Grüss Gott! Terveisiä helteisestä Itävallasta!
Suomen matalapaineinen kesä jäi osaltamme tosiaan kymmeneksi päiväksi unholaan, kun suuntasimme Keski-Euroopan sydänseuduille. En ollut aiemmin käynyt Itävallassa, mutta lähipiirissämme parin viime vuoden aikana tapahtuneiden muutosten vuoksi näyttää siltä, että kyseinen maa saattaa näytällä merkittävää roolia elämässämme tulevaisuudessakin - Itävallassa asuu tällä hetkellä sekä ystäviämme että perheenjäseniämme. Kiittelinpä matkan aikana hiljaa mielessäni myös sitä, että sitä lukioaikana niin kovasti ärsyttänyttä saksaa tuli luettua ja se tuli kirjoitettuakin aikoinaan. Ylioppilaskirjoitusten nolo-C osoittautui kuitenkin huomattavasti paremmaksi ratkaisuksi kuin mieheni aikoinaan lukemat kaksi kurssia - ymmärsin puhetta ja tekstiä paikoin jopa hyvin ja osasin sanoa peräkkäin ainakin kolme sanaa :D Ehkäpä voisin lähteä joku päivä jopa saksan kertauskurssille iltalukioon - anoppi istui siellä jo viime vuonna ;)
Vietimme aikaa sekä Klagenfurtissa sekä Wienin lähellä.
Pääasiallinen majoituspaikkamme oli ystäviemme koti (mikä kartano!),
josta saimme käyttöön ihan oman kerroksen kylpäreineen. Ystävämme asuvat
muuten aivan lähellä kuuluisaa keskiaikaista Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä, jonka lonkerot ulottuivat aikoinaan ympäri Eurooppaa. Reitin päätepistehän oli Espanjan Santiago de Compostela, missä sijaitsi apostoli Jaakobin hauta. Pyhiinvaeltajien kuuluisa symboli oli simpukankuori, ja noita tunnuksia saattoi nähdä myös ystäviemme koiran ulkoilutusreitillä :) Kohtuullisen epistä - ainakin näin historianopettajan näkökulmasta!
Itävallassa kesä oli pidemmällä. Sadonkorjuun aika oli jo käsillä. Kumpuilevat pellot auringonkukkineen ja maissintähkineen, puutarhat aprikooseineen ja viinitarhat rypäleineen odottivat ahkeroijia...
Minäkin pääsin kuvaan auringonkukkien keskelle!
Elokuun mittaan tiedossa on siis tarinoita Itävallan matkalta, mutta tietysti myös alkavan syksyn odotusta. Tie vie Tildaa eteenpäin - ei ehkä Santiago de Compostelaan, kuten tuossa alemmassa kuvassa, mutta kohti ainakin kohti uusia opintoseikkailuja!
2 kommenttia:
Ihania maisemia! Me olemme menneet aikanaan kihloihin Itävallan reissulla, itse asiassa päivälleen 23 vuotta sitten.
Kutri: Oih! Kuulostaa romanttiselta...Onneksi olkoon vuosipäivän johdosta vielä näin jälkikäteen :)
Lähetä kommentti