maanantai 5. joulukuuta 2011

Vaisuna

Hei taas!

Blogini on käynyt puoli teholla tässä viime viikkoina työkiireiden takia. Ihan viime päivien hiljaisuuteen syy on ollut se, että olo on ollut hyvin vaisu.

Sain kuulla graduni arvosanan. Täytyy myöntää, että olen jonkin verran pettynyt. Saamani arvosana oli kylläkin asettamallani skaalalla, mutta tosin se alin, johon olin päättänyt pakottautua tyytymään, jos se sikseen menee. Tiesin, että työssäni oli puutteita, mutta työmäärään nähden, jonka tein, olo on tosi ontto. Oliko tuo nyt kaiken sen tuskan arvoista?

Halusin tehdä työn hyvin, jotta jatko-opinto mahdollisuus pysyisi auki. Ja kyllä se pysyykin, mutta henkilökohtainen ylpeys ja mustavalkoinen ajatelu tietysti puskevat pintaan - jos en kerta parempaan pystynyt, niin miksi vaivautua?

Toisaalta juuri tuollaisen perfektionistisen ajattelun takia luovuin aikoinaan haaveilemasta äidinkielen opettajan ammatista ja ennen kaikkea journalistin työstä. Enhän minä pärjäisi, koska en kirjoittanut sitä haluamaani ällää äikästä. Ainoastaanhan ne pärjäävät!

Ja paskat. Taas tätä kiltin hikipingon ajattelua.

Ihmisen pahin este on hän itse. Minun on muutettava ajattelutapaani. Jos tutkiminen houkuttaa, minun on uskottava aiheeseeni ja itseeni. Ottaa opiksi tehdyistä virheistä ja suunnata katse eteenpäin. Pohjatyö on tehty ja varmasti hyvin. Ehkäpä voimani menivät sen pohjatyön tekemiseen, sillä tutkielmani oli ns. perustutkimusta. Ei ollut ketään johon nojautua; esikuvaa, jonka tutkimuksellisesta otteesta ottaa mallia.

Mutta ehkä tärkein saamani opetus on se, että kaipa sitä tutkimusta on parempi tehdä palosta ja innosta kuin siksi, että sattui saamaan hyvän arvosanan gradusta!

Tietysti tällä hetkellä hieman hävettää viljelemäni aito graduhehkutus täällä blogin puolella, mutta tällainen minä olen. Jos joku nyt haluaa tietää tarkemmin, millaisesta aiheeta työni tein, julkaisen nyt uudestaan gradustani kertovan postauksen. Se löytyy täältä.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

Ps. Ja todettakoon näin lopuksi, että onhan valmiilla tutkinnolla ja useamman vuoden työkokemuksella kuitenkin suurempi merkitys kuin olisiko se arvosana ollut pykälän tai pari korkeammalla :)

32 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Tilda,

Olen lukenut sun blogia jonkin aikaa, en kylläkään koskaan jättänyt jälkeä itsestäni.

Nyt on vaan ihan pakko sanoa, että pääasia, että gradu on tehty ja hyväksytty, siinä on jo aihetta juhlaan vaikka kuinka! Itselläni (joskus vuosituhannen alussa) oli vähän sama fiilis, että kaikki tämä työ ja miten siitä voi saada näin huonon arvosanan??? Mutta voin sanoa, että kukaan ei ole koko noin kymmenvuotisen työhistoriani aikana tullut kyselemään gradun arvosanaa. Tai mitään muutakaan arvosanoja. Enkä ole kuullut että kovin monelta muultakaan olisi sitä kyselty.

Ihan mielettömät onnittelut sinulle! Nyt vain leuka pystyyn, maisteri :)

Iloista joulun odotusta!

Papu

Kikka kirjoitti...

Heip,
edellinen kommentoija Papu on aivan oikeassa. Sait gradustasi erittäin kelvollisen arvosanan.

Ymmärrän toki vaisun fiiliksen, kun tavoitteet eivät kokonaan täyty. Tärkein tavoite kuitenkin kai oli saada se valmiiksi, ja siinä sinä onnistuit hienosti! Leuka pystyyn siis, Tildanen!

Tuntuu myös hyvältä lukea, että sinä(kin) pyristelet eroon kiltin vekkihametytön ajattelutavoista, ainakin niistä jotka ovat itselle vahingollisia kuten juurikin jatkuva täydelliseen suoritukseen pyrkiminen. Minä työstän asiaa jatkuvasti ja olenkin mielestäni oppinut jo vähän ottamaan rennommin työn tekemisen eetoksen kanssa. Kun ei se pingottaminen ole tarpeen, eikä kukaan sitä minun 110 prosenttista suoritustani kaipaa, vähiten minä itse. Niin että vähemmän on usein enemmän muuallakin kuin koruja valittaessa. ;)

Sinä olet loistava opettaja ja jos haluat, sinusta tulee myös erittäin hyvä tutkija. Vain taivas on rajana tulevaisuudessakin! Mutta nyt juuri ei varmaankaan kannata murehtia sitä, vaan voit nauttia onnistumisesta. Teit sankarin työn!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka,

Tulin sanomaan ihan samaa. Pääasia on, että gradu on tehty ja raskas puurtamisvaihe ohi. Jättionnittelut siis valmistumisen johdosta!

Itse muutama vuosi sitten jätin mielestäni vähän keskeneräisen gradun (eli hyvin paljon hassumpi tilanne kuin sinulla nyt), elämäntilanteeni oli sellainen, että joko jätän sen tai en valmistu koskaan. Onneksi tunneälykäs proffani kannusti valmistumaan.

Muistan kun sain arvosanani, niin kotimatkalla hävetti niin paljon ja meinasin jopa perua edessä olevat valmistujaisjuhlanikin. Kattia kanssa. Kukaan edes niissä juhlissa ei kysynyt, mitä sain arvosanaksi. Sen sijaan he kysyivät, mitä aion ruveta tekemään!

Ja myöhemmin vaihdoin suuntaa ja rupesin journalistiksi, tuosta vaan :)

Sinulla on nyt kaikki ovet avoinna, jatko-opinnot ja työelämä. Hienoa!

Milja

Tarja kirjoitti...

Heissan!

Gradussa on iso työ ja kun siihen ladannut mukaan vielä kunnianhimoakin, niin totta kai ns. (omasta mielestä) huono arvosana on pettymys. Tunnistan suhtautumisessasi paljon itseäni. En voi mitenkään hyväksyä, enkä antaa itselleni anteeksi, jos olen tehnyt paljon töitä, eikä arvosana/lopputulos olekaan mielestäni kiitettävää luokkaa. Kiltin hikipinkon syndrooma täällkin. Viime aikoina olen paljon miettinyt sitäkin, että olisiko tietyllä rentoutumisella ja asenteen muutoksella positiivinen vaikutus ainakin joihinkin suorituksiin. Tähtään niin kovasti täydellisyyteen ja varmistamalla varmistan, että se onnistuisi, että joskus lopputulos jopa kärsii tästä. Ja jos ei lopputulos, niin ainakin yöuneni :-) Mutta minkäpä sitä luonteelleen mahtaa; iän myötä onneksi tulee sentään vähän armollisemmaksi itselleen.

Yhdyn kuitenkin Papun sanoihin, että jo gradun valmiiksi saattaminen ja tutkinnon valmistuminen on iso asia ja juhlan aihe. Gradustani (joka valmistui vuonna -95) ei ole sen valmistumisen jälkeen kysynyt kuin yksi ihminen, eikä hänkään liittynyt millään tavalla työ- tai opiskelukuvioihin (kysyi vain mielenkiinnosta). Ja ovet ovat avoinna jatkotutkintoon ihan varmasti. Tiedän tapauksia, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet gradun ns. vasemmalla kädellä ja silti ovat myöhemmin olleet tohtorikoulutuksessa ja opetustehtävissä yliopistolla.

Onnea vielä häämöttävästä valmistumisesta sekä ihanaa joulun odotusta!

jaana kirjoitti...

Hei Tilda, blogisi hiljaisena lukijana ja historia-alan jatko-opiskelijana haluan nyt ehdottomasti tsempata sinua. Jos jatko-opinnot kiinnostavat niin ei muuta kuin go for it. Aiheesi on todella mielenkiintoinen ja itseäni se kiinnostaa erityisesti siksi, että minä puolestani tutkin ihmisiä, jotka olivat tasan päinvastaista mieltä asiasta.
Jatko-opiskelijoina oltaisiin muuten samalla laitoksella (jos siis jatkat entisessä laitoksessasi) ja päästäisiin keskustelemaan asiasta ;)

Äni kirjoitti...

Ymmärrän, että arvosana harmittaa, mutta yhdyn loppukaneettiisi: Ei kukaan kysy muutaman vuoden tai edes vuodenkaan päästä gradusi arvosanaa eikä sillä ole mitään käytännön merkitystä työelämässä. Itsekin olen samanlainen kiltti perfektionistityttö, jolla ei ole vielä gradun aihettakaan, vaikka periaatteessa opinnot olisi siinä vaiheessa, että asiaa pitäiti vakavasti jo miettiäkin... Joten saat minulta ainakin isot aplodit suorituksestasi! :)

Anonyymi kirjoitti...

Samaa sanoisin kuin Papu yllä. Arvosanalla ei vaan oikeasti ole väliä, sitä ei kukaan tuu sulta kysymään ja jos jatko-opinnot kiinnostaa niin siitä vaan, ei se gradun arvosana niissäkään paljon paina (kiinnostus ja innostus ja suoritettu tutkinto ois musta ne tärkeimmät.

Siksipä toivottaisin isot onnittelut gradusta ja tutkinnosta ja häntä pystyyn!

t. anonyymi, jolla on kirjoitettuna gradu, lisensiaatintyö ja väitöskirja (eikä jatko-opintojen aloituksen jälkeen kukaan ole ollut millään tavalla kiinnostunut maisteritutkintoni arvosanoista, eikä näin väittelyn jälkeen ketään oikeastaan kiinnosta mun opiskelumenestys jatko-opinnoissakaan, vaan tärkeintä on että tutkinto on suoritettuna :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea maisterille!
Olen Papun kanssa 100 % samaa mieltä. Minultakaan ei kukaan ole koskaan tullut kysymään graduni arvosanaa. Onkohan vielä sama asteikko käytössä kuin vuonna 0? Jo minun opiskeluaikanani sanottiin, että opettajille annetaan tiukemmin arvosanoja.
Nauti aikaansaanoksestasi. Joko Parikat on ostettu? t. Outi

Anonyymi kirjoitti...

Tilda,

yritä keskittyä siihen, että veit suuren urakan kunnialla loppuun vaativan työn ohella! Kyllä siitä pitää saada iloita. Elämä on niin paljon muutakin kuin arvosanoja.

Gradun arvosanan ja jatko-opintojen välillä ei taas välttämättä ole kauheasti yhteyttä. Itselläni on korkea arvosana gradusta ja pakerran nyt väitöskirjan kimpussa, mutta usein tuntuu, että siihen tarvittaisiin ihan muita ominaisuuksia. Tunnen monta ihmistä, joilla on gradusta alempi arvosana, mutta joiden jatko-opinnot sujuvat paljon, paljon jouhevammin kuin omani. Jos siis motivaatiota riittää tutkimuksen tekemiseen, en usko, että se jää missään nimessä siitä kiinni, onko gradusta pykälän korkeampi vai alempi arvosana. Ihan niin kuin itse sanoitkin. Ainoa tilanne, missä gradun arvosanasta on ehkä ollut hyötyä liittyy apurahahakemuksiin, mutta niissäkin painavat varmasti paljon enemmän tutkimussuunnitelma ja projektia koskevat suositukset.

Lämpimät onnittelut vielä kerran!!

-neulanen

Minna kirjoitti...

Hei Tilda!

Kuten Papu tuossa, minullakin on takana jo pitkä työelämä eikä gradusta ole tarvinnut (sen arvosana oli niin huono, ettet uskoisi niitä olevan olemassakaan) koko aikana puhua mitään. Ei sanaakaan. Työnantajat ovat kiinnostuneita sitoutumisesta, ammattitaidosta ja innokkaasta fiiliksestä, mutta ymmärrän pettymyksesi jatkotutkimushaaveita ajatellen. Kuten kuitenkin itsekin kirjoitat, olet tehnyt työsi hyvin - ja se riittää, myös jatkoon, jos niin haluat.

Kiitos sinulle ihanasta blogistasi, josta olen jo vuosia salaa ammentanut kauniita asioita, mukavia ajatuksia ja paljon muuta.

Kyllä se siitä. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Terkuin entinen perfektionisti

Helen kirjoitti...

Hei,

varmasti ärsyttää, jos arvosana on matalampi kuin odotit. Kiteytit kuitenkin itse sen olennaisen, eli olet kuitenkin vihdoin valmistunut, olet päässyt kiinni oman alasi (mieluisiin) töihin ja toisaalta, olet myös jatko-opintokelpoinen!

Tämä tuskin lohduttaa, mutta pitää muistaa myös se, että gradujen arvioinnit saattavat poiketa joskus paljonkin riippuen siitä, kuka arvioimassa on. Toisten mielestä korkeinta arvosanaa ei tulisi antaa kellekään (tämä on joidenkin proffien mielipide omalla laitoksellani, eikö olekin hullua!), joidenkin mielestä "liian rohkeista" johtopäätöksistä pitää rokottaa jne. Eli se lopullinen arvosana ei ole ainoa totuus.

Jos jatko-opinnot sinua kiinnostavat niin go for it, ihan varmasti olet niihin kykenevä!

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti osaat analysoida itseäsi! Ei tässä elämässä kannata pisteitä keräillä. Itsetunto/arvostus tms. mitä me kaikki kuitenkin koko ikämme haemme, tulevat näköjään kuitenkin edelleen riittävästä (melko kaukana täydellisestä) suoriutumisesta ja lempeän huvittuneesta asenteesta omaan keskinkertaisuuteen.

terv. nykyään jopa laiska 90-luvun alun perfektionisti

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyesti: onnittelut hyväksytystä gradusta! Ja oikein ihanaa uutta elämänvaihetta, jolloin ei tarvitse mielessä pitää isoa keskeneräistä työtä.

Nautinnollisia talvihetkiä, niiden työkiireiden keskelläkin,
toivottaa Irena

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon! Jotenkin välillä tuntui, että ne arpoi niitä arvosanoja, ainakin yleisen hissan laitoksella.

Pääasia, että valmistuu. Kukaan ei ole koskaan kysynyt mun gradusta mitään. Ja jos arvosana riittää jatko-opintoihin, niin tuskin silloinkaan ketään kiinnostaa, mikä tuntuu hassulta kun siihen on kuitenkin niin panostanut.

Koska saat virallisesti paperit ulos? Meinaatko jatkaa samassa koulussa samaa hommaa? Mä oon välillä enemmän ja vähemmän kyllästynyt open hommiin, mutta toistaiseksi nyt hyvä näin. Huh viides vuosi mullakin nyt jo opettajana menossa.

Onnea vielä <3 huippua!! Monella gradu jää roikkuun loppuelämäksi, mikä on kuitenkin kaikista hölmöintä.

t. Salla-ausku Hesasta

Elina kirjoitti...

Onnea gradusta! Muistan itsekin hampaat irvessä taistelleeni arvosanan, joka oikeutti jatko-opintoihin. Jälkeenpäin harmitti. Mitä oikein ajattelin? Ähräsin saman tekstin parissa käytännössä kolme vuotta (en yhtäjaksoisesti, mutta kuitenkin) ihan vain varmuuden vuoksi, sen jatkomahdollisuuden kannalta. Siitä on 12 vuotta ja olin välillä opettajanakin yliopistolla, mutta hyvin pian tajusin, että ei jatko-opiskelu ole minun juttuni. Gradu painaa henkisesti paljon enemmän kuin opintopisteensä, mutta sen merkitys käytännön työelämässä ei ole kovin suuri, pikemminkin lähellä nollaa. Nenä pystyyn ja eteenpäin!

Terhi kirjoitti...

Onnittelut sinulle Tilda valmistumisesta! Olen seurannut blogiasi pitkään ja tsempannut sinua täältä ruudun takaa :)

Muista, että sinulla on oikeus valittaa päätöksestä tiedekuntaan. Siinä tietysti täytyy esittää todella vahvat perustelut arvosanan muutokselle.

Tunnistan kyllä omat kuuden vuoden takaiset fiilikset tuosta gradun arvosanasta. Sain arvosanaksi C:n ja opiskelukaverini, jonka työtä opponoin, ja jonka gradu oli mielestäni samantasoinen kuin omani sai arvosanaksi M:n. Silloin tunsin itseni todella epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Mutta yhdyn tässä ylläolevien kommentteihin siitä, että minultakaan ei kukaan ole koskaan kysynyt gradun arvosanaa.

Kerttuli kirjoitti...

Onnittelut valmistumisen johdosta, Tilda!

Älä ole liian ankara itsellesi, olen varma että olet saanut ihan kelpo arvosanan kuitenkin :)

On hieno suoritus saada gradu tehtyä työn ohessa ja juuri se on tärkeintä: gradu on valmis, sinä teit sen! Ajattele, miten paljon elämänlaatusi paranee kun sinun ei tarvitse stressata keskeneräisestä gradusta ja käyttää kaikkea liikenevää vapaa-aikaasi sen työstämiseen. Eikä murehtia muodollista epäpätevyyttä opettajana tai harmitella tutkinnon puuttumisesta johtuvaa pienempää palkkaa. Voit sen sijaan keskittyä niihin asioihin, jotka sinulle tuottavat mielihyvää ja rentouttavat työn vastapainoksi.

Arvosanasi (jota tosiaan ei kukaan tule kyselemään) ei sulje sinulta mitään ovia, vaan päinvastoin: kun tutkinto on nyt valmis, runsaasti uusia ovia on avautunut.

Vertauksena voisi käyttää vaikka puutarhuria, joka kylvää siemenperunoita toivoen saavansa maapläntistään 1000 kiloa satoa. Hän hoitaa peltoa hartaudella ja tekee paljon työtä sadon eteen. Sadonkorjuun tulos on lopulta 900 kiloa hyvää perunaa. Harmitteleeko puutarhuri "puuttuvaa" sataa kiloa koko talven? No tuskin, vaan iloitsee 900 kilosta hienoa perunaa ja suunnittelee, mitä kaikkea hyvää voikaan niistä talven aikana valmistaa. Puutarhuri ei ajattele, että 1000 kiloa olisi ollut lähtötilanne, josta hän nyt onnistui tumpuloinnillaan hävittämään 100 kiloa, vaan hän muistaa että lähtötilanne oli pelkkä pussi siemenperunoita, josta hän kovalla työllä onnistui kasvattamaan mahtavan sadon :)

Joten iloitse hienosta saavutuksestasi ja ole ylpeä siitä, että olet saanut urakan päätökseen. Älä tuhlaa ihania joulunaluspäiviä turhaan harmitteluuun vaan nauti siitä että valmistuminen on nyt totta!

Ei siis muuta kuin pää pystyyn, hymy huulille ja parikoita hankkimaan, hus! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei ja onnittelut gradun valmistumisesta!

Monet käyttävät graduun aivan älyttömän paljon aikaa ja näkevät vaivaa sen eteen. Täytyisi kuitenkin muistaa pitää mielessä, että rajaus on tällaisessa opinnäytetyössä ensiarvoisen tärkeää. Eikä pelkästään aiheen rajaus! Täytyisi todella osata suhteuttaa myös käyttämänsä aika annettuihin opintopisteisiin nähden. Tehtävänanto on hyvin rajattu. Myös se kertoo jotain tutkimuksen laadusta, jos sitä ei saa valmiiksi. Blogiasi ja samalla myös gradun tekoasi pitkään seuranneena täytyy sanoa, että en ole yllättynyt, ettei arvosanasi ollut sitä mitä tavoittelit.

Lisäksi paheksun suuresti niitä rehtoreita, jotka ovat sinut epäpätevänä kerta toisensa jälkeen palkanneet, kun työttömiä historian opettajia on kortisto pullollaan. Tietysti hieman ihmetyttää, miten itsekin olet moiseen ryhtynyt. Olet ainakin blogisi välityksellä vaikuttanut periaatteen naiselta.

Samalla haluan myös pyytää anteeksi varsin suoraa tekstiäni. Olet vaikuttanut muodollisesta epäpätevyydestä huolimatta hyvin omistautuneelta, innostavalta ja pätevältä historian opettajalta koko ajan. Lisäksi tyylisi on pettämätön.

Muista olla itsellesi armollisempi. Ehkäpä tämä arvosanasi oli tarkoitettu opettamaan juuri sitä sinulle.

Onniina kirjoitti...

Valmis gradu, paras gradu!

Mutta harmittaahan se, jos arvosana jää alle odotusten. Mulla oli myös tavoitteeni gradun arvosanan suhteen, olinhan saanut hyviä kurssiarvosanoja ja muutenkin opiskelu oli sujunut. Kiire kuitenkin puski päälle ja loppujen lopuksi graduni valmistui sillä mentaliteetilla, että kunhan nyt läpi menee, eikä arvosana mikään huikea ollut, jos nyt ei huonokaan. Mutta eipä arvosanaa ole koskaan kysyttykään. Muistaakseni yhdessä työhaastattelussa kysyttiin jotain graduni aiheesta, mutta sekin jäi siihen. Ihan muilla ansioilla on loppujen lopuksi ollut merkitystä.

Joka tapauksessa, oikein paljon onnea!

nooruska kirjoitti...

moikka. multa ei ikinä ole kysytty mun gradun arvosanaa, johon petyin kanssa. toisaalta se oli parempi saada tehtyä silloin neljä vuotta sitten ja jatkaa elämää! muutamat kaverit ovat pykineet graduaan useampia vuosia ehkä arvosanankin takia, mutta ihan oikeesti tärkeintä on saada se vaan tehtyä!

onnea valmiista gradusta siis!

Turun Tilda kirjoitti...

Papu: Noinnikäästi se varmaankin menee :) Kiitos tsempistä ja jäljen jättämisestä täällä blogissani :)

Kikka: "Niin että vähemmän on usein enemmän muuallakin kuin koruja valittaessa"

- Hauskasti sanottu!

Opetteluahan tämä vasta on, mutta muutoksen alku on tiedostamisessa, vai mitä :) Kiitos mielettömän paljon tuesta Kikkaseni tässä matkan varrella...

Milja: Kiitos oman kokemuksesi jakamisesta! toivottavasti joku ikuisuusgradunväsääjä lukee nämä kommentitkin :)

Tarja: Viisaita sanoja. Pingotus vie varmasti parhaan terän suorituksesta. Helpottavaa ajatella, että ikä kypsyttää ihmistä tssäkin. Ihanaa joulualusaikaa sinullekin :)

Jaana: Kääk, vai täällä vierailee oman laitoksen väkeäkin ;) Kiitos tsempistä ja olisi todella mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Jos joskus saan tilaisuuden jatkaa, haluaisin tutkia nimenomaan käytännön todellisuutta. Tällä hetkellä ne ihmiset, jotka olivat sota-ajan kansakoululaisia, ovat vielä elossa. Olisi mielenkiintoista selvittää, millaisia kokemuksia heillä on sota-ajan oppitunneilta.

Sarajana: Kiitos myötäelämisestä :)

Saariston kasvatti kirjoitti...

komppaan, että nyt nokka ylös ja eteenpäin. Pääasia että jatko-opintomahdollisuus säilyi, muulla ei ole väliä!! Rennomminkin pärjää elämässä ihan hyvin :) pääasia että teet asioita joista nautit, itse olet pahin kilpailijasi, kuten vähän sanoitkin :)

ja hyvin mielenkiintoinen aihe. Olen vähän samaa miettinyt, en kyllä kouluaineeksi, vaan että kaikilla pitäisi olla maanpuolustuskoulutusta, naisilla ja miehillä. Tasa-arvoa olisi se. Itse en armeijaan halunnut, mutta jonkun vastaavan olisin kyllä ihan mieluusti käynyt läpi. Kai.

Turun Tilda kirjoitti...

akateeminen anonyymi: Kiitos akateemisen tason tsempistä :D

Outi: No ei ole, koska en osaa päättää! En ole ehtinyt edes Turun valikoimaa tarkastelemaan Helsingistä puhumattakaan ;) tuohonopejuttuun en uskalla ottaa kantaa, mutta eiköhän asteikko ihan sama edelleen ole. Toivottavasti nähdään jossakin vaiheessa, viimeistään joulun jälkeen! kutsu on edelleen voimassa, mutta pakko siirtää ajan sopimista vielä hiukan tämän kaoottisuuden takia...

Neulanen: Kiitos sinullekin akateemisesta tsempistä! Todella mielenkiintoisia havaintoja olet tehnyt. Kiitos niiden jakamisesta.

Minna /ent. perfektionisti: Kiitos ajatusten jakamisesta liittyen työelämään. Kiitos myös ihanasta tsempistä! Tuollaisten pienten palautteiden ansioista bloggaaja jaksaa blogata :)

Turun Tilda kirjoitti...

Helen: Kiitos tsempistä :)

nykyään jopa laiska 90-luvun alun perfektionisti: Voi, miten hienosti sanottu!

Irena: :D Kiitos!

Salla. Paprut pitäisi tulla viikon päästä :D katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Samassa paikassa tietysti jatkaa aina mielellään, koska kuviot ovat tuttuja. Mutta muutoskin voi olla hyväksi. En siis osaa vielä sanoa. Open hommia teen kuitenkin vielä ihan miellellään. Joskus ehkä jotain muutakin sitten, kuten jatko-opintoja tai kirjoitusjuttuja jossakin muodossa.

Mukavaa joulunalusaikaa sinulle!

Turun Tilda kirjoitti...

Elina: Kiitos tsempistä ja kokemuksesi jakamisesta! Etkös olekin ollut Turun ylioppilaslehden päätoimittajana joskus? Mikä oli muuten pääaineesi? nythän teet ainakin paljon kaikenlaisia journalistisia juttuja.

Terhi: Kiitos tsempistä! Tuskin valitan arvosanasta, sillä tiedän, että työssäni oli puutteita. Taisin höylätä ja fiilata vähän vääriä juttuja. Tietysti haluaisin tuudittautua siihen, että arvosanahan johtui siitä, että tein tutkielmaa niin monen vuoden ajan pätkissä (jolloin punainen lanka voi helposti katketa) ja vielä työn ohessa. Voin silti todeta, etten hyvin mahdollisesti olisi saanut hirveästi parempaa arvosanaa, vaikka olisin tehnyt työn putkeen. Tämä johtuu työni aiheesta ja minun kyvystäni tehdä siitä laadukas tutkimus. Onhan tutkielma-arviot toki subjektiivisia, vaikkakin korkean akateemisen tason ihmisten arvioita.

Turun Tilda kirjoitti...

Kerttuli: Kylläpäs mainitsit monta hyvää puolta :) Ja mahtava vertaus, kiitos Kerttuli! Pikkainen Parikan kiilto silmissä tässä alkaakin jo olla, ehkäpä joululomalla ehtisi shoppailemaan ;)

anonyymi: No, opetuksenahan sen juuri yritän ottaakin. Sinänsä ihmettelen, miten pysyit päättelemään arvosanani tekstieni perusteella (ja enhän edes maininnut mikä se on tai mitä tavoittelin), mutta on toki totta, että mitoitus ja rajaus ovat gradunteossa (kuten kaikissa muissakin laajemmissa kirjallisissa suorituksissa) keskeistä. Onneksi gradu on harjoitus, jossa mitataan valmiuksia jatkotutkintoon ja väikärihän vasta on varsinainen ajokortti tutkimuksen tekemiseen.

Muuten kommentistasi jää hämmentynyt olo. Taidan olla joillekin teistä lukijoistani opetusalan väärinkäytösten ruumiillistuma. En ole koskaan sanonut, että olisin nauttinut nyt jo oikeastaan historiaan jääneestä tilanteestani. Tunsin paremminkin häpeää. Mutta väitätkö oikeasti, että minun olisi pitänyt kieltäytyä oman alan töistä, jos sellaisia oli tarjolla? Olen pahoillani, jos se on tuottanut sinulle pahaa mieltä, mutta ei kai asilla ole mitään tekemistä suoraselkäisyyden kanssa? Kuinkahan moni muu olisi kieltäytynyt? Ihan oikeasti? Ehkä sinä? Anteeksi vain, mutta tällä kohdalla kommentissasi pahoitit mieleni.

Voin kertoa, että lähes kaikki opetusalalla toimivat /toimineet tuttuni ovat aloittaneet epäpätevinä opettajina. Tällaisia henkilöitä on tuttavapiirissäni ehkä kymmenkunta. Pahoittelen, että maailma ei ole reilu paikka, mutta en aio ottaa syytä siitä omille niskoilleni. Muistutan, että tässä blogissa ei kerrota kaikesta kaikkea, joten sen perusteella syntyneet mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta.

Kiitos kuitenkin terävistä huomioistasi ja kehuistasikin :)

Turun Tilda kirjoitti...

Kähmäräpälä: Kiitos omien kokemusten jakamisesta. niissä onjotakin samaa kuin omissani :) Ja kiitos myös onnitteluista :)

Saariston kasvatti: Kiitos! mielenkiintoista, että työni aihe herätti ajatuksia. Tuollainen kasvatus voisi olla ihan paikallaan jossakin soveliaassa muodossa.

Kerttuli kirjoitti...

Sinulle anonyymi, joka moitit Tildaa opettajan työn tekemisestä epäpätevänä.

Olet siis sitä mieltä, että oman alan töitä ei saisi ottaa vastaan, ennen kuin tutkinto on valmis? Sanon siinä tapauksessa vain, että onnea työnhakuun. Mahtaakohan olla valmistuneena helppo saada työpaikkaa omalta alalta jos ei ole päivääkään työkokemusta?

Ymmärrän, että arvostelet rehtoria, joka palkkaa epäpätevän opettajan siitä huolimatta että päteviä on saatavilla, mutta työnhakijan syyllistäminen tarjotun työpaikan vastaanottamisesta on halpamaista. Asialla ei ole mitään tekemistä suoraselkäisyyden kanssa.

Jos itse työnantajana tarjoaisin graduntekijälle oman alan työpaikkaa ja tämä jättäisi "periaatteen naisena" sen vastaanottamatta, kyllä saisi tämä henkilö minun puolestani toteuttaa niitä periaatteitaan valmistumisensa jälkeenkin ihan jossain muualla, tuskinpa kyselisin uudestaan.

Jokaisen meistä on elantonsa jollain tavalla hankittava ja kun se tapahtuu rehellisellä työllä, siinä ei ole mitään väärää tai tuomittavaa.

Sylvi kirjoitti...

Onnea tuoreelle maisterille! Olethan jo unohtanut arvosanaharmin? Niinkuin täällä jo monesti todettiin, tuskin arvosanalla on juurikaan merkitystä, jos kuitenkin jatko-opintopaikka on aukeamassa.

Sitäpaitsi voit lohduttaa itseäsi sillä, että suurimmassa osassa humanistisia aineita arvosanoja annetaan todella tiukoilla kriteereillä! Arvosanat eri tiedealojen välillä siis eivät ole vertailukelpoisia.

Iloisia joulunaluspäiviä!

heinis kirjoitti...

Onnea Tilda! :) Ja uskon, että tuo ainakin hetkellisesti masentaa, mutta ehkä se antoi myös luvan hellittää. Ei jatkossakaan kannata uhrata järjettömiä aikamääriä asioiden eteen, kun samaan lopputulokseen voi päästä helpommallakin? Vähän naurettavaa, mutta minua kalvoi pitkään sata kertaa vähempipätöisempi asia - ylioppilaskirjoitusten äidinkielen arvosana, sain C:n ja olin syvästi järkyttynyt! Sellaisia vaiheita tässä elämässä on, notkoja ja harjanteita ja välillä samassa asiassa on vähän niitä kumpiakin :) Erinomaista loppuvuotta ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa voitoksi kääntyä! <3

Arya kirjoitti...

Voi onnea Tilda! Aivan mahtava juttu saada g-projekti onnellisesti päätökseen!

Siitä anonyymin kommentista "gradun tekoaika kertoo laadusta" haluaisin sanoa, että joo, mutta ihan kumpaan suuntaan vaan. Anonyymi ei taida olla meitä kilttejä perfektionisteja, jotka haluavat tehdä kaiken mahd. huolellisesti ja hyvin. Se kun tosiaan näkyy helposti projektin kestossa, varsinkin jos tekee samalla niin haastavaa ja kokonaisvaltaista työtä kuin opetustyö on.

Nopeammalla aikataululla jommasta kummasta tulisi huonoa jälkeä, gradusta tai opetuksesta. Tai ainakaan en usko sellaisen superihmisen olemassaoloon, joka pystyisi molemmat rajoitetussa ajassa taitavasti suorittamaan... Ja blogiasi seuranneena tiedän, että olet tosiaan erinomainen ja asialleen omistautunut opettajatar myös :)


Tsemppiä jatkoon, mitä ikinä sitten teetkin, ja sitä ennen oikein ihanaa, hyvin ansaittua joululomaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Anonyymi-arvostelija pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa. Enpä olisi itsekään jättänyt töitä vastaanottamatta. Epäpätevien palkkaaminen on valitettavan yleistä vielä nykyäänkin. Historian opettajien kohdalla kyse ei kaiken lisäksi ole pätevien puutteesta... Olet tehnyt ison työn gradusi kanssa ja taannut samalla monille myös laadukasta opetusta. Tähän ei moni pysty ja saat olla itsestäsi ylpeä. Onnea vielä.