Heipä hei jälleen!
Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta hengissä vielä ollaan. Itse asiassa, olen tällä hetkellä palkattomalla vapaalla, jotta saisin hieman edistettyä opintojani. Onneksi on pappa, joka betalar muutaman päivän, mutta mieluummin olisin kyllä ottanut sitä aikuiskoulutustukea. En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi juuri yli kahdeksan vuotta työelämässä olleita tuetaan ansiosidonnaisen verran ja äitiysvapaitakin luetaan työvuosiksi, kun taas vajailla tunneilla kitkuttavien työuran alkupuolella olevien täystyöllistymistä ei tueta. No se siitä, lupaan etten purnaa asiasta enää uudestaan. Yhteiskunnassa on toki vähän pahempiakin porsaanreikiä kuten vaikka omaishoitajien saamat naurettavan pienet korvaukset.
Ihan täysillä en ole vielä pystynyt orientoitumaan opintoihin, mutta pääasia on, että työrästit ovat vihdoin jossain määrin balanssissa. Viime päivinä olen voinut hieman huiliakin ja tehdä normaaleja juttuja, jotka koeviikkojen kiireessä helposti unohtuu - olen ainakin ulkoillut, syönyt muutakin kuin eineksiä, soittanut muutamalle ystävällä ja pessyt pyykkiä. Seuraavaksi sitten rästioppimispäiväkirjojen pariin! Huomaan, että jatkuva kiire on aiheuttanut minussa lopulta apatiaa. Väsyneenä hermot eivät meinaa palautua työpäivän jälkeen ja tavalliset haasteet alkavat tuntua vuoren korkuisilta. Lopulta mikään ei enää innosta tai kiinnosta. Senkin vuoksi oli pakko ottaa tämä breikki.
Ja onhan tässä kaikkea ihanaakin ehtinyt tapahtua: lumet ovat jo lähes sulaneet, mustarastaat laulaneet jo kuukauden ajan ja meillä on uutta elektroniikkaa ;)
Jep, Moccamaster ei nyt kovin seksikkäältä kuullosta, (jos sitä vertaa kahvihifistelijöiden erikoisvempaimiin,) mutta kukas muistaa vielä, mistä on lähdetty liikkeelle?
Se on katsokaas aina, mihin vertaa. Mieheni pappavainaan jäämistöstä löytynyt avaamattomassa pakkauksessa ollut 80-luvun tuliterä abc-merkkinen keitin palveli nuoren parin arkea aikansa, kunnes posahti/ kannu halkesi tai jotakin muuta kummaa. Sen jälkeen olemme nauttineet häälahjaksi saamamme termoskahvinkeittimen annista, joka no suoraansanoen palvelee sellaisia henkilöitä, jotka uskovat kylmän kahvin kaunistavan ;) Ero on valtava. Kahvi on nyt kuumaa ja aromikasta!
Moccamasterin hankin kirppismyynnin saldolla ja seuraavan keikan kuormaan päätyy termoskeittimen ohella myös kymmenen vuotta vanha kuvaputkitelkkarimme, sillä olemme siirtyneet (vakiintuneella viiden vuoden viiveellä, joka pätee kaikkeen elektroniikan hankintaamme) taulutelevisioaikaan. Olo on kyllä kuin Imatran mummolla kun ensimmäisen kerran kännykän näki (sorry kaikki Imatran mummot, olette todennäköisesti edistyksellisempiä kui me)!
Leevi & The Leavinginsin Onnellisia laulaessa ihailen suosikkikukkani hortensian kukoistusta ja nautin Lokin valosta. Sen alla on ollut ihana korjata kokeita iltaisin!
Myöhäisherännäisyys koskee myös valokuvakirjojen teettämistä. Parin vuoden takaisen Kreikan matkan valokuvia katsellessa mietin vain, miksei noin iisiä juttua tullut aiemmin opeteltua...
Tildukan kuvakirjasta löytyy tietysti kylärakkiaukeama, miehen ottamia tunnelmallsia iltakuvia ja aamuisia kuvia kylämarkkinoilta. Kuvia on tietysti myös muun muassa Meteoran luostarialueelta ja oliivilehtovaellukselta. Oijoi, miuten ihanaa! Melkein muistan lempeän tuulen iholla, tuoreiden pinaattipiiraiden tuoksun ja kylärakkien haukun...
Sellaista tällä kertaa! Kirjoittelen ehkä taas viikon päästä tai sitten kuukauden. Mukavaa keväänjatkoa :)
8 kommenttia:
Täälläkin ihan kamala kiire; miten se aina tuppaakaan olemaan tällaista näin kevään korvalla.
Minulla on muuten ylimääräinen Nanson Säde-mekko (musta yläosa, harmaa alaosa), jonka ajattelin myydä, tietysti normaalihintaa (129 e) halvemmalla. Mekon koko on XS. Kiinnostaako yhtään?
Tässäpä linkki (tämän kevään värisävyt ovat vähemmän perinteisiä, ja hihakin taitaa olla lyhyempi): http://nansoshop.com/Nanso/Mekot-ja-hameet/Säde/p/NA-01-21055-2323
Olipas kiva postaus ja kiva kuulla kuulumisiasi!
Iloista kevään jatkoa ja jaksamista! Toivottavasti pian päästäisiin nauttimaan auringosta & lämmöstä oikein kunnolla :)
Mukava lukea kuulumisiasi. Kuulostaa kovin kiireiseltä, mutta onneksi selvästi löydät arjesta pieniä luksushetkiä.
Moccamaster on oikein hyvä kahvinkeitin. Minusta suodatinkahvikin on hyvää. Ei sen ole tarkoituskaan maistua samalta kuin vaikkapa espresso.
Mun on pakko sanoa tuohon omaishoitajajuttuun se, että vanhuksen ja aikuisen omaishoitaja saa kuitenkin yleensä sen hoidettavan vanhuksen eläkkeen itselleen palkaksi. Ja se voi olla aika paljon. Meillä kotona ainakin äitini intoa olla omaishoitaja lisäsi melkoisesti se, että jos isä olisi mennyt laitokseen, hänen hoitomaksunsa olisi ollut 80% eläkkeestä (eikä sekään toki olisi riittänyt isän laitoshoidon reaalikorvaukseksi, vaan veronmaksajat olisivat maksaneet loput). Äidillä itsellään oli kansaneläke. Eli hänen elintasonsa olisi pudonnut aivan tavattomasti, luultavasti olisivat joutuneet myymään asunnon. Joten hän hoiti isän kotona ja sai isän eläkkeen käyttöönsä (ja isän kuoltua leskeneläkkeen ja sen säilyneen asunnon).
Tästä on kyllä jokunen vuosi, että en tiedä, miten asia on nyt. Mutta sanomalehdestä luin erään kolarissa pahasti vammautuneen miehen kotiäitivaimon samanlaisesta ongelmasta: jos mies menee laitokseen, miehen eläke menee lähes kokonaan laitokselle, vaimo joutuu työhön (mihin hän ei halunnut) ja asunto pitää vaihtaa pienempään (koska vaimo ei millään saa niin hulppeaa palkkaa kuin mies oli saanut).
Aika epäoikeudenmukaiselta tuntuisi sekin, että laitoshoito olisi maksullista yksineläjiltä ja maksutonta niiltä, joiden puoliso on kotona.
Kuulosti niin tutulta tuo väsymys ja haasteiden kasvaminen sitä myöten. Samassa suossa on tullut tänä talvena tarvottua, ja tällä viikolla tuntuu samalta taas. Miksihän sitä ei ihminen opi itseään kuuntelemaan.
Tsemppiä kovasti koitoksiisi. Kyllä se siitä kun kesäkin lähenee :)
Noihin omaishoitajakommentteihin. Voi olla, että pariskunnat hyötyvät siitä, että hoitavat puolisonsa kotona. Mutta mitäs sitten kun olet omaishoitaja esim. äidillesi, ettekä asu saman katon alla? Mieheni äiti on omalle äidilleen omaishoitaja, eikä hänen käytössään ole äitinsä eläkettä, niinkuin ei mielestäni kuulukaan. Sehän kuuluu mummulle itselleen aikoinaan tekemästään työstä, ja taitaa kulua ihan normaaleihin juokseviin kuluihin (kuten laskuihin ja lääkäriin). Maria
Augusti: Onpa kaunis mekko! Rahat on hieman tiukalla tällä hetkellä, mutta jos se on sinulla myymättä vielä joskus myöhemmin, niin voisin ainakin sovittaa. EI tarvitse kuitenkaan minua varten edrityisesti säästellä. Tsemppiä kiireiden keskelle!
Voi miten kauniita kuvia! Kunpa mäkin osaisin ottaa tuollaisia. Mun kuvista tulee aina vähän tärähtäneitä tai valo on ihan persiilleen. Tästä huolimatta rohkaistuin perustamaan oman blogin. Ehkä saan houkuteltua mieheni kuvausavuksi :)
http://www.lily.fi/palsta/kahvia-kiitos
Lähetä kommentti