Perjantai-iltaista!
Valkeus yllätti tienoot tänään, ja löysin itseni auton kanssa poikittain kotikadulta. Hetken aikaa seisoskelin neuvottomana tienpenkassa, kunnes ystävällinen mieshenkilö tuli apuun ja sain siirettyä autoni turvalliseen paikkaan odottamaan ... Kesärenkaiden kanssa ei kannattaisi heilua, mutta minkäs teit, kun edellisenä iltana saavuit vasta näihin maisemiin. No, nyt tilanne on onneksi korjattu!
Sitten varsinaiseen aiheeseen. Vihjasin edellisessä postauksessa eräästä löydöstä. Kerronkin nyt, kuinka suloisen flapper-mekon ja minun tieni kohtasivat :)
Odotellessani miestäni eilen Turun rautatieasemalla päätin hyödyntää joutoajan tutustumalla vihdoin viimein Retrobot- nimiseen second hand-liikkeeseen. Esittelen liikkeen joskus paremmalla ajalla, mutta sen voin jo todeta, että olipa ystävällinen palvelu. Sain kätöseeni heti kupposen vihreää teetä ja myyjä oli todella palvelualtis.
Sovittelin muutamaa erilaista mekkosta, mutta eräs 20-lukuinen ihanuus kiinnitti mielenkiintoni. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että haaveilen garderoopista, jossa olisi mekko jokaiselta 1900-luvun vuosikymmeneltä. No, eilen löysin täydellisen Charleston-henkisen vintage-mekon, joka ei kylläkään sentään 1920-luvulta taida olla. Se olisi ollut jo aikamoinen mäihä! Arvioikaapa te, paremmin vintagen saloihin perehtyneet, miltä vuoskymmeneltä mekko voisi olla. Itse veikkaan 1960-lukua.
1920-luvun Flapper-tyyliin siis kuuluivat mekot, joissa oli madallettu, lantiolle laskeutuva vyötärö sekä aiempaan verrattuna jopa rohkean lyhyt helma. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä nousukauden vuosina urbaanit nuoret naiset myös leikkasivat hiuksensa lyhyiksi, ehostivat kasvojaan, tupakoivat, juhlivat jazz-klubeilla sekä ajoivat autoa. Ylipäätään nämä poikatytöt uhmasivat kaikkia sovinnaisia tapoja ja seksuaalisia normeja.
Mutta miten sitten käyttää mekkoa? Tiedätte, että metsästän lähinnä arkimekkoja. Tässä yksilössä on hieman juhlallinen kiilto, mutta haluaisin klänningistä nimenomaan käyttömekon töihin. Kuinka sinä asustaisit tällaisen mekon? Riittäisikö pitkä villanuttu ylle? Entä millainen vyö sopisi pukuun? Poikatyttömekko ei ole kropalleni tosiaankaan se kaikista parhain vaihtoehto, mutta millaisen kompromissin voisi tehdä, jotta vyötärö ei täysin hukkuisi pötkylän sisään?
Mukavaa illanjatkoa ja tähän lopppuun hieman maistiaisia tulevasta Kultahattu-leffasta...
kuvaläheet: 1 ja 2
7 kommenttia:
Hieno löytö! Minä olen käynyt myös Retrobotissa, mutta tarkoitus olisi ehtiä sinne joskus uudestaan.
Minä pidän kovasti 20-luvun tyylistä. Olen tehnyt siitä "portfolionkin" lukion historian kurssilla. Valitettavasti en osaa itse pukeutua yhtään 20-luvun tyylisiin mekkoihin. Tyydyn siis ihailemaan sen ajan muotia kuvista.
Haa, meidän melkein-alakerrasta löytyi! Mitä materiaalia tuo on, voisi auttaa ajoittamisessa? Löytyykö mitään lappuja?
ihana mekko!
mun mielestä ei kannata aina (tai varsinkaan tässä tapauksessa) miettiä niitä muotoja tai poikamaisuutta/naisellisuutta, en ole perehtynyt 20-luvun muotiin mutta omaan silmääni ne asut näyttää kaikilla yhtä pötkylämäisiltä, siis hyvällä tavalla :) eli en missään tapauksessa laittaisi vyötä tähän, ei sovi 20-luvun henkeen. lämpimällä ilmalla sukkisten kanssa ja näin talvella villatakki ja paksummat legginsit, tosi hyvältä näyttää!:)
Karkkis: Kiitos! 20-luku on hieman haastava, näyttää paremmalta kuvissa kuin yllä. Muuten siitä asuntopostauksesta vielä - onpa kiva, että postaus löaajensi kuvaanne mahdollista asuinseuduista. Mietin vain kuumeisesti, että missä ihmeessä kämppänne sijaitsee... Päädyin siihen, että ehkä sitten jossakin kyseisen mäen alarinteillä junaaseman suuntaan...
Elina: Mekko on ihan kumma, siinä on vain kokonumero, ei valmistajaa tai pesuohjeita!
Marja: Kiitti! Se, mitä kommentoit on varmasti totta. Rohkeasti vain 20-lukuisena pötkylänä töihin ;)
20-lukufanina odotan myös Kultahattua (vaikka Leonardo kyllä ärsyttää) ja kysyn, että olethan nähnyt vanhemman version, jossa on Robert Redford ja Mia Farrow?
Äskeinen anonyymi lisää vielä: Nähtyäni ton trailerin vedän kyllä sanani takaisin, aika teennäistä crossoveria näköjään yritetty vääntää. Kuulun tässä asiassa menneisyyden puolueeseen, epookkia pitää tehdä tyylillä. Ei välttämättä konservatiivisesti, mutta ei noin.
anonyymi:Muistelen nähneeni, mutta hyvin kauan sitten. Edustaa varmankin sitä perinteistä epookkia ;) Tuosta trailer komemntistasi - Luhrmanhan on nimenomaan tunnettu crossovereistaan. Esiemrkiksi Romea ja Julia oli mielestäni varsin onnistunut lajissaan. Siksi en torppaa elokuvaa tältä istumalta. ja jos on huono - niin ainakin visuaalisuus sekä kauniit asut ja miljööt on taattu!
Lähetä kommentti