torstai 27. kesäkuuta 2013

Elämä on laina

Rakkaat lukijat,

Kesäkyselyistä ja aikaisemmista ideoinneistani huolimatta laitan blogini nyt kesätauolle. Elämässäni on tapahtunut sen verran arvaamattomia ja surullisia käänteitä tällä viikolla, etten jaksa päivittää blogia. Joku voi arvailla, jos haluaa, mistä on kyse, mutten pysty ja halua jakaa näin henkilökohtaisia asioita tällä foorumilla. En osaa myöskään sanoa, pystynkö jatkamaan tätä blogia enää jatkossa. Aika näyttää. Aika voi ehkä myös parantaa haavat.

Oikein hyvää kesänjatkoa kaikille. Olen pitänyt tätä blogia tasan viisi vuotta ja nauttinut tästä virtuaalisesta salongista. En missään nimessä sulje tai lopeta lopullisesti tätä blogia ilmoittamatta siitä teille lukijoilleni. Jos kaipaatte Tilda-henkistä inspiraatiota, kaivakaapa noita blogini arkistoja. Mottonihan on ollut tähänkin asti, että kierrätys kannattaa aina! Mikseipä siis myös tällaisessa tilanteessa. Kaikkea hyvää kesäänne ja elämäänne. Luotetaan, että tuo jälkimmäinen kantaa. Muutakaan ei voi.


 

 Ps. Jos joku minut nimeltä tunteva henkilö luet tätä blogia, voit lähestyä minua sähköpostitse. Kerron tarkemmin, mistä on kyse.

EDIT: Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja rohkaisun sanoista. Painotan nyt vielä, etten välttämättä ole totaalisesti lopettamassa blogin pitämistä. Voi olla, että kirjoittaminen ja elämän pienten ilojen kuvaaminen voi muutaman kuukauden päästä olla tapa käsitellä surua ja keino saada muuta ajateltavaa. En vain voi luvata sitä etukäteen, sillä en ole kokenut vastaavaa tilannetta elämässäni vielä koskaan.

44 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

:( elämä yllättää niin hyvässä kuin huonossa.. pidä huolta itsestäsi!
T. Juu

Anonyymi kirjoitti...

miksi elämän arvaamattomat käänteen ovat niin usein surullisia... onnellisimpia käänteitä odotellessa, blogiasi tulee ikävä.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Kovasti voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tilda!

Vaikutat mahtavalta tyypiltä ja selviät kyllä!

T. Kaisa

M kirjoitti...

Voi että :(
Tsemppiä ja jaksamisia, me lukijat odotellaan joskos vielä palaat =)

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tilda, miten surullista lukea tällaista. Kaikkea hyvää tai pitäisikö sanoa parempaa loppukesääsi ja kiitos ihanasta blogista!

Uskollinen lukijasi

Kikka kirjoitti...

Ihana kappale.

Tällaisina aikoina todella toivoisin, että asuttaisiin vielä samassa kaupungissa, että voisin olla avuksi. Mutta kun en muuta voi, niin lähetän hyökyaaltoina lämpimiä ajatuksia täältä.

Minä uskon sinuun, nyt ja aina, kävi miten kävi. Halaus!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia surujen keskellä! Sure rauhassa asiat pois ja anna surulle aikaa (kuten nyt blogin osalta teetkin).
Uusia, parempia käänteitä toivoen ja toivottaen
vakilukijasi mutta ihan liian harvoin kommentoiva Taru.

Raitalammas kirjoitti...

Toivottavasti aika todellakin parantaa haavat! Sinua tulee ikävä. Vaikka en sinua oikeassa elämässä tunnekaan, niin silti tuntuu todella pahalta kuulla, että sinulla ei ole asiat hyvin.

Arya kirjoitti...

Lämmin halaus. Toivon, että surun jälkeen elämääsi saa koittaa laulun aika.

Arya

"Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut."

Kutri kirjoitti...

Voi, Tilda. En tiedä, mistä on kyse, mutta viime vuosien aikana itsekin suuria suruja kokeneena toivon sinulle voimia! Olet ajatuksissani.

Sophia kirjoitti...

Toivottavasti lohduttaa edes vähän surujen keskellä ajatus, että sinua kaivataan. Paljon voimia ja tsemppiä ja aurinkoa elämääsi!

(En pääse jostain syystä kirjautumaan google-tililläni, mutta sama Sophia edelleen. :))

Anonyymi kirjoitti...

Laitoin sulle fbn kautta viestiä. T. Salla

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin halaus ja luottamusta! Pidä huolta itsestäsi! Kaikkea hyvää,
nimim. Kevät

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kaikista ihanista postauksistasi vuosien mittaan. Virtuaalisesti haluaisin halata sinua lohduttaakseni vaikka en tunnekaan, tämän blogin kautta sinusta on välittynyt kuva herttaisesta, lämpimästä ja viisaasta ihmisestä. Toivon sinulle voimia selvitä surullisiin aikoihin ja valoa tulevaisuuteen!

Karkkis kirjoitti...

Voimaa ja valoisia hetkiä surun keskelle! On varmasti hyvä idea antaa surulle aikaa.

Minäkin haluan kiittää tästä blogista, käyn varmasti lukemassa arkistojasi.

ann kirjoitti...

Voimia ja parempaa jatkoa. Toivottavasti päästään viel' lukemaan kuulumisiasi.

miss_marjorie kirjoitti...

Tsemppaavia ajatuksia myös tältä vakkarilukijalta

Anonyymi kirjoitti...

Voimia suruun! Toivon sinun palaavan vielä.

Anonyymi kirjoitti...

Toivon ajan parantavan haavasi.
Voimia sinulle!

Lasu

Anonyymi kirjoitti...

Paljon olet postauksillasi tuonut vuosien myötä iloa elämääni. Muuta ei oikein osaa sanoa kuin voimia ja jaksamista! Sanoisi paljon enemmän jos osaisi. Kaikkea hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia, pidä itsestäsi huolta! Surun jälkeen nousee taas ilon verso, asioiden päättyminen tekee tilaa uusille asioille, elämän ikuinen kiertokulku ja liike.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia siihen mitä ikinä läpikäytkin! Elämä on tosiaan vain laina ja siksi onkin välillä hyvä pysähtyä ihan meidän jokaisen. Tekstisi pysäytti vaikka en edes tiedä mitä on tapahtunut - eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä, ymmärrän hyvin ettet halua jakaa blogissa kaikkea.

Toivon kovasti muiden tavoin, että palaat vielä tänne joskus. Harva blogi on niin upea kuin tämä!

<3

T. Vakkarilukija

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tarinoistasi ja lämpimiä ajatuksia sinulle! T: Vakilukija Porista, joka kommentoi ensimmäistä kertaa.

Susa kirjoitti...

Myötäelämistä surussasi. Blogiasi on ollut mukava lukea ja se on tuottanut paljon iloa. Mielelläni palaan sen pariin, jos myöhemmin jatkaminen tuntuu mielekkäältä.

Ainoanniina kirjoitti...

Jaksamista sinulle surussasi!

Sinua tulee ikävä, tunnut niin mukavalta ihmiseltä. Toivottavasti jonain päivänä vielä palaat!


Anonyymi kirjoitti...

Voi kulta, en nyt tiedä mitä on tapahtunut, mutta anna asioille aikaa. Olet niin monella tapaa lahjakas ja viehättävä ihminen että kyllä elämä sinua kantaa. Ehkä et ole niin konventionaalisen tien kulkija kui luulet - varmaan julkaisetkin jotain vielä.

Laurita

Pijoha kirjoitti...

Voi, voimia sinulle mihin ikinä nyt niitä tarvitsetkaan! Elämä on niin arvaamatonta, mutta kyllä aika auttaa ja parantaa. Toivon todella että löydät kipinän taas tähän blogiin. Se on jo pitkään ollut luottolukemistani. Aina yhtä mielenkiintoisia ja inspiroivia kuvia ja ajatuksia. Kiitos tähänastisista ja tulethan takaisin :'(

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja jaksamisia sinulle surun keskelle. Aika auttaa ja jossakin kohtaa elämä helpottuu.

t. 'pöydästänne innostunut'

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle täältäkin suunnalta. <3

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi jo pari vuotta ja tykkään tosi paljon "maanläheisestä" kirjoitustyylistäsi. Erityisesti turkulaisena olen nauttinut sinun havainnoistasi ja vinkeistäsi Turusta. Ikävä kuulla näistä tapahtumista, mutta kyllä lukijasi ymmärtävät. Paljon voimia ja jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Surulla on aikansa. On toki hyvä muistuttaa, miten aurinko jälleen paistaa tummien pilvien takaa, miten yön jälkeen tulee uusi aamu ja miten jokaista syksyä seuraa varmasti kevät.
Mutta ei liian aikaisin, ei liian nopeasti, ei liian opitusti, ei liian itsestäänselvästi. Ei niin, etteikö se olisi totta, hyvin totta. Mutta ymmärräthän, surulla on aikansa, surevalle aurinko todella nukkuu eikä surua voi hätyytellä lentoon ennen kuin se itse jaksaa siivilleen. (Hanna Ekola)
Voimia sinulle Tilda!
T.Ope myös

Unknown kirjoitti...

Minäkin olen hurjasti nauttinut rupatteluistasi. Toivottavasti elämänpolullesi siis mahtuu joskus tulevaisuudessakin blogiin kirjoittelu.

Kauniita ajatuksia ja rohkaisevia sanoja pitkiin kesäiltoihisi Tilda!

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

- Eeva Kilpi -

Anonyymi kirjoitti...

Olet ajatuksissa!
Leena

Anonyymi kirjoitti...

Voimia Tilda, enkeleitä vierellesi kulkemaan ja surussasi auttamaan <3

Anonyymi kirjoitti...

paljon voimia ja lämpöä kesääsi!

marketta-vakilukijasi

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä kuulla että sinulla on vaikea elämänvaihe. Kiitos todella miellyttävästä blogista, toivottavasti jatkat joskus.
Voimia sinulle näinä päivinä toivottaen Irena (vakiolukija, mutta harvoin kommentoinut)

The soul always knows what to do to heal itself. The challenge is to silence the mind.
… Caroline Myss


Anonyymi kirjoitti...

Ikävä kuulla. :(
Oma kokemukseni on, että aika ainakin arpeuttaa haavat, jos pahimpia ei kokonaan parannakaan. Sure rauhasssa, sillä surun kätkeminen sisäänsä sattuu vielä enemmän ja arvet säilyvät vielä kauemmin tuoreina.

Toivottavasti arpien kera joskus vielä päädyt bloggailemaan. Mutta siihen asti, eli kunnes "A new day has come" (http://www.youtube.com/watch?v=4g-yoSNJ9Vs):
"Let the rain come down and wash away my tears
Let it fill my soul and drown my fears
Let it shatter the walls for a new sun"

-Annis-



Anonyymi kirjoitti...

Tulin blogistasi hakemaan taas hyvää fiilistä! Sellaisena tämän blogisi olen kokenut.
Ensimmäinen kerta, kun en hyvällä mielellä poistu luettuani kuulumisesi!
Kaunista kesää kaikesta huolimatta! Tulen kyllä välillä katsomaan "näkyykö sinua" Tilda!
Älä kiirehdi, kyllä lukijoillasi on aikaa...
Terveisin ex-turkulainen Marita

Anonyymi kirjoitti...

Hei Turun Tilda,
Sinulla on lukija Unkaristakin, minä: Szilvi.
Toivon sulle kaikkea hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Turun Tilda,

olen käynyt lueskelemassa blogiasi mutta en ole koskaan kommentoinut, mutta nyt ajattelin sen tehdä.

Voimia sinulle ja toivottavasti palaat vielä blogimaailmaan!

Bisquits kirjoitti...

Kuinka voit, Tilda? Olet ajatuksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja jaksamista! Toivottavasti jatkat blogiasi! Minusta blogisi muuttaa omalta pieneltä osaltaan maailmaa paremmaksi paikaksi; ainakin minä olen kehittynyt opettajana (ja ihmisenä) lukemalla tekstejäsi.

Sanna kirjoitti...

Harmi, että lopetat blogisi. Mutta on täysin ymmärrettävää luopua jostain kyseisissä tilanteissa. Olen samaa mieltä kanssasi, elämä todellakin on laina..