Jokainenhan haluaa olla oman elämänsä Edison tai vähintään yhden kantavan älynväläyksen kantaisä/ -äiti. Joku keksi muinoin pyörän, toinen taas vuosituhansia myöhemmin multimedia- ja mobiilipalveluominaisuudet sisältävän pienen kannettavan laitteen. Kolmannen kuningasajatus oli puolestaan yhdistää ooppera ja raskaampi musiikki (ok, viimeinen lempparibändiviittaus sitten tällä viikolla...). Sitten joku keksi perustaa vaateblogin. Se oli menoa meille naisille. Enää emme sano elävämme pelkistä naisten lehdistä - vaan blogeista ja naistenlehdistä ;)
Jotta saisin itseni tungettua tähän kunnianarvoiseen listaan, voinen esitellä itseni Suomen varteenottavimmaksi varastokomerobloggaajaksi. Hehkeän aivoitukseni taustalla oli piristää tylsäksi perustyöksi tituleeratun opetusalan naisvaltaista ammattikuntaa muistuttamalla, mikä mahtava tilaisuus meillä on ammatissamme pukeutua lähes miten lystäämme. Moni sisko on meille kuulkaa kateellinen ;)
Tämä haastava harrastukseni ei perustu millekään hienosäädölle. Tässä ei komeilla digijärkkäreillä (minnekäs piilottaisen sellaisen mötikän tunneilla?), ei turhaan mietitä edukkaimpia poseerausasentoja tai kuvakulmia. Tämä lennokasta touhua! Kun rikostoverini saapuu opehuoneeseen, hiippailemme vaivihkaan viereiseen varastoon (jos muita ei ole läsnä) ja nappaamme pari näpsyä. Jos vararikostoveri on paikalla (kuten tänään) pyydän vain muutaman otoksen. Tänään neljästä näpsystä kolme päätyi tähän postaukseen.
Jaksan ihmetellä, miten näin surkeilla kuvilla varustettu blogi jaksaa sinnitellä blogilistalla kahdansadan paremmalla puolella. Tätä blogia ei ole nimittäin ainakaan kuvien laadulla pilattu ;)Mutta suoraan sanottuna, juuri tästä (komero)syystä näitä postauksiakin syntyy. Päivän asu on se runko, jolle myös muut oheishöpinät perustan. Ehkäpä samalla pystyn välittämään, kuinka lennokasta, mielikuvituksellista ja LUOVAA opetustyö on. Kaukana yksitoikkoisuudesta tai tylsyydestä! Pidän itseäni paikoin enemmän näyttelijänä kuin opettajana. En tiedä, elänkö omassa mielikuvitusmaailmassani, mutta ainakin minulle tämä työ on välillä hyvin inspiroivaa. En tiedä, tuntisinko näin, jos olisin jonkin toiseen aineen opettaja. Olen luonut historiasta oman pienen universumini ;) (Tästä olisi tietysti kiva lukea ajatuksia, inspiroiko sinua opetustyössä juuri oma opetusaineesi vai onko motivaattorina jokin muu syy...) Tietysti vastapainona on muistettava, että opettajan työ on palveluammatti, jossa oppilaslähtöisyys on kaiken a ja o. Monipuolista ja haastavaa, vai mitä ;)
Päivän asu:
neuletunika - Your Face
vyö -H&M
10 kommenttia:
jaa-a, minua taitaa inspiroida sekä ala jota opetan, että opiskelijat joita siellä luokassa pyörii. Olen suunnitellut opinto-ohjaajan jatko-opintoja, mutta välillä mietin raaskinko luopua ammatinopettamisesta...
Piparminttu: Sydäntä lähellä oleva ala ja siitä inspiroituneet/ mahdollisesti inspiroituvat ja muuten vaan elämää täynnä olevat opiskelijat ovat kyllä juurikin se paras yhdistelmä ;)
Mua inspiroi sekä opetettavat aineet (kielet) että oppilaat jotka ínnostuvat monenlaisista leikeistä yms. ja tuovat esille omia havaintojaan kielistä (huomaa itsekin uusia asioita) ja kysyvät mielenkiintoisia kysymyksiä. Hauska vain jos olet luonut oman "historiakuplan", kyllä oppilaatkin huomaa kun on innostunut opettaja :)
Mua motivoi se, että ei ole vain yhtä ainetta. Samalla se myös ärsyttää eniten, kun ei voi keskittyä vain yhteen asiaan täysillä. Luokanope siis olen. Niin ja vaatteet todellakin voi olla ihan mitä vaan. Tänään hiihtelin tuulihousuissa ja hiukset saparoilla koko päivän, huomenna saattaa olla mekko päällä ja tukka nätisti.
Pakko kommentoida tuota asua! Kokeilin samaista samaisen merkin vannoutuneena suurkuluttajana ja mun päällä tuo näytti aivan kamalalta. Tykkään neuleesta kovasti ja harmittelin kun se ei päälle sopinut. Sulle kuitenkin sopii, ihanaa, että olet saanut kyseisin ihastuksen! Oon jopä vähän kade :)
Minua inspiroi erityisesti oma aine, äidinkieli, joka on NIIN laaja-alainen, että siellä voi tehdä oikeastaan ihan mitä tahansa, yläkoulussa siis - lukio taitaisi olla vähän eri asia.
Mitä vaatetukseen tulee, niin esihistoriallisina aikoina, jolloin olin sijaisena ala-asteella, kastelin kerran koulumatkalla kaatosateessa vyötäröpituisessa takissa kulkiessani pitkäthousut aivan totaalisesti. Opetin siis päivän sukkahousuissa ja puserossa. Yksikään oppilas ei ihmetellyt ainakaan ääneen. No, nyt meillä on muutamia nuoria opettajia, jotka jatkuvasti opettavat sukkahousuissa ja puserossa :-) Ainiin, mut heillä on kyllä puolitoista metriä villahuivia kaulassa lisäksi.
http://cospany.blogspot.com/
käy lukemassa :-)
Aivan ihana tuo neule yhdistettynä tuohon beigeen vyöhön ja paitaan. Tosi kaunis asu :)
Aivan ihana asu!
Ilona: Tässä työssä on todella antoisaa, jos käy niin, että oppilaat tosiaan haastavat opettajankin ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Minäkin todella nautin oppilaiden spontaaneista kysymyksistä (lakitiedossa tosin mennään välillä pelottaviin pikkutarkkuuksiin)
Laura: Nuo mainitsemasi jutut ovat juurikin luokanopettajan työn vahvuuksia ja heikkouksia. Eri päivinä asiat näyttäytyvät erilaisissa valoissa.
Hepuli: No jopas sattui ;) Tämä on tosiaan aika kiva :) Toivotaan, että markkinoille tulisi jokin samantyylinen tunika, jonka voisit kelpuuttaa kotiin viemisiksi!
anonyymi: lukiossa on tosiaan rajoitukset aikataulullisesti ja piilo-opetussuunnitelmallisesti, mutta voin kuvitella, että jollekin innostuneelle yläkoululuokalle olisi aivan mahtava vetää vaikkapa draamatunteja :)
Sukkismuodin edelläkävijä siis ;) Olipas hauska tarina :D
Lähetä kommentti