Tänään sain sellaisia uutisia, että olen pakahtua. Ok, kyseiset uutiset eivät ole varmaan mitään ihmeellisiä kaikkien mielestä, mutta pienen, tavallisen omassa suossaan rämpivän naisihmisen vinkkelistä kyllä.
Sain siis ennakkopäätöksen Koulutustukirahastolta siitä, että työssäoloaikani on täyttynyt. Voin siis jäädä jossakin vaiheessa pois töistä suorittamaan aikuiskoulutustuella opo-opintoni loppuun. Se ei ole mikä tahansa opintotuki vaan vastaa suuruudeltaan ilmeisesti ansiosidonnaista työttömyyskorvausta.
Eläketiedoistani siis kävi vihdoin ilmi, että olen ollut jo kahdeksan vuotta työelämässä.Tästä noin 6-7 vuotta olen tenhnyt oman alani hommia, mutta kun kaikki auskuvuotta edeltävät kesätyövuodet ynnä muut duunit laskettiin yhteen, täyttyivät ehdot viimein kohdallani.
Ette arvaa, miten suuri juttu tämä on minulle. En ole pystynyt käytännössä edistämään opo-opintojani sitten toukokuun. On ollut täysi työ jaksaa hoitaa edes oma perustyö. Voimat eivät ole valitettavasti vieläkään palautuneet työn ja opiskelun yhdistämiseen. Poltin liian monta vuotta kynttilää kahdesta päästä. Ajattelin, että minun pitää pystyä jaksamaan tuossa oravanpyörässä, jotta olisin pätevä ja täystyöllistyisin alallani. Sitten tuli se täysstoppi viime kesänä.
No, jään sulattelemaan onneani. Mielestäni ihan ansaittua sellaista :)
10 kommenttia:
Hienoa kuulla, että pääset jatkamaan opo-opintoja :) Pakko lopultakin kommentoida, olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa ja pidän siitä tidella paljon. Kiitos ihanista postauksistasi. Erityisen paljon pidän tyylistäsi.
Itsekin lukio-opettajana haluaisin kovasti jäädä opintovapaalle, mutta työelämästä jääminen ei ole mahdollista, sillä mieheni on ollut työtön -yllätys, yllätys - historian ja yht.opin opettaja jo kohta kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen ja elämme vain minun palkallani. Nyt on taas (turhat) työhakemusten täyttelemiset menossa.
Tsemppiä kovasti kevääseen ja varsinkin tuleviin yo-koitoksiin, toivoo kollega vähän kauempaa Hämeen suunnilta.
Hieno juttu...onnea!
Tätä tuskin kannattaa julkaista, mutta: laita grillitikku amarylliskukan varteen sisään, niin se kestää vielä pitkään.
Mahtavaa, Tilda! Olen tosi iloinen puolestasi! :)
Voi miten hyvä uutinen! Hyvä, että saat keskittyä rauhassa opintoihin. Ihanat nuo kenkäsi!
Onnea! Ansaittu juttu, todellakin! Hienoa, että tuollainen mahdollisuus tarjotaan, koska juuri sinun tapaukseesi se sopii mielestäni tosi hienosti.
Onnea hyvistä uutisista! Kyllä tuntuu nykypäivänä, että monet työkuviot ovat niin vaikeita ja takkuisia, ettei sitä tahdo välillä (etenkään vanhempi polvi) uskoakaan. Onneksi sinulla asiat tuntuvat järjestyneen haluamallasi tavalla, hurjasti onnea ja tsemppiä jatkoon!
Olen blogiasi seuraillut jo pitkään, mutta kommentointi tuntuu aina jostakin syystä jäävän puolitiehen. Etenkin lapsikuviot ja niihin liittyvät pohdinnat, tuntemukset ja muut tuntuivat hurjan koskettavilta ja liippasivat osittain läheltäkin. Hurjan paljon siis voimia, toivoa ja rakkautta teidän arkeenne!
Jee, onnea Tildaseni! Opintovapaa on hyvä juttu, hyvä sinä!
Mahtava juttu! :)
Heippa Tilduska!
Pitkästä aikaa visiteeraan sun blogia. Onneksi olkoon tukipäätöksen saamisesta! Pitäisi soitella, kiinnostaa kuulla mitä sulla vielä opoiluja on tekemättä. Kerroitkohan tosin mulle syksyllä,,,hatara pää täällä päässä. Mulla taas ens viikolla Jyväskylän jakso, eli Kikan hotelli kutsuu.
Kittilässä talvi etenee, lauhat kelit tosin tuli tännekin. Lunta on kuitenkin niin paljon ettei varmaan ihan heti katoa. Kiireinen vuosihan tämä on opiskeluineen kaikkineen, kuten tietänet. Toivottavasti te siellä pärjäilette ja voitte hyvin. Oot usein mielessä! Pus, Annu
Lähetä kommentti