perjantai 27. kesäkuuta 2014

Olipa kerran blogi...

... joka täytti jo kuusi vuotta! 

Turun Tilda on siis jo esikouluikäinen enkä olisi kyllä osannut aavistaa, että juuri tänä seitsemännen blogivuoden alkaessa esittelen pallomasuani Turun tuomiokirkon liepeillä.

Oikeastihan blogini on ehkä sitä tyyli- ja lifestyleblogien toista sukupolvea; omani on suurin piirtein samanikäinen kuin esimerkiksi Kalastajan vaimon blogi.


Mikä on sitten saanut minut harrastamaan yhtämittaista bloggaamista näin kauan? Onko se ollut kaiken siihen käytetyn ajan arvoista?

No, jos ajatellaan taloudellista menestystä, niin ei ole kovin kannattavaa ollut. Toisaalta en ole edes yrittänyt mainostaa blogiani tai optimoida tällaista menestystä. Sinänsä olen kyllä kiinnostunut tekemään yhteistyötä erilaisten kaupallisten ja ei-kaupallisten tahojen kanssa, mutta diilien on oltava arvomaailmaani sopivia. Sellaisia taas harvemmin osuu tällaisten pienempien blogien kohdalle. Joillekin mielestäni epäeettisille monikansallisten yritysten yhteistyöyrityksille olen sanonut suoraan ei.

Se, mikä minua on ehkä tässä vuosien varrella eniten ärsyttänyt, on monien taloudellista menestystä niittäneiden blogien postausten sisällöttömyys. Harva vaivautuu tekemään pitkiä asiantuntevia postauksia, mutta silti niistä maksetaan. Joskus kuvittelin, että kirjoitustaitoa ja asioihin paneutumista ehkä arvostettaisiin blogimaailmassa, mutta eipä taida olla ihan niinkään.

Toisaalta, jos blogia on kirjoittanut näin kauan, kertoo se ehkä jostakin muusta kuin taloudellisista ambitioista. Minulle niitä ovat olleet esteettisten asioiden jakaminen samanhenkisten ihmisten kanssa, kirjoitustaidon ylläpito, perustellen argumentaation harjoitteleminen, ammatillinen vertaistuki ja nyt yllättäen viimeisimmän vuoden aikana vain ihan itsekkäästi henkilökohtaisen menetyksen aikaansaama voimauttavan avoimen raskauspäiväkirjan ylläpitäminen. Jos siitä joku toinenkin on saanut vertaistukea ja asia on ylipäätään avannut ihmisten silmiä lapsettomuuden, keskenmenojen ja kohtukuolemien tuottaman kivun suhteen, olen toki todella iloinen.



Sinänsä se, kuinka kauan tämä blogi on jatkossa vielä pystyssä, on ihan auki. En osaa sanoa, kuinka elämäni muuttuu pikkuisen maailmaantulon myötä. Olen kuitenkin hurjan iloinen, että uskalsin kertoa raskaudestani blogissani ja voin näin tallettaa henkilökohtaisia muistojani ja tuntemuksiani tuleville vuosille.

Vielä eräs asia, joka minua on varmasti ylläpitänyt intoani bloggailuun. Minulla on hurjan hienotunteisia lukijoita. Eksyin oikeastaan vasta nyt raskausaikana paremmin kuuluisille vauva.fi-foorumin sivuille ja järkytyin, millaista sontaa monista bloggaajista kirjoitetaan. Toki en varmaankaan kuulu niihin bloggaajiin, joille ollaan suoranaisen kateellisia monista jutuista, mutta kyllä siellä hyvin monien bloggaajien tosi intiimejäkin asioita on riepoteltu. Kiitos siis, että olette kunnioittaneet yksityisyyttäni!

Ps. Yritän laatia jonkin sortin postauksen vintagehenkisestä äitiystyylistä, mutta kivoja linkkejä on vaikea löytää. Saa vinkata ;)  Tämän postauksen mekko on ehkä ainut vintage/retromekko, joka omasta kaapistani mahtuu sen Berliinin munkki-mekon ohella enää ylleni...

11 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Kaunis puku!

Lady of The Mess kirjoitti...

Onnentoivotuksia 6-vuotiaalle Tildalle! Monista asioista bloggaamisessa olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ja se, että blogisi on elänyt näinkin pitkään ja lukijat ovat täällä viihtyneet, johtuu juuri blogisi raikkaudesta ja sisällöstä - sillä kyllä blogissasi on niin paljon muutakin kuin vain kauniita kuvia. Sisä sisältöä - ja hyvin kirjoitettuna.
Olet muuten masusi kanssa ollutkin ihan tässä työpaikkani lähellä;)
Kivaa viikonloppua!

Reetta L kirjoitti...

Onnea synttäreiden johdosta! Ja hui kun aika rientää, vastahan sinulla oli ihan pikkuinen vauvamaha kun kerroit iloisista uutisista :) Enää ei kai mene ihan hurjan kauaa vauvan maailmaantulonkaan. Onpa jännää!

Äni kirjoitti...

Onnea eskarilaiselle! <3 Blogisi on varmasti kestänyt aikaa ja ilahduttanut meitä vakilukijoita jo vuosia, koska se on raikas ja otteesi rehellinen. Lisäksi kirjoitat hyvin ja vaihtelevista aiheista. Toivottavasti ehdit ja haluat jatkaa tätä harrastusta jatkossakin, vauvajuttujen kanssa tai ilman, vaikka postauksien välit venyisivätkin pitemmiksi. :)

Onnea loppuodotukseen myös!

La Petite Princesse kirjoitti...

Synttärionnittelut!

Turun Tilda kirjoitti...

Elina: kiitti! Tää on tämä sama vanha Art + Designista löydetty pallerokaapu, mutta näyttänee vähän eriltä taas masun kera ;)

Lady: Kiitos kivoista sanoista! Heti aloin tietysti pähkäilemään, missähän se Lady on töissä... No, aika paljon on vaihtoehtoja ;)

Reetta L: Tässä elellään rv 30 tienoilla eli hieman vielä, toivottavasti! Kiitti onnitteluista :D

Äni: Kiitos kauniista sanoista. Sinut muistan kyllä jo ekan blogivuoteni ajoilta :) Tietysti toivon voivani jatkaa bloggausta, katsotaan miten käy :)

la Petite Princesse: Kiitos kaunis :)

Päivi Nielikäinen kirjoitti...

Mulla on yksi pyyntö. Jos susta joskus tuntuu siltä että nyt saa riittää tämän blogin kirjoittelu, sulla on toki täysi oikeus siihen. Mutta toivon hartaasti ettet koskaan poista tätä, anna vanhojen kirjoitusten elää ja joskus taas voit palata niihin itsekkin ja ehkä jonkun rivin kirjoittaakkin, vaikket aktiivisesti sitä tekisikään. Tää on vaan ihan paras <3

Satu-Elina kirjoitti...

Minä jo otsikoinnista pelästyin että aiot lopettaa blogin tähän... Onneksi et, ja onnea kuusivuotiaalle!

Tuire kirjoitti...

Onnea blogisynttäreistä! Samanlaisia mietteitä itsellänikin välillä on. Silti bloggaus on mulle tärkeä harrastus.
Olen todella pahoillani siitä mitä jouduit kokemaan edellisessä raskaudessa. Toivottavasti saat synnykseen lämpimiä ammattilaisia.

piikkipaatsama kirjoitti...

Onnea blogisynttäreistä :)

Turun Tilda kirjoitti...

Päivi: Kiva kuulla :) EIköhän tuo onnistu. VÄlillä olen miettinyt, että mitenkähän nämä saisi muutettua ihan kirjan muotoon, jotta niitä voisi sitten vuosien päästä kommentteineen lueskella :)

Satu-Elina: En sentään. Kiitos onnitteluista!

Tuire: Kiitos nyötäelosta. Toivon tosiaankin näin.

Piikkipaatsama: Kiitos :)