Eräs lukija lähestyi minua pari postausta sitten seuraavasti:
Haluaisitko joskus kirjoittaa työrauha-asiasta? Esimerkiksi niistä keinoista, joita itse käytät yläkoulun/lukion puolella työrauhan saavuttamiseksi. Olen itse luokanopettajaopiskelija ja aikeissa suorittaa aineenopettajan pätevyyden matematiikassa. Työrauha-asioita käsitellään opinnoissa hirvittävän vähän. Uskon myös, että kurinpito on aikalailla erilaista alakoulussa verrattuna yläkouluun ja lukioon.
Otan suurena kunniana, että joku haluaa minulta tällaisia seikkoja kysellä. Laadin itseasiassa postauksen aiheesta joskus kolmisen vuotta sitten, joten ajattelin, ettei pyörää ehkä kannata keksiä uudestaan, varsinkin kuin noita tuonaikaisia aatoksia lukiessani huomasin, että allekirjoitan näkemykseni edelleen. Siispä julkaisen tuon postauksen sellaisenaan uudestaan. Silloinkin muuten joku taisi kysellä minulta vastaavia asioita ja sen innoittamana postauksen ylipäätään laadin. Muistakaa kuitenkin, että nämä ovat subjektiivisia näkemyksiäni, ei mitään yleistettyjä totuuksia. Jätinpä muuten silloisen työasunkin nähtäväksenne, sillä vaatekappaleet löytyvät edelleen garderoopistani :)
Jos jollekulle herää tarvetta pohdiskella aihetta enemmänkin ja tuoda omat näkemyksensä julki, sen voi tehdä tuolla kommenttiboksin puolella :)
Seuraava postaus on julkaistu alunperin 1.12.2010
Heipä hei!
Eräs lukija lähetti minulle sähköpostia ja kyseli, miten olen kohdannut koulun käytännöt (kiitoksia vain viestistä!) Kysymys pohdituttaa varmasti monia opettajksi aikovia, sillä opetusharjoittelu ei välttämättä tarjoa noihin kysymyksiin kovin hyviä eväitä. Lukija muun muassa kyseli, onko luokkahuoneessa ollut ongelmia, ja mikä on puolestaan sujunut hyvin. Totuushan on, että näitä taitoja ei voi oppia ennen kuin tosi työssä.
Esimerkiksi tämän päivän perusteella vastaisin, että luokanhallinta ja motivointi riippuvat kovasti opettajan vireystilasta. Luokanhallinta ja substanssin opettaminenkin muuttuu yllättävän haastavaksi, kun väsymys ylittää tietyn pisteen. Kuitenkin on varmasti olemassa joitakin perussääntöjä, joita noudattamalla luokan työrauha säilyy ja opettajan oma työ helpottuu. Tässä muutama niistä ja ne on sitten laadittu muutaman työvuoden kokemuksella, ei varsinaisella kokemuksen rintaäänellä :
1. Kerro oppilaille omat sääntösi ja arvosteluperusteesi jo kurssin alussa, ja pidä niistä johdonmukaisesti kiinni. Oppilaat ovat yllättävän konservatiivisia ja rutiineja rakastavia. Tavallaan, kun he tietävät, mitä tuleman pitää, se rauhoittaa jo ainakin suurta osaa heistä. Tietysti olisi hyvä, että kouluyhteisöllä olisi vielä yhteiset säännöt, joista pidetään kiinni.
2. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Tämä pätee niin kurinpitoon, puheenvuorojen jakoon kuin arvosteluunkin.
3. Kohtuulliset kepit, mojovat porkkanat. Sanktioita pitää olla. Jos toimitaan väärin, siitä tulee rangaistus. Satsaisin kuitenkin mieluummin porkkanoihin. Kun oppilaat tietävät, että heidän aktiivisuutensa ja kiinnostuksensa oikeasti palkitaan (esim. otetaan huomioon arvosanassa), se motivoi heitä työskentelyyn. Yritän parhaani mukaan kannustaa, jos kannustamiselle on syytä. Usein nostan oppilaan tekemän havainnon uudestaan esille opetuksessani ja kehun häntä kaikkien kuullen nimeltä.
4. Jotain tasoa. Nimittäin kokeissa. Kokemukseni ja saamani palautteen perusteella varsinkin keskitasoa olevat ja sitä paremmat oppilaat arvostavat, jos kokeiden/arvostelun rima on kuitenkin kohtuullisen korkealla ja kokeiden tehtävät haastavia. Tällöin oppilaat oikeasti tietävät myös osaavansa jotakin.
No tässä joitakin ajatuksia. Voi olla, että mukaan livahti lukiopuolen toimintamalleja, mutta mielestäni edellä mainitut istuvat molemmille kouluasteille pienin joustovaroin.
Tuleeko sinulle mieleen lisävinkkejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti