Tildan profiilin takana on. Sen verran myös joissain kuvissa kasvosi näkyvät, että luultavasti tunnistaisin, jos tulisit vastaan. Tai sitten en... Mutta en ole halunnut etsiä sinua tai googlata, koska pidän toisaalta linjastasi olla paljastamatta nimeäsi. :)
En millään muista kinka blogiisi olen löytänyt, mutta tunnen sinut lapsuudesta. Kasvottomuudesta huolimatta pystyin sen saman tytön puutarhalta sinusta näkemään
Minäkin kuulun siihen vanhanaikaiseen joukkoon, joka bloggaa kasvottomana. Aluksi halusin suojella anonymiteettiäni enemmän, mutta edelleen haluan pitää sellaisen tietyn rajan yksityisen ja julkisen välillä. Nyt haluan pysyä edelleen ainakin jossain määrin anonyyminä, sillä työni voi tietyllä tapaa rinnastaa lääkärin ammattiin.
Koska blogini ei ole tyyliblogi, kasvoja joudun peittämään suhteellisen harvassa postauksessa. Toisaalta kotimme sijainnin olen kertonut suurin piirtein ja joistain kuvista tarkan sijainninkin pystyy päättelemään. Kotimme on onneksi kuitenkin suhteellisen "suojassa".
Sinuun olen törmännyt puolivahingossa netissä toisaalla. Tavallaan oli hassua saada sinulle kasvot. Korostui se, miten silmät on todella oleellinen osa ihmisen kasvoja, sillä ilman niitä kokonaisuutta on erityisen vaikea hahmottaa (sivumennen sanoen olet kaunis!).
Löysin blogisi sattumalta puolisen vuotta sitten, kun muuten törmäsin kierrätyskeijutempaukseen, ja olen seurannut sitä siitä saakka. Kerroit jossain vanhassa postauksessa, että se yksi ruusuhame oli Sinulla jo auskuvuonna, ja yhtäkkiä muistin Sinut ja hameesi. Itse auskultoin silloin uskontoa. Tiedonhakuun koulutetulle ihmiselle henkilön selvittäminen on parin klikkauksen päässä, ja itsekin saisit henkilöllisyyteni selville jo näillä tiedolla. :) Tästä huolimatta minun mielestäni tapasi blogata kasvottomana on kaiken kunnioituksen arvoinen; se estää ainakin ne deittisivustokaappaukset yms. mistä joku mainitsikin. Kaikkea hyvää Sinulla ja hienolle blogillesi toivottaa Lotta.
Minuakaan ei kasvottomuutesi häiritse- en tiedä nimeäsi tai asuinpaikkaasi, mutta kuvista tajusin, että valmistuimme samassa publiikissa :) En kyllä ole henkilökohtaisia tietojasi yrittänyt etsiäkään! (t: huono blogien lukija, joka lukee paljon mutta harvemmin jättää kommentteja...)
Olen yksi turkulaisista lukijoistasi, mutta en tiedä henkilöllisyyttäsi. Kerran mietin kaupungilla, onkohan tuo raskaana oleva nainen Tilda. Seuraavasta postauksesta kävi ilmi, että olithan se sinä! Olit otattanut asukuvat juuri sinä päivänä, joten vaatteista tunnistin :)
Moi! Vinkki: jos anonymiteettia haluaa varjella, kannattaa käyttää Facebookissa eri valokuvia kuin blogissa. Yksi ystäväni sanoi tässä hiljattain tavatessamme että Hei, tajusin just että sun ystäväsi "Irmeli" on Turun Tilda!
Hän on seurannut blogiasi kauan, bongannut jostain blogilistalta eikä tiennyt henkilöllisyyttäsi, ei ollut koskaan tullut puhetta että seuraamme samaa blogia ja että tunnen Tildan henkilökohtaisesti.
Sitten yksi kaunis päivä hän oli nähnyt Facebookin uutisvirrasta, kuinka "Kerttuli" tykkää käyttäjän "Irmeli" kuvasta. Olit käyttänyt samaa kuvaa juuri äskettäin blogissa (kasvot peitettynä)ja kuva oli jäänyt ystäväni mieleen, joten näin hänen tietoonsa tuli kuka olet.
No, hän on ihana ihminen (terkkuja vaan sulle M, tunnistit varmaan itsesi tarinasta!) eikä tee tiedolla mitään väärää, mutta ajattelin vinkata että tällä tavalla henkilöllisyytesi saattaa helposti levitä useammillekin blogia mahdollisesti seuraaville tutuntutuille ja kumminkaimoille...
Hyviä vointeja ja haleja! <3
Ihan ensin täytyy sanoa, että "kasvottomuus" on häirinnyt blogissasi hyvin hyvin harvoin. Ja erityisesti ammattisi huomioiden ymmärrän kyllä hyvin sen miksi näin olet päättänyt tehdä. Muutamalla opettajaystävälläni ei ole edes Facebook-profiilia, koska haluavat pitää yksityiselämänsä omana tietonaan. Joskus olen miettinyt oman blogin perustamista ja tämä nimi- ja kasvoasia on silloin mietityttänyt paljon, koska itsekin työskentelen listaamallasi alalla. Mihinkään lopputulokseen en ole koskaan päässyt mutta blogiakaan ei ainakaan vielä ole. :)
Ja mitä sitten tulee tähän toiseen kysymykseen, tiedänkö kuka olet ja olenko etsinyt sinusta tietoa. En ole etsinyt koskaan sinusta tietoa tarkoituksena selvittää kuka olet mutta koska asun myös Turussa ja meillä on yhteinen tuttu henkilöllisyytesi selvisi minulle ikäänkuin vahingossa kerran - paljolti niiden asioiden perusteella mitä olet täällä kertonut. Olen myös nähnyt sinut muutamia kertoja mutta emme ole koskaan jutelleet. Myös nykyinen kotiseutusi on minulle hyvin tuttu koska vietän kesät samoissa maisemissa. :)
Aurinkoista loppukesää!
Suvi
Myönnän, että olen etsinyt tarkoituksella tietoja sinusta ja sain muistaakseni aika helposti identiteetin selville (googlaamalla ja facebookin avulla), eli tiedän minkälaiset kasvot sinulla on ja tiedän nimesi. Sain myös tietää missä koulussa työskentelit sekä miehesi nimen (Huomasin myös, että mulla on miehesi kanssa kolme yhtenäistä fb-kaveria).
Voin kuvitella, että ihmiset myös aika helposti vaatteiden perusteella voisivat tunnistaa sinut, mikäli he näkevät sinut jossain (ja ehkä vielä helpommin nyt kun olet raskaana:).
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi "blogisi ulkopuolella", mikäli paljaistaisit kasvojasi. Tulisivatko tuntemattomat blogilukijat spontaanisesti juttelemaan sinun kanssasi jos he näkisivät sinut, alkaisivatko tuttuja juttelemaan sinun kanssasi blogistasi ja minkälaista hyötyä itse saisit siitä?
Kiitos todella paljon hyvästä blogista!
Tunnistin melko helposti, mm. kuvista (kasvojen osittaisesta suttaamisesta huolimatta) ja vaatteista,
sillä olen myös opiskellut historiaa Turussa :)
Minulle on lukijana henkilökohtaisesti samantekevää, bloggaatko anonyyminä vai et - pääasia, että jatkat ihanaa blogiasi.
Minua kiinnostaisi bloggaajan identiteetti vain siinä tapauksessa, että jollain tavalla liikuttaisiin samoissa piireissä. Mitä se sitten olisi - ehkä sama ammatti samassa kaupungissa tms. Muutoin identiteetin tietäminen ei anna mulle mitään lisää blogin lukemiselle. Päinvastoin, pidän sitä hyvin fiksunakin, ettei paljasta nimeään ja kasvojaan, siis mikäli ei halua tehdä blogista uraa.
Luulen että ne jotka sinut tuntevat, tuntevat sinut myös täällä, kyllähän tutut tunnistavat vaikkei kasvoja näykkään.
Sinusta on tiedossa kuitenkin ammattisi, asuinseutusi, saa kyllä halutessaan selville ja todella ikävää jos ne epäasialliset lukijat niitä kaivavat ja urkkivat, parempi pysyä poissa.
Olenpahan itsekkin sinut etsinyt mielenkiinnosta ja tuntiisin kyllä jos vastaan kävelisit räkä poskella :D Hah, se ei kuitenkaan mitenkään vaikuta siihen haluanko lukea blogiasi kasvottomana vai kasvoilla. Pidän tyylistäsi ja tavastasi kirjoittaa, joka tapauksessa.
Vauvan kuvien pois jättämisen ymmärrän ilman muuta!
Itse kommentoin omalla nimelläni, samoin omassa blogissani löytyy nimi, mutta ei kylläkään kasvoja, ei kyllä muutenkaan kuvia minusta, ainakaan vielä...
Onnea valitsemallesi tielle, olet joka tapauksessa lempibloggarini kasvoilla tai sydämillä :)
Niin siis ehkä ajattelisin niin, etten usko, että mikään muuttuisi vaikka sun kasvot näkyisikin. Vauvaa en näyttäisi ihan vain sen takia, että mun mielestä lapsella on oikeus siihen, että voi joskus päättää itse, mitä kuvia itsestään jakaa.
Lisäys kommenttiini.
t.Salla
Niin ja onhan mullakin facessa profiilikuva, jossa lasta näkyy vähän vauvana ja taitaa olla joku ystävä ladannut kuvan, jossa muksuni näkyy epäselvästi, että eihän nämä niin mustavalkoisia juttuja ole.
Luulen, että tunnistaisin sinut, jos päälläsi olisi jotain blogissa vilahtanutta. Helsinkiin muutettuani olen nähnyt monta bloggaria kaupungilla, osan blogeja en edes seuraa, he ovat vain vilahtaneet joskus uutisvirrassa.
Sinut olen nähnyt (ainakin) kerran. Olit samassa publiikissa kuin mieheni, ja kiinnitin huomiota mekkoosi. Myöhemmin julkaisit mekostasi kuvan ja kerroit käyttäneesi sitä publiikissa. - Pauliina
En ole sinua guugeloinut. Kerran näin sinut Stockan herkussa, oletan niin, koska sinulla oli silloin se lettikampaus, jossa letit kiertää päätä. Tästä on tosi monta vuotta :)
Ei mulla ole väliä oletko kasvoton vai et, seuraan blogiasi joka tapauksessa.
t. Anna
En ole koskaan yrittänyt etsiä sinusta tietoja tai selvittää henkilöllisyyttäsi. Olen itsekin ammatissa, jossa joudun varjelemaan omaa yksityisyyttäni ja huolehtimaan jatkuvasti, minkälaisia tietoja itsestäni on saatavilla. Siksi pyrin kunnioittamaaan myös muiden yksityisyyttä, vaikka luulen kyllä, että henkilöllisyytesi saattaisi selvitä muutamalla klikkauksella.
Minulle ei ole mitään merkitystä, bloggaatko kasvot näkyen vai et. Sitä joskus mietin, että houkuttaako omilla kasvoilla bloggaus enemmän lukijoita (mikä varmaankin on hyvä asia ;)) ja toisaalta sitä kautta myös kaikenlaisia "haaskalintuja" ja vauvapalstahourupäitä. Heitä kun tuntuu nykyään eksyvään hyvin asiallisiinkin blogeihin kommentoimaan. Se on sitten eri asia, onko silläkään mitään väliä, jos bloggaaja vaan itse sen jaksaa ja sietää.
Minulle blogisi riittää sellaisena kuin se on, enkä ole kaivannut mitään kehitystä sen kummemmin. Luen blogiasi jatkossakin, kirjoitat sitä sitten pärstä näkyen tai et :).
t. e
ps. Luulen, että tunnistaisin sinut, jos kävelisit kadulla vastaan, vaikka en ole kasvojasi koskaan nähnytkään.
Olen viihtynyt blogisi parissa jo vuosia, vuosia, mutta minua ei ole ikinä häirinnyt kasvottomuutesi. Myöskään en ole koskaan yrittänyt etsiä, kuka sinä "oikeasti" olet. Olen itsekin halunnut pysyä anonyyminä (ja muutoin yhä satunnaisempana) bloggaajana, joten ymmärrän sinua täysin. Lisäksi anonyymiyden tuoma suoja antaa tietä syvemmille kirjoituksille - niitä olen jäänyt kaipaamaan tietyissä (äiti)blogeissa, joiden kirjoittajat ovat väistyneet anonyymiyden varjosta ja bloggaavat nykyään kasvoillaan ja nimillään. Siispä, minä kannustaisin jatkamaan samalla tiellä. :)
Hei! Pidän blogistasi tällaisena, eikä haittaa vaikka kasvoja ei näy. Ei mun mielestäni myöskään blogia tarvitse kehittää mihinkään erityiseen suuntaan, nykyinen on hyvä. Tiedän suunnilleen missä asut, koska asutaan aika samoilla seuduilla. Arvelen, että olen joskus nähnyt sut ohimennen kauppareissulla, mekko näytti ainakin tutulta. Joskus oon miettinyt, että jos törmäisin suhun vaikka leikkipuistossa (tulevaisuudessa siis), niin olishan se ehkä vähän hassua mennä juttelemaan, kun sä et tietäisi kuka mä olen ja mä taas tietäisin susta. Mutta toisaalta jos vaikka satuttais tutustumaan tosielämässä, niin pianhan säkin saisit tietää kaikenlaista mun asioista, ja jos taas ei tutustuttaisi niin asialla tuskin olisi väliä.
Hei!
Nyt kun otit asian puheeksi niin rupesin asiaa oikeastaan vasta ensimmäistä kertaa miettimään.
Itse luen kaikenlaisia blogeja. Luen niitä, jossa ihmiset poseeraavat joka ikisessä postauksessa omalla naamallaan esitellen vaatteita, mutta sen lisäksi luen myös niitä jossa ei ole yhden yhtäkään kuvaa koskaan.
Niissä blogeissa joissa ei ole kuvia, tai on niitä, mutta ei ole koskaan blogin kirjoittajasta niin olen tullut siihen tulokseen etten oikeastaa edes haluaisi nähdä miltä kirjoittaja näyttää. Olen itse luonnut itselleni jonkin mielikuvan kirjoittajasta eikä mulle ole haileenkaan väliä miltä ihminen näyttää.Blogi on hyvä ja mielenkiintoinen niin se riittää minulle syyksi sitä seurata.
En muista yhtään miten sinun blogiisi päädyin. Viehätyin siitä ja nyt seuraan aina säännöllisesti kuulumisiasi.
Kyllähän se on tavallaan vähän hassua kun naama on peitetty kuvissasi jollain "lätkällä". Ehkä itse tykkäisin mielummin siitä, että kuvat olisi mielummin vaikka jotenkin rajattu pään kohdalta tai niin ettei kasvoja näy suoraan. Tavallaan se on jännää, että haluat kuitenkin näyttää itsesi ja asujasi, mutta et näyttää naamasi.
Toisaalta, ymmärrän kyllä hyvin sen ettet halua näyttää naamaasi. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että ehkä opettajilta tai joltain muilta ammatin harjoittajilta odotetaan ehkä erilaista julkista esilläoloa kuin joiltain muilta.
Minua itseäni ei haittaisi jos lapseni opettaja pitäisi blogia omalla naamallaan, ottaisi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tai mainostasi jotain blogissaan yheistyön nimissä. Jotain toista ehkä kuitenkin saattaisi se ärsyttää ja sen vuoksi minun mielestäni on ihan hyvä, että itse mietit millä tavoin haluat blogissa olla esillä.
Hyvää vointia loppuodotukseen!
T.Päkkänä
Niin, vielä lisäisin (olet tuo edellistä edellinen) niin olin lukenut blogiasi jo varmaan pari vuotta kun tajusin että asutaan melkein naapurissa. Että ei se kovin äkkiä selvinnyt. Jossain sun kotiseutukuvissa näkyi meidän tie ja postilaatikko, sitten vasta tajusin :)
Adelheid: Niinpä, miksi välttämättä tarvitsisi olla utelias? Toisaalta se taitaa olla useimmille ihmisille ominainen perusominaisuus. EIkä siinä mitään, jos on hyväntahtoisin mielin liikkeellä, mutta suora stalkkaaminen ja kaikenlaisten mahdollisten tietojen selvittäminen on sitten jo eri juttu.
Salla: Niin, periaatteessa kyllä ehkä voisin blogata kasvoillanio, mutta mikään oman alani ammatillinen pioneeri en haluisi olla. Mulle ei kuitenkaan tule mieleen kovin montaa blogilistalle kirjautunutta, jolla olisi kohtuu paljon lukijoita ja kuitekin käsittelisi ammatillisia kysymyksiä omalla nimellään. ENkä ehkä toivo, kollegat, kaikki oppilaat tai oppilaiden vanhemmat nyt massoittain alkaisivat lukea pohdintojani., JOs joku on blogin löytänyt ja siitä jollekulle eteenpäin kertonut, niin ok. Minua se ehkä vaivaannuttasi.
Ps.Ehkäpä facebookin puolella voin silloin tällöin joitain kuvia pikkuisestakin julkaista, mutta kuten tiedät, en ole ollut siellä kovin aktiivinen tähänkään asti ;)
Martta: Lähinnä harmitukseni nousi ihan ei-kaupallisista yhteistyölkuvioista. Esim. lehtiartikkeleissa pitää usein esiintyä nimellään enkä ole siihen tähän asti suostunut...
Tuo sydänlätkätyylini tuli siitä, että alunperin kuvaustekniikkani oli niin huono, että katkaistessani vartalon, se näytti niin vääristyneeltä, etten sellaisia kuvia ollut kiva laittaa blogiin. Kun keksin tuon sydänjutun, saatoin myös antaa kokonaisvaltaisemman kuvan tyylistäni, esim ainakin pienen vilauksen kampauksista :)
Saara: Jos keksit, kuka olen, niin tule vain moikkaamaan! Tai sitten kohtaat jonkun toisen hölmistyneen ilmeen ;)
anonyymi Tildan lapsuudessa tuntenut: No vau! Aika tarkkaan olet tunnistanut. Olisi kiva tietää, kuka olet. Jos vain haluat kertoa kuka olet, niin laita vaikka s-postia! :)
Karkkis: Nyt, kun olen näitä kommentteja lukenut, niin minullekin on jälleen vahvistunut tuon ammatillisen ja yksityisen minän välisen eron merkitys. Vaikka joku keksisi todellisen identiteetin, anonyymiys kuitenkin suojaa suurimmalta julkisuudelta.
Mistähä olet minut bongannut? Facesta? :D
Lotta: Uskomatonta! Miten joku voit muistaa hameen kahdeksan vuoden takaa :) No, olet salapoliisina läpimurtosi ansainnut :D
anonyymi4: Hih, meitähän on ollut samassa publiikissa sitten useampikin ;)
anonyymi5: Hihih, no tule seuraavalla kerralla moikkaamaan :)
Kerttuli: Voi ääh, kun nämä sun antamat valenimet ovat niin loistavia :D
Juu, kiitos hyvästä vinkistä. Tajusinkin ottaneeni riskin, mutta halusin nyt sitten kuitenkin laittaa sen pallomekkokuvan sinne faceenkin, kun halusin niin kovin uskaltaa iloita tästä raskaudesta. M ottaa musta harvoin kuvia kunnon kameralla, suutarin lapsella kun ei ole kenkiä ;) No, tässä nyt näyttää siltä, että puolet kommentoineista tietävät jo kuka olen. Ehkäpä nuo kasvolätkät ehkäisevät sen suurimman julkisuuden...
Suvi: No varmasti tuttujen kautta ihmisten elämäntarinat liikkuvat ihmiseltä toiselle ja tällaista tietojen leviämistä en sillä tavoin pelkääkään. Aika monta yhtymäkohtaa kyllä meillä! No, jos jossain nähdään niin tule moikkaamaan :)
anonyymi6: Ok, kiitos että kerroit hakkeroinnista ja kiitos kivasta palautteesta:) Maailma on välillä todella pieni ;)
Niin, sen kun tietäisi, tulisiko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos vaihtaisin alaa kokonaan pois opetusalalta, uskaltaisin varmaankin sen tehdä ja katsoa, mihin siivet kantavat. TOdennäköisesti urani tulen tekemään kuitenkin nykyisellä alallani.
anonyymi7: Ok, kiitos palautteesta! En yhtään epäile, että oman alan ihmiset minut tunnistavat eikä se haittaakaan :)
Bisquits: Varmasti juuri näin on minunkin kohdallani, oman alan ihmiset kiinnostavat!
Sinänsä joskus kuvittelin, että blogin kautta voisi päätyä tekemään pieniä artikkeleja itseä kiinnostavista aiheista ym. mutta näköjään bloggareille tarjotaan lähinnä portaalipaikkoja valmiiksi sovitun tuntuisista aiheista velvollisuudella mainostaa tuotteita omalla nimellä. Se ei taida olla mun juttu, vaikka hoitovapaan koittaessa sitä varmasti tulee miettimään, että mistä sitä saisi pientä lisäansiota...
Päivi Nielikäinen: Kiitos kivasta palautteesta!
Juu, kyllähän tutut ovat minut tunnistaneetkin ja ei se haittaakaan. Se tietysti tuntuu vähän hölmöltä, että jos joku minut henkilökohtaisesti tunteva seuraa blogiani eikä kerro siitä minulle tai vinkkaa joskus omista kuulumisistaan. Näitäkin tuntemuksia on pohdittu vuosien saatossa tässä ja muissa blogeissa. Ei ole mikään ainutlaatuinen ilmiö...
Salla: Ehkä ei muutukaan, mutta kun tiedät kuitenkin muita enemmän elämäni ulottuvuuksista, niin ymmärtänet tähänastisen valintani. Olen ihan samaa mieltä lapsen oikeuksista - ei pieni vauva voi päättää, haluaako hän olla kuvissa vai ei. Siksi vanhemman tulee suojella häntä.
Pauliina: Onpa hauska kuulla täällä, mitä kaikkia vaatekappaleitani on bongattu vuosien varrella. Meitä on ollut ilmeisesti useampikin samassa publiikissa tämän postauksen kommenttien perusteella :)
Anna: Ok ;) Olen kyllä huomannut, että lettikampaukset ovat yleistyneet viime vuosina. Mutta ehkäpä se olin minä ;)
E: Kiitos pohdinnoista! Enpä tiedä, onko minulla halua kasvattaa blogini kokoa tästä, lukijoita tuntuu kuitenkin olevan jo ihan mukavasti ja tosi kiva juttu on ylipäätään se, että lähes joka postaukseen tulee jokin kommentti ja vuorovaikutusta on. Välillä kuitenkin saa tulee sellaisia tarjouksia tällaiselle pikkublogillekin, että on harmillista niistä kieltäytyä esim. juurikin vaikka tuon Kierrätyskeijujutun suhteen. Tosi vähän on onneksi haaskalintuja ollut vuosien varrella, ehkäpä blogini kiinnostaa astetta fiksumpia ihmisiä ;) Mutta tilanne saattaisi muuttua, jos tosiaan kertoisi avoimemmin nimensä ja näyttäisi kasvonsa.
Äni: Kiitos palautteesta :) Riski henkilökohtaisempien aiheiden katoamiselle on noissa portaaliympyröissä. Joko intiimiys tai "suosio" - molempia ei taida voida saada.
anonyymi8: Jos nähdään hiekkalaatikolla, niin vinkkaa vaan :) On sitä ennenkin blogin kautta ihmisiin tutustuttu. Olen löytänyt blogia pitämällä esim. henkilökohtaisen ammatillisen mentorin ja ystävän. Sellaiset seuraamukset ovat niin paljon arvokkaampia kuin mikään muun sorttinen menestys :)
Päkkänä: Kiitos kommentista ja palautteesta :)
Nuo naamalätkät vakiintuivat omaan käyttööni varmaankin siksi, että siten oli helpompi kuitenkin välittää vaikutelma omasta tyylistä (esim. kampaus). EN osannut aluksi kuvata hirveän hyvin leikkaamalla vartalosta pään poin vaan mittasuhteet vääristyivät. Tämä oli alun perin ehkä enemmänkin tyyliblogi ja halusin piristää muita opettajia päivän asuilla ja vaihtaa ajatuksia vintagesta, siksi ehkä halusin olla esillä, mutten kuitenkaan näyttää naamaani. Mutta voisihan sitä kokeilla päättömänä kanana olemistakin jälleen vaihteeksi ;)
edellinen anonyymi: Ok ;) No nyt mullekin tuli valju kuva, missä voisit asua. Onko lähistöllä kanoja? :D
Joo, aika lähistöllä on kanoja :D Kaikkea hyvää vielä haluan toivottaa sulle tähän loppuraskauteen ynnä muuhun.
Joo, facesta bongasin sattumalta.
Minusta muuten sydänlätkät on parempia kuin kuvanrajaus. Juuri siksi, että silloin saa koko lookista paremman kuvan.
Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden eikä minua ole koskaan haitannut kasvottomuus. Asukuvasi ovat minulle riittävän esteettiset sydämistä/"suttauksista" huolimatta. Eikä minulle ole/olisi väliä, vaikka muutkaan muotibloggarit eivät kasvojaan paljastaisi. Se oma tyylihän siinä on tärkein, ei kasvot!
Mitä tulee identiteettiisi, niin olen aika varma, että bongasin kuvasi ja nimesi joskus muinoin Aamusetista (siellä säännöllisesti olevasta Oma tyyli -kuvasta (vai mikä sen palstan nimi nyt onkaan)). Mutta sen verran vähän sillä oli merkitystä, että nimi on jo kauan sitten unohtunut. Tai ehkä olen vaan outo, kun en tunne, että minun pitäisikään näin blogin lukijana tietää "oikeaa identiteettiäsi". Joten minusta voi huoleti säilyttää linjasi :)
-Annis-
Hei!
Tämä on vähän vanha postaus jo, mutta ajattelin kuitenkin kommentoida. Minäkin olen seurannut useamman vuoden blogiasi, eikä koskaan ole tullut mieleen yrittää selvittää identiteettiäsi. Olen lisäksi kanssasi aika lailla samanikäinen ja opiskellut samoihin aikoihin Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, mutta siitäkään huolimatta en tiedä kuka olet. Meillä ei taida olla hirveästi yhteisiä tuttujakaan, kun ei Facebookissakaan profiilisi ole sattumalta tullut vastaan.
Blogisi on ehdottomasti yksi parhaista seuraamistani blogeista, eikä minua lainkaan haittaa "kasvoton bloggaus".
Mukavaa syksyä, kiitos hienosta blogista ja tsemppiä loppuraskauteen!
Minna
Kyllä jokainen bloggaaja joutuu läpikäymään sen, näyttääkö naamansa vai ei. Opettaja olen minäkin, mutta en kirjoita koskaan koulumaailmasta mitään muuta kuin ihan yleistä tyyliin "kohta alkaa loma" tms. En usko, että nykymaailmassa enää kauan dissataan sitä, että esim. lääkäri pitää muotiblogia. Monet bloggarit ovat korkeakoulutettuja, mutta he omalta osalta auttavat raja-aitojen kaatumista tässä suhteessa. Nuoret taas, heille taitaa olla ihan luonnollista näyttää kasvonsa ja tehdä vaikka blogia, ja silti olla asiantuntija omalla siviilialallaan.
Hyvää syksyä sinulle!
Marjukka: Kiitos toiselle opettajalle kommentista!
Omaa "kasvokaapista" tulemista on mutkistanut se, että tämä blogi oli tyyliblogin ohella alun perin nuoren opettajan ammatillisten pohdintojen areena.
Olin työpaikallani ainoa oman aineeni opettaja ja opiskelukaverini eivät olleet saaneet vielä oman alan töitä. Siksi olen yleisellä tasolla pohtinut tosi paljon koulumaailman ilmiöitä, hieman kärjekkäästikin.
Kuten kirjoitin Liisan blogiin, moni varsinkin nuori viraton opettaja varoo sanomasta yhtään mitään negatiivista alastaan julkisesti, koska työpaikan saaminen ei ole helppoa. Tosin, muistakin aiheista, kuten homekouluista vaietaan. Ihan Opettaja lehdenkin sivuilla huomaa mielipidekirjoitusten vähentyneen rankasti sen jälkeen, kun anonyymi kirjoittelu kiellettiin.
Tällaisten syiden takia olen edelleen kasvoton. Vaikken mielestäni ole tehnyt mitään laitonta (kirjoitellut esim. oppilasasioita), minua arveluttaa paljastaa virallisesti henkilötietojani tämän blogin yhteydessä. Olisi pitänyt alusta asti pitää vähän toisenlaista blogia.
Sinänsä se, mitä sanoit siitä, voiko lääkäri tai ope pitää julkisesti muotiblogia, niin olen samaa mieltä - mikä ettei! Helpompaa on vain rajata tietyt aiheet alusta alkaen pois. Oma blogini ei kuitenkaan olisi ehkä pystyssä, jos siinä käsiteltäisiin pelkkää tyyliä.
TÄmä on siis tällainen yhden naisen sillisalaatti :)
Mukavaa syksynjatkoa sinullekin, Marjukka!
Lähetä kommentti