Eräs konkreettinenkin rajoite asialle oli - nimittäin sopivan seinätilan puute. Alakerrassa seinät on karsittu minimiin, mistä seuraa positiivisena seuraksena se, että meillä on ihanan valoisaa ja luonto ikään kuin tulvii ikkunoista sisään. Seinättömyys aheuttaa kuitenkin sen, että on tarkoin harkittava, mitä seinille siten loppujen lopuksi haluaa tauluja sijoittaa.
Vaikka alakerarssa seinät on kortilla, se ei tarkoita, etteikö valkoista massiivista pintaa riittäisi yläkerrassa ja varsinkin portaikossa mittasuhteet ovat varsin hulppeat.
Kaavailin valokuvien täyttämää seinää alunperin pitkälle ja korkealle portaikon suuntaiselle seinälle, mutta mies tyrmäsi sen. Seinä on erittäin kovaa kantavaa materiaalia, jolloin jokainen porattu reikä olisi ollut työn takana. Periaatteessa neljän metrin korkeuteen olisi voinut asentaa kiskot tai vaijerit, mutta lopputulos ei olisi ollut kovin toimiva. Päädyimme siihen, että seinälle voidaan laittaa joskus tulevaisuudessa 2-3 suurta kapalevy- tai kanvastulostetta. Joitakin kauniita maisemakuvia matkoilta tms.
Pikkutaulut sijoitetaan sen sijaan kapeahkolle vessan vastaiselle seinälle (ks. ylempi kuva), johon taulunauloja voidaan hakata ihan vasaralla. Ei kun tuumasta toimeen!
Projekti jäi tietysti kesken, sillä kaikki taulut eivät vielä löytyneetkään. Toisaalta, onhan sitä hyvä jättää kasvun varaa tuleville muistoillekin ;)
Miehen lähes kymmenen vuoden takaisella Prahan reisuulla filmijärkkärillä ikuistama Jazz-soittaja pääsi olohuoneeseen paraatipaikalle Boknäs-hyllykön päälle... Alemmassa kuvassa hiukan kotimme mittasuhteita. Portaikon taulut ovat tuossa oikealla...
Keittiön pinkki tunnelma tehostui puolestaan muutamalla valokuvalla ja Kroatiasta häämatkalta ostetulla pikkutaululla. Ylimmän "Haluan sut"-taulun mies muokkasi mustavalkoiseksi, mutta jätti taustan herkullisen pinkiksi :)
1 kommentti:
Minä tykkään! Ihanat rappuset teillä!
Lähetä kommentti