Perjantai-iltaista!
Mennyt viikko on ollut ihana ja kamala: Ihana, koska eilen 60-vuotiasta äiti-kultaamme hemmoteltiin juhlapäivänään täällä Turussa; kamala, koska kaikki opiskelujutut on ihan kesken. No, kyllä puolessatoista vuorokaudessa ehtii jotakin sutia ennenjunan pillin vihellystä.
Tämän viikon teemoja voisivat olla voimaantuminen ja valtautuminen. Ne ovat ensinnäkin käsitteitä, joita ohjausalan kirjallisuudessa tunnutaan viljelevän kovasti. Ohjausksen ei pitäisi olla ylhäältä alaspäin saneltavaa asiantuntijuutta tai opettamista vaan jatkuvaa dialogia ohjattavan kanssa. Ohjaus on ohjattavan sen hetkisen elämäntilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista, se on hänen kanssaan suunnistautumista mahdollisten valintojen keskellä. Opinto-ohjaaja tarkoitus on tukea ohjattavaa prosessissa, jotta hän kykenisi olemaan oman elämänsä subjekti ja löytämään uusia näkökulmia haasteellisissa elämäntilanteissa.
Huh, opinto-ohjaajan työ vaatii siis aikamoista eettistä pohjaa, jolla tehdä kyseistä työtä. Ohjausalan ammattilainen saa varmasti harva se päivä haastaa omia fakkiintuneita käsityksiään, vaikka olisikin omasta mielestään aidosti ennakkoluuloton tasa-arvoisen yhteiskunnan puolestapuhuja. Tällä hetkellä suhtaudun tulevaan ammattiini ainakin vielä pelonsekaisella kunnioituksella. Toivottavasti jatkossa en enää pelonsekaisella, mutta kunnioituksella kuitenkin.
Voimaantumisen ja valtautumisen ilmiöt on pulpahdelleet esille viimeisen viikon aikana muissakin yhteyksissä. Puolitoista viikkoa sitten vietettiin maailman tyttöjen päivää. Olisin niin kovasti halunnut tehdä postauksen aiheesta kyseisenä päivänä, mutta opiskelu-ja työkiireet söivät silloisen vapaa-ajan. No, ehkä hyvä näin, sillä silloiset ajatukset ovat saaneet edelleen muhiutua päässä.
Tulevana tyttöjen opiskelu- ja uravalintojen ohjaajana olen pohtinut erityisesti naisten valtautumista. Työelämässä vallitseva rakenteellinen epätasa-arvoisuus on suoraan sanottuna hieman turhauttava lähtökohta opon hommille. Kun haluaisi PMMP:n lyriikkaa mukaellen sanoa "Uneksi, lennä", niin joutuukin toteamaan, ettei esimerkiksi lapsen tekemisestä aiheutuvia kuluja edelleenkään jaeta tasaisesti miehen ja naisen työantajien kesken. Tervemenoa työelämään, tulevaisuuden pätkätyöläistytöt! Yrittäkää jaksaa ja uskoa itseenne!
Tilanne on toisaalta epäreilu myös naisvaltaisten alojen työnantajiakin kohtaan. Odotankin edelleen sitä päivää, jolloin oikeudenmukaisuuden puolesta liputtavat valtapuolueet tekisivät asialle jotakin, mutta ilmeisesti esim. "heikompien asialla" olevien työväenpuolueiden kannattajina on niin paljon suuria miesvaltaisia ammattialoja, että muutosta ei ole tapahtunut. Korjatkaa toki, jos asia on jo kirjattu hallitusohjelmaan. Mielestäni ei ole! Vaikka Suomessa monet asiat ovat ihan mielettömän hienosti, niin feminismiä selvästikin tarvitaan yhä edelleen. Asiasta on siis hyvä muistuttaa taas tässä vaalien alla.
Lopuksi haluan rohkaista naisopettajia olemaan omia itsejään työpukeutumisen saralla. Opettajilla pitää olla oikeus pukeutua sukupuolensa mukaan, esim. naisen naisellisesti, jos hän niin haluaa, mutta toki asiallisuuden rajoissa. Toivon todella, ettei opettaja olisi tässä asiassa kollegalleen susi. (Viittaan tällä kommentilla tämän päivän Opettaja-lehdessäkin esillä olleeseen Marjo Kamilan väitöstutkimukseen, jossa hän aineistonsa pohjalta jakoi opettajat neljään pukeutujaryhmään: värittömiin mallikansalaisiin, esteetikkoihin, erikoisuuden tavoittelijoihin ja yliseksuaalisiin. Kamila totesi myös, että opettajat ovat hanakoita arvioimaan ja arvostelemaan työkavereittensa pukeutumista.)
Naiset ja tytöt - tehän ootte jo oikein, kun te ootte vaan just noin!
Ps. Tässä pari aiempaa kirjoitusta, joissa olen sivunnut naisopettajien pukeutumista ja ulkonäköpaineita.
6 kommenttia:
Olen töissä kiinteistöalalla ja muutaman kerran on joku asiakas (vanhempi henkilö) mun vastatessa puhelimeen tiedustellut että voisiko hän puhua jonkun miehen kanssa. No ei käy, joutuu kyllä hoitamaan asiansa ihan mun kanssa :D
- nainen, 30-v
Kyllähän niihin "ihaniin" vanhoihin asenteisiin vielä yllättävän usein törmää. Esim. jotkut jaksavat edelleen ihmetellä sitä, että minulla on moottoripyöräkortti, enkä taatusti ole ensimmäinen nainen maailmassa joka on moottoripyörää ajanut :D
Mukavaa kuitenkin että ainakin yksi hyvä opo on pian nuorisoa ohjaamassa, omat oponi yläasteella ja lukiossa eivät valitettavasti kuuluneet niihin eettistä pohjaa omaaviin yksilöihin. Yläasteella opo keskusteli selkäni takana kysymättä minulta mitään erään luokkakaverini kanssa että mitä minun pitäisi peruskoulun jälkeen tehdä, ja minut sitten kutsuttiin kuulemaan tulos tämän palaverin lopuksi. En siis tiennyt etukäteen syytä miksi minut kesken tunnin pyydettiin opon huoneeseen, enkä hirveästi riemastunut kun sain selville että luottamuksellisia asioitani oli tuosta vaan kerrottu luokkakaverille.
Opo itse ei osannut missään neuvoa, lähetti kuitenkin työkkärin ammatinvalintapsykologille. Valitettavasti. Kyseinen nainen nauroi minulle päin naamaa kun kerroin mistä ammateista olin haaveillut. Olkoonkin että ne eivät olleet niitä yleisimpiä niin joku niitä hommia kuitenkin aina tekee eikä kyse ollut kuitenkaan mistään astronautin työstä. Lisäksi jaksoi koko tapaamisen ajan puhua miten hän oli saanut L:n tästä ja tuosta aineesta lukiossa lukematta yhtään kirjoituksiin eikä kursseilla tarvinnut nähdä yhtään vaivaa. Mitään hyötyä ei siitä tapaamisesta minulle ollut.
Tästä tuli nyt tällainen valituskommentti, mutta on minulla sentään hyviäkin opettajia ollut, vaikka opot nyt sattuivatkin olemaan sieltä huonommasta päästä.
Tämä nainen toivoisi että opot (ne joihin oon omalla koulu-uralla törmänneet on olleet juurikin yhteiskuntatieteellinen/humanistinen-tiedekunta taustalla) vinkkaisivat matemaattisesti lahjakkaille tytöille tekniikan alan mahdollisuuksista, kun musta tuntuu että on helpompi vinkata itselleen tutummista suunnista. Ihan vaan siksi, että monet tytöt ei tiedä että on muutakin kuin esim. matikan ope, lääkäri ja biologi mitä matemaattisesti lahjakkaan kannattaisi harkita. Tekniikan ala on siitä kiva, että siellä on (vielä) vähän naisia => hyvät palkat (toisin kuin opeilla) ja siisti sisätyö (toisin kuin lääkäreillä) ja ennenkaikkea (ja tää on tärkein pointti), sieltä löytyy hurjan mielenkiintoisia uramahdollisuuksia (tai siis juttuja mitä voi tehdä, myös sitä matematiikkaa jos se kiinnostaa ja paljon paljon muuta). Tässä on vähän oma lehmä ojassa, kun oon itse tekniikan alalla yliopisto-opettajana (en olisi osannut tätä ajatella ellei äitini olisi minulle tuputtanut, ja voi kuinka äitimuori oli oikeassa, tää on mun juttu) ja meillä yliopistoissa on aivan liian vähän nuoria naisia (joudutaan ottamaan sisään "huonompia" poikia kun tytöt ei hae meille). Oma opintojenohjaus ei kummoista ollut, mutta olen koittanut itse tehdä osani käymällä omassa vanhassa lukiossani kertomassa tekniikan alan mahdollisuuksista.
Ensinnäkin kiitos kivasta blogista. Käyn välillä täällä lukemassa, vaikka en kyllä yleensä kommentoi mitään.
Nyt on pakko sanoa vähän asian vierestä, kun kävin lukemassa kyseisestä väitöskirjasta linkkaamasi artikkelin. Väitöskirjan kirjoittajan mielestä opettaja on asiakaspalvelija. Itse kyllä katson mitä laitan päälleni mennessäni oppilaiden eteen, mutta en parhaalla tahdolla voi mieltää itseäni asiakaspalvelijaksi. Minä olen opettaja ja kasvattaja, mutta en palvele oppilaita asiakkainani. Mitä mieltä olet tästä? Asiakashan on aina oikeassa. :)
Perhevapaista aiheutuvien kulujen tasaamista kaikkien työnantajien kesken on vaikea saada aikaan niin kauan kun perhepolitiikka on kolmikantaisen sopimisen piirissä - miesvaltaisten alojen työnantajajärjestöt luonnollisesti vastustavat moista.
Toisaalta myös työntekijäjärjestöt eivät aina kannata uudistuksia, joilla voitaisiin vaikuttaa työelämän tasa-arvoon - käsittääkseni SAK on ainakin vastustanut perhevapaiden kiintiöimistä. Kiintiöt taas olisivat tehokas tapa vaikuttaa tasa-arvoon niin kotona kuin työssäkin - kun sekä äiti että isä kantaisivat vastuunsa lastenhoidosta, tästä hyötyisivät kaikki perheenjäsenet eivätkä naiset olisi nykyiseen tapaan altavastaajina työmarkkinoilla. Samalla myös niitä kustannuksia saataisiin tasattua.
nainen 30v: Uskomatonta. Eihän tuohon osaa muuta sanoa. Mutta tosi hyvä, että joutuvat tajuamaan tilanteen siinä puhelimessa!
Wee Piglet: Tuohan on ihan kamalaa. Ei toisten asioita saa noin levitellä! Psykologin kohtaamisetsa tulee taas mieleen, että meilläainakin korostetaan vahvasti, että ohjaajan ja ohjattavan välinen dialogi nousee ohjattavan tarpeista ja maailmasta, tarkoitus on saada ohjattava pohtimaan tilannettaan ja mahdollisuuksiaan. Toivottavaa on, että ohjattava tapaamisessa ja tapaamisen jälkeen osaisi tarkatella asiaa hieman eri puolilta, mutta miten ihmeessä tilanteeseen liittyy millään lailla tieto ohjaajan/ psykologin ällistä?
Anonyymi: Kiitos tosi arvokkaasta kommentista! Olen havahtunut itsekin pohtimaan oman koulutustaustan ja kiinnostuksen vaikutusta ohjaustyöhön. Haluaisin todellakn olla opo, joka tarkastelee työelämän kenttää ja yksilön mahdollisuuksia tasapuolisesti myös tässä suhteessa. Oikeanlaisia suhtautumistapoja ja toimintamalleja on varmasti tietoisesti opeteltava.
Kommentistasi nousee esille taas jonkin läheisen aikuisen /aikuiskontaktin merkitys eteenpäintyöntävänä voimana. Opopna tulisi muistaa, ettei kaikilla tällaisia ole, jolloin ammattilaisen rooli positiivisen signaalin antajana korostuu. Teet tosi arvokasta työtä, jos kerrot oman alasi koulutusmahdollisuuksista eteenpän!
EmmaS: Voi kiitos Emma palautteestasi! Sana hieman kalskahtaa kylmästi korvaan. toisaalta amerikkalainen tulosvastuuajattelu on rantautunut jo esim. tervesypalveluiden alalle, joten miksi ei siten kohta koulutukseenkin? En nyt tarkoita tällä, että se olisi välttämättä positiivinen juttu. Ajatelenkin niin että asiakaspalveluani on sitten juurikin se opetus ja kasvatus. Sen sijaan pukeutumisvalintani eivät kuulu kenellekään, ainakaan asiakkaille.
Anonyymi: Kiitos vastauksesta. Taas siis tätä korporatismia... Siinä on hyvät ja huonot puolensa, ja tämä perhevapaiden kulujen tasaamiskysymys ehdottomasti sieltä huonoimmasta päästä!
Lähetä kommentti