tiistai 29. lokakuuta 2013

Tukiopetusta lompakon paksuuden mukaisesti?

Iltaista!

Viime päivinä mediassa on kohistu "uudesta" suomalaisen tasa-arvoisuuden ylintä linnaketta eli koululaitosta uhkaavasta vaarasta -  nimittäin maksullisesta tukiopetuksesta.

Itsessään ilmiöhän ei ole uusi: tukiopetusta ovat iät ja ajat antaneet esimerkiksi tiettyjen aineenopetusalojen opiskelijat ja opettajat. Nyt uutta on kuitenkin bisneksen organisoituminen sitä varten luotujen yrityten ympärille. Vaarana pidetään tietysti epätasa-arvoistumista.  SM-tason espoolaisen lätkänpelaajan perheellä on varaa maksaa harrastukselle menetetyistä pitkän matematiikan tunneista, mutta entäs yksinhuoltajaperheen vesalla, jolle lukiokirjojenkin hankkiminen on kiven takana?


Edellä mainittu esimerkki on tietysti tarkoituksella tehty kärjistys, mutta ehkä tavoititte pointtini. Erityisesti suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan aikaansaaneiden puolueiden keskuudessa kahden kerroksen väen luokkayhteiskunnan palaaminen on peloista pahimpia. Yleisestikin on tunnustettu, että ilmainen, kaikkia väestönosia koskeva koulutus on ollut läpi Suomen historian yhteiskuntarauhaa ja yhteistä inhimillästä pääomaa luonut tekijä, jolla suomalainen menestystarina on pitkälti rakennettu. Mutta kuitenkin, niin kauan kuin opetus koululaitoksessa on laadukasta, voiko maksullista tukiopetusta pitää todellisena uhkana?

Näen tämän dystooppisen kehityssuunnan toteutuvan vain yhdessä tapauksessa - koululaitoksen tason heikentyessä ja opettajien vaihtaessa työpaikkaa sankoin joukoin yksityisiin yrityksiin kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksien mukaisesti. Tällöin otaksun kuitenkin valtiovallan tehneen sellaisia ratkaisuja, että on ihan ymmärrettävää, miksi opettajat ovat äänestäneet jaloillaan. Syitä voisi olla parempi palkka, työhyvinvointi (esim. homeettomat koulut) ja pienemmät opiskelijaryhmät. Eikö kuulostakin ihan houkuttelevalta?

Mediassa käytävää keskustelua vaivaa eräs ainakin minua opettajana ärsyttävä piirre. Tiettyjen yhteiskunnan ylläpitämien alojen kuten nyt meidän opettajien tai vaikkapa sairaanhoitajien täytyisi tehdä aina töitä oma eduntavoittelu uhraten. Nyt toivon, ettette käsitä tätä tekstiäni väärin - mielestäni kaikki nuoret ansaitsevat parhaan mahdollisen koulutuksen - kuten kaikki suomalaiset ansaitsevat samaten parhaan mahdollisen terveydenhoidon. Näin ei kuitenkaan toteudu esimerkiksi terveydenhoidon puolella. Työterveyshuollon lisääntyminen viime vuosikymmeninä on ollut yksi yhteiskunnan eriarvoistavimpia tekijöitä.

On poliittisten päättäjien tehtävä tehdä arvovalintoja. Työntekijöiden on puolestaan ansaittava leipänsä. Opetusalalla leipä on paikoin erittäin tiukassa. Jos tukiopetustyö tuo edes muutamalle tuhannelle opettajalle lisätöitä, mitä väärää siinä on? Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että ovathan lääkäritkin perustaneet yksityispraktiikoita ja hakeutuneet työterveyshuollon puolelle sankoin joukoin. Millaisetkohan syyt ovat ajaneet heidät tähän? No, vastaus taitaa olla tuo sama, mitä tuossa yllä luettelin: parempi palkka, työhyvinvointi ja rauhallisempi tahti asiakkaiden suhteen...

Miksi kuitenkin opetusalan kohdalla yksityiset toimijat demonisoidaan? Olisikohan vastaus se, että juuri koulutuksen kautta kaikilla on yhteneväinen mahdollisuus päästä niiksi juristeiksi, lääkäreiksi ja insinööreiksi...

En ole oikeastaan ihan varma, mitä mieltä koulumaailman yksityistämiskehityksestä olen, ehkä kuitenkin pidän peruskoulua sen verran tärkeänä instituutiona, että toivoisin valtiovallan tekevän kaikkensa sen laadun ja tukiopetusresurssien takaamiseksi. Sen sijaan vapaaehtoisemman lukio- ja ammatillisen koulutuksen suhteen toivottaisin yksityiset toimijat tervetulleiksi.

Herättikö kirjoitus ajatuksia? Toivottavasti!

Kuva on haettu täältä.

6 kommenttia:

Tylli kirjoitti...

Hear, hear! Hyvä kirjoitus, Tilda. Minäkin tunnen muutamia (peruskoulun ja lukion) opettajia, jotka ovat tuki- ja lisäopetusta tarjoavan firman leivissä antaen jopa useampana iltana viikossa päivätyönsä lisäksi yksityisopetusta. Motiiveina näillä mahtavilla opeystävilläni on lisätienestin hankkimisen lisäksi erityisesti mahdollisuus ja vapaus keskittyä työtehtävässä vain ja ainoastaan opettamiseen; kasvatukselliset ja kurinpidolliset puolet kun voi yksityisopetuksessa todella pitää minimissä ja keskittyä vaikka niiden polynomifunktioiden selvittämiseen sen 75 minuuttia aivan eri intensiteetillä kuin 25-päisen luokan kanssa.

Paju kirjoitti...

Valmennuskurssin käyneenä en ihan itse ymmärrä nykyistä vauhkoamista valmennuskursseista ja yksityisopetuksesta. Kumpikin tukee ja tehostaa omaa oppimista, mutta työ on silti tehtävä itse. Jouduin itse tekemään kurssista huolimatta paljon töitä yliopistoon sisäänpääsemiseksi, eikä valmennuskurssista ollut oikeastaan muuta hyötyä, kuin se, että kallis maksettu kurssi motivoi tekemään enemmän töitä ja rytmitti lukemista. Niillä kursseilla istujista monet eivät silti pääse hakemaansa korkeakouluun, koska kaikki eivät ymmärrä sitä, ettei valmennuskurssi syötä tarvittavia tietoja suoraan kurssilaisen päähän, vaan ne täytyy ihan itse opiskella. Välillä tuntuu, etteivät maksullisen opetuksen vastustajatkaan aina muista tätä.

Minusta tuntuu, että jos maksullista lisäopetusta yritetään kieltää, niin samalla voisi kyllä kieltää itsekseen opiskelun tai vanhempien auttamisenkin... opiskelu on ihan yhtä mahdollista itsenäisestikin, vaikka ei vieressä olisikaan asiantuntijaa auttamassa. Saman avun voi saada ilmaiseksi vanhemmilta kotoa tai läksykerhoista kirjastoista ja nuortentaloilta. Mielestäni maksullinen opetus on ihan ok ja sitä usein käytetään varmasti vain todelliseen tarpeeseen, eikä mihinkään porvarislasten ylivertaisten koulusuoritusten takaamiseen. Ilman opiskelumotivaatiota ei parhaallakaan tukiopetuksella saa paljoa aikaan, ja sen opiskelumotivaation täytyy lähteä itsestä. Ellei jotain oppimisvaikeuksia tmv ole, samalla opiskelumotivaatiolla yltää itsenäiselläkin opiskelulla vaikka kympin suorituksiin. Maksullinen tukiopetus ei nyt ainakaan vielä ole livennyt lapasesta Suomessa samaan tyyliin kuin Japanissa, jossa iltaisin ja kesälomilla käytävä preppauskoulu on itsestäänselvyys useimmille oppilaille...

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole nyt aikaa kirjoitella enempää, mutta positiivinen piirre ilmiössä on se, että opetusta arvostetaan niin paljon että ollaan valmiita maksamaan siitä. Surullisempaa olisi jos lapsia prepattaisiin vaikka missikisoihin samalla panostuksella, noin kärjistettynä.

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyvä kouluaiheinen kirjoitus jälleen kerran! :) Haluaisitko joskus kirjoittaa työrauha-asiasta? Esimerkiksi niistä keinoista, joita itse käytät yläkoulun/lukion puolella työrauhan saavuttamiseksi. Olen itse luokanopettajaopiskelija ja aikeissa suorittaa aineenopettajan pätevyyden matematiikassa. Työrauha-asioita käsitellään opinnoissa hirvittävän vähän. Uskon myös, että kurinpito on aikalailla erilaista alakoulussa verrattuna yläkouluun ja lukioon.

Anonyymi kirjoitti...

Höh. Opettajalla oikeus oman elämän valintoihin, ihan niin kuin lääkärilläkin.
Jos joku haluaa esim. tehdä töitä välillä kausiluonteisesti, itsenäisesti tai jostain syystä tarvitsee extraa, niin tukiopetuksen pitäminenhän on ihan järkevä systeemi. Miksi sen takia, ettei kaikilla ole varaa, pitäisi opettajan toimia niin kuin oletus menee. Työajan joustoa, monimuotoisia tapoja ja mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihin kaipaavat kaikki ammattiryhmät. Kyllähän esim. musiikin puolella on iät ja ajat opetettu sekä valtion järjestelmissä että yksityispuolella.
Siinä vaiheessa huolestun, jos yhteiskunnan taholta aletaan olettaa, ettei peruskoulujen tarvitse enää järjestää tukiopetusta tarvittaessa, vaan oppilaan oletetaan ostavan palvelun. Se on sitten taas ihan eri asia.

H

ann kirjoitti...

Itse antaisin tukiopetusta mielelläni kaikille sitä tarvitseville opiskelijoilleni, koska 30 ryhmissä yksilöllinen huomioiminen on vaikeaa. Koululla ei kuitenkaan ole rahaa minulle työstä maksaa ja ilmaista työtä en periaatteesta halua tehdä. Nyt hoidan tilannetta niin, että moni opiskelija jää välitunnuksi luokkaan, jolloin heille "tukiopetusta" voin yksittäisissä tehtävissä antaa antamatta kuitenkaan tukiopetusta.