sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Taidetta ja makuelämyksiä Suomen Salossa

Tervehdys!

Koska maakuntamatkailu on aivan liian aliarvostettua, ajattelin vinkata teille, kuinka mukavan päivän voi viettää esimerkiksi Suomen Salossa.


Koska mikään ei voita aurinkoista kultyyrista kirpakkaa syyspäivää, on reissulle pukeuduttava asianmukaisesti, omalle tyylille uskollisesti. Päivän asuksi valikoitui banneristakin tuttu henkkamaukan syysmekkonen vintagehatulla ja -takilla höystettynä.



Alkuperäinen aivoitus Salon reissulle oli kova hinkuni päästä vihdoin erään lempitaitelijani, Ilkka Lammin, retrospektiiviseen näyttelyyn Salon veturitalleille. Näin Lammin näyttelyn edellisen kerran v. 2005 Amos Anderssonin taidemuseossa. Muistelen sen olleen eräs parhaista taidekokemuksista ikinä. Ylipäätään Salon näyttely on vasta kolmas Lammin kuoleman jälkeen järjestetty laajempi näyttely. Lahjakas nuorukainenhan hukkui vuoden 2000 juhannuksena vain 24-vuotiaana. Tuolloin hänet oli valittu taidekeskus Salmelan nuoreksi taiteilijaksi.


Ilkka Lammi oli harvinainen lahjakkuus. Varhaiskaudella hänen tyylinsä oli aluksi realistinen ruotsalaisen Anders Zornin ja Akseli Gallen-Kallelan hengessä. Aiheet Lammi ammensi luonnosta, esimerkiksi veden, lumen ja metsän kuvaaminen olivat lähellä hänen sydäntään. Sittemmin Lammin tyyli kehittyi omaperäiseksi abstraktin ja vanhan kultakauden taiteen yhteensulaumaksi. Tällöin hänen mieliaiheitaan oli eteeristen naishahmojen kuvaaminen.

Odotin kieli pitkällä näkeväni samoja teoksia kuin Amos Anderssonilla. Aivan kaikkia upeimpia naisfiguureja ei tällä kertaa nähty, sillä näyttelyvalikoima oli koottu hieman erilaisella otteella - tällä kertaa Lammin töitä peilattiin erityisesti hänen esikuviensa töihin, joita museossa oli myös esillä. Osassa teoksissa oli nähtävissä selkeä raakilemaisuus. Ehkä katsoin Lammin töitä hieman kriittisemmin silmin kuin nuorempana, mutta toisaalta näyttelyn tarkoituksena olikin taiteilijan ympärille syntyneen myytin purkaminen. Edelleen pidin kuitenkin Lammin teoksia vaikuttavina. Ei ihme, että hänen teoksensa ovat nopeimmin arvoaan nostaneita nykysuomalaisen taiteilijan töitä. Kallein Salon näyttelyn teos on kuulema arvoltaan 70 000 euron arvoinen.


Näyttelyn jälkeen nälkä kurni jo vatsassa. Lounaspaikaksemme valikoitui tunnelmallinen Salon Seurahuone, joka on hieman kalliimpi ruokapaikka, mutta hintansa väärti, sillä valitsemani kurpitsarisotto oli todella herkullinen kasvisruokavaihtoehto.


Lounaan jälkeen suuntasimme kahville. Toimittaja Eeva Kolu oli blogissaan vinkannut oivasta Toinen Keksi-kahvilasta, jonka leivosannokset olivat kuulema taidetta omassa lajissaan.


Näin toden totta myös oli! Esimerkiksi tilaamani dominokakkupalan lautanen oli koristelu huimin korukuvioin. Mieheni luuli itse asiassa, että ne ovat osa lautasta ja sotki tassunsa ;)


Myös kahvi tarjoiltiin hauskalta laudalta ja kyytipojaksi sai vielä suklaata eri muodoissa. Aivan ihastuttava paikka!

Käväisimme myös Design Hill-myymälässä moottoritien kupeessa, jossa myydään monia suomalaisia design-merkkejä. Taukopaikasta löytyy myös oma Toinen Keksi-kahvila. Kuuluisa Radiokirppis jäi kuitenkin katsastamatta. Onpahan hyviä syitä palata Saloon toistekin :)

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kiva, että viihdyit Salossa! :)

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Mitenkäs oli viihtyessä, kun päivä oli kaunis, seura maailman parhainta ja kaupnki täynnä paljon kaunista katseltavaa :)