NOSHin viemää (ja muita tarinoita trikoosta)

Tervehdys jälleen!

Te pitkään blogiani lukeneet tiedätte, että postailin päivän tyyleistä paljonkin tämän virtuaalisen vuodatuskanavani alkuaikoina. Pukeuduin (ja pukeudun kaiketi jatkossakin) työelämässä mielelläni mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin. Vintagetyyli on olennainen osa tildamaista pukeutumista, mutta aivan kaiken ei ole tarvinnut olla vuosikertakamaa. Paras tyyli niin sisustamisessa kuin pukeutumisessa löytyy mielestäni oivaltavasta risteyttämisestä ;)

Esteettisyyden ohella tyylipohdintoihini ujuttautuivat pikku hiljaa myös ajatukset laadusta. Turun Tildan alkuvuosina olin vielä satunnaisesti töitä tekevä opiskelija, jonka garderoopi sai täydennystä yleensä kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kun sitten aloin saada säännöllistä opettajan palkkaa, ostin jonkin verran keskihintaisten merkkien vaatteita. 

Hyvin pian minua alkoi harmittaa useampikin seikka: mielestäni nykyajan vaatteet eivät oikein istuneet ylleni, keinokuitu tuntui ikävältä päällä ja lisäksi monet vaatteet venähtivät, kulahtivat tai nyppääntyivät helposti. You name it. 

Oikeastaan hääpukuni ja erään Södermalmin vintagekierroksen innoittamana aloin selvitellä enemmän myös kotimaista vintagetarjontaa. Turusta löytyivät onneksi VintagEija´s, Boutique Minne, Art+Design ja UFF:n loistava retropuoli. Vähitellen tulin sinuiksi myös virtuaalisten vintagemarkkinoiden suhteen. Kirpputori- ja second hand-tarjonnasta löysin pieniharteiselle ja -vyötäröiselle (heh, se oli siis silloin...) naiselle sopivia luonnonmateriaalisia vaatteita: puuvillaisia mekkoja, nahkahameita ja villanuttuja. Nyt raskaus- ja kotiäitivuosina vaatekaappi on puolestaan täydentynyt vartalolle hieman armollisimmilla Nanson ja Me&I:n trikoomekoilla.

Eräs ongelma minulla on kuitenkin ollut tähän päivään saakka ratkaisematta: mistä löytää laadukkaita (yksi värisiä) trikootoppeja ja -paitoja? Satunnaisesti merkiltä kuin merkiltä on tullut vastaan hyviä yksilöitä. Valitettavasti toista vastaavaa kappaletta hankkiessa olen saanut huomata, ettei laatu olekaan ollut enää yhtä hyvä. Lisäksi pohdin edelleenkin, kuinka kierrättää nukkaantuneet elastaanipitoiset paidat. Omatuntoni estää minua heittämästä niitä roskiin, mutta pikkuhiljaa alan hukkua kymmenisen vuotta säilyttämääni vuoreen.

Olen kysellyt trikoojätteestä aiemminkin, mutta edelleenkin saa vinkata. Kuinka te olette sen kierrättäneet?

Laadukkuuden ohella minua on vuosien myötä vaivannut yhä enemmän myös tuotannon eettisyys. Se, että tuotanto tapahtuu työntekijöiden kustannuksella jossain kaukana epämääräisissä alihankkijatehtaissa, jotta meillä olisi joka kuukausi uutta halpaa ostettavaa, ei oikein vastaa oikeustajuani. 

Tunnustan silti avoimesti, että etten ole trikookysymyksessä mikään pulmunen. Vaikka ostan paljon käytettynä, heikkouteni ovat esimerkiksi Lindexin lastenvaatteet. Ne ovat kohtuu laadukkaita, kivannäköisiä ja - no, edullisia. Lindex on kuitenkin yksi niistä monikansallisista yrityksistä, joilla on edelleen parannettavaa tuotantopään olosuhteissa, vaikkakaan yritys ei ole ilmeisesti sielä ihan pahimmasta päästä. Toistaiseksi olen ostanut alunnusmyynneistä myös Your Facen toppeja, jotka ovat Bangladeshissa valmistettuja. Liha on siis heikko, vaikka henki muuta haluaisi...

Onneksi, vaikka olen hidas muuttamaan tapojani, olen saanut niitä jo muutettua. Nyt on menossa operaatio trikoo. ;)

 

Olen löytänyt kaksi merkkiä, joihin aion jatkossa panostaa. Kotimainen Nosh vakuutti minut Alvarin bodyilla. Olen sittemmin tilannut merkiltä muutaman naisten vaatteenkin ja ihmetellyt trikoon laadukuutta! Erään vaatteen kohdalla istuvuus ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta esimerkiksi nuo kaksi raitatunikaa, jotka vilahtelevat tässä postauksessa ovat osoittautuneet loistaviksi ja monikäyttöisiksi perusvaatteiksi. Noshin tuotanto tapahtuu Portugalissa, mikä tänä päivänä on vissiin luettava ihan kotikenttätoiminnaksi. Luomupuuvillaisten vaatteiden valmistamista säätelevat samalla EU:n standardit ja lait, mitkä takaavat tuotteiden eettisyyden ja ekologisuuden.



Toinen, myös vaatekutsumerkki, johon olen tutustunut ja hyväksi todennut, on ruotsalainen House of Lola. Sen tuotanto tapahtunee vieläkin lähempänä eli Liettuassa (ainakin itse hankkimieni paitojen osalta). Myös Lolan trikoo on kestävää ja muotoilu silmääni miellyttävää. Merkillä on valikoimassaan myös hyviä perustoppeja, joihin mieleni tekisi tutustua paremmin.



Omat Lolani ovat merkin Nicetop-paitoja; voin esitellä ne joskus toiste! Tähän loppuun päätön kuva vielä Noshin trikootunikasta kera sen Tanskanmaalta löytämäni second hand-villanutun, jota kehuin syksyllä maasta taivaisiin :)

Millaisia kokemuksia sinulla on merkeistä Nosh ja House of Lola? Kuulisin mielelläni ajatuksianne!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Ps. Uusi kamerani kotiutui vihdoin. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiset jotka on otettu uudella Canonin Powershot G7X-kamerallani :) Aijai, mikä pokkari - ihan kaikilla pikkukameroilla ei saa vangittua esim tällaisia yökuvia. Nyt täytyy opetella käyttämään...

Vauhdikas viikko ja Alvarin sydänpyllykokoelma

Myöhäistä keskiviikkoa!

Minulta on muutamaan otteeseen toivottu päivä kanssamme-postausta. Pahoittelen heti alkuun, ettei sellaista ole vielä kuulunut. Jotenkin koen, ettei päivittäinen elämämme ole ollut niin hengästyttävän erityistä, että olisin osannut siitä postailla.

 

Monesti arkemme koostuu oleilusta kotona ja kotipihalla. Ohjelmistoon ei ole kuulunut Take Away-latteja lähikahvilasta,  kivoja kierroksia kivijalkakirppareilla tai sympaattisia torireissuja. Noita edellä mainittuja täällä landella ei yksinkertaisesti ole! Leikkipuistoonkaan ei tarvitse mennä, sillä keinut, hiekkalaatikot ja jopa pulkkamäki löytyvät omasta pihasta takuuvarmalla seuralla. Siksipä näinä flunssakuukausina ei ole hirveästi houkuttanut käydä edes erilaisissa perhekerhoissa yms. Kaikista "hurjimpina päivänä" saatamme lainata iskän autoa ja ajaa mummolaan peuhaamaan ;)

Kirppariostokseni hoidan puolestaan lähinnä tori.fin, huutonetin ja facebookin kirppisryhmien kautta, ja noita paketteja sitten kipittelen noutamaan lähi-Siwasta maidonhakureissuilla. Ehkäpä kuitenkin saan vielä purkitettua yhden päivämme, jos otan sen oikein tavoitteeksi. Pelkään kuitenkin sen aiheuttavan haukottelua tässä ennestäänkin lapsiperhesuoksi muuttuneessa blogissa ;)

No, jos en mikrofilma yhtä päivää, voin yrittää hiukan kuvailla tämän viikon ohjelmistoa, sillä se on ollut ja jatkunee poikkeuksellisen mukavana.

Olen herkästi sen sorttinen ihminen, että linnoittaudun kotiini ja tajuan sitten jonkin ajan kuluttua, että olisi oikeastaan ihan kiva (lue elinehto) nähdä ihmisiä (siis muutenkin kuin pihalla, mikä toisaalta on erakoituvan ihmisen pelastus). Tajusin, että nyt, kun taas eräs tuttu on palaamassa töihin, olisi kreivin aika pyytää häntä kyläilemään. Miten piristävää olikaan puhua pari tuntia ihan vaan kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Tällä viikolla olen myös ainakin parin aivosolun verran uhrannut ajatuksia töihin paluulle. Kävin nimittäin oman aineenopetusalani ops-keskustelutilaisuudessa, jotten putoaisi täysin kärryltä sen suhteen, mitä ammattialallani tapahtuu. Totesin, että sekin oli ihan virkistävää! Olen tähän asti elellyt täysin kotiäitiydestä nauttien, mutta ehkäpä nyt on alkanut tulla vastaan sellaisiakin päiviä, että nykyinen statukseni on alkanut tuntua jumitukselta. Silti olen ihan tyytyväinen siihen, että Alvari voi olla kotona n. 2-vuotiaaksi asti. En olisi hennonnut laittaa häntä hoitoon tätä aiemmin.

No, jotta elämämme ei olisi aivan tuota jumitusta, aloitimme tänään Alvarin kanssa muskarin. Ja hyvä niin - alku ei nimittäin ollut järin lupaava. Kun jäppinen sai tervetulolaulun yhteydessä kanteleen pikkukätösiinsä, hän ei suvainnut sitä, että se olisi pitänyt antaa seuraavalle lapselle! Loppulaulua säestikin meidän sällimme ulvonta... Nyt alkaakin todenteolla meidän Kiinan keisarimme sosiaalistaminen ;)

Tällä viikolla olisi tiedossa vielä myös mm. Alvarin ihka ensimmäinen yökyläily mummolassa, taloyhtiön naisten pikkujoulut (kun ei ehditty joulun alla), ystäväpariskunnan yökyläily pitsantekopuuhineen ja kamerakerho. Ei mun elämä kyllä aina näin vahdikasta ole! Mutta ihanaa, että edes joskus :)

 Kylläpäs tuli tarinaa tähän alkuun. Itse asiassa mun piti postailla näistä:

Tsa-daa! Tässä on Alvarin (tai oikeastaan parempi ilmaisu olisi äidin) toisen käden Me&I kokoelma. Olin ostanut merkin käytettyjä bodyja jo aiemmin ja todennut ne melko hyviksi. Viime syksynä hurahdin kuitenkin näihin housuihin.

Aluksi haaveilin löytäväni Alvarille ne kuuluisat sydänpyllyhousut. Tämän postauksen otsikko on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että sellaisia ole tullut sopuhintaisena ja oikean kokoisena vastaan. Sen sijaan lammas-, yrmysammakko-, ankka- ja omppuhouset ovat! Nuo alarivin housut ovat 74/80 cm kokoisia ja tällä hetkellä käytössä ja nuo ylärivin pökät seuraavaaa kokoa. Omat suosikkini taitavat tällä hetkellä olla nuo punaiset housut sekä yllättäen nuo mustat pandapökät. Me&I:n haaremihousujen malli on kaiken kaikkiaan todella kiva ja kaksoiskoko takaa pitkän käyttöiän.

Ajattelin postailla jossain vaiheessa Me&I:n ja muiden vaatekutsumerkkien naistenvaatteista, mutta tässä yhteydessä voisin kysyä teidän kokemuksistanne.

Mitä mieltä olet Me&I:n vaatteiden laadusta? Oletko ostanut erityisesti lastenvaatteita vai naisten mallisotn vaatteita?

Mukavaa viikon jatkoa!

Ps. Sorry kuvien taso. Kamerat on miehellä työkäytössä...

Pojan lähes valmis huone

Perjantaista!

Olenpas postaillut viime aikoina. No, tässä tulee vielä yksi - koskaan ei tiedä, milloin tulee jostakin hyvästä syystä taas vähän pidempi tauko.

Hitaan alun jälkeen poikaisen huoneen sisustaminen sai uutta puhtia siitä, kun mies sai marraskuussa vihdoin viimein Ferm Livingin minttuisen Half Moon-tapetin seinälle.

Jo itse tapettivalintaa arvoin hyvän tovin (toki nuo valintaprosessithan ovat sitä mieluisinta puuhaa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki!), sillä en halunnut seinälle mitään, mikä määrittelisi huoneen selkeästi pojan tai tytön huoneeksi. Lisäksi kriteereihin kuului se, että tapetin olisi hyvä sopia mahdollisesti myöhemmin työhuoneen tapetiksi sekä myös se, että tietynlaisen särmikkyyden ohella tapetin värimaailma ja kuviot eivät saisi tehdä todella pientä huonetta entisestään ahtaamman tuntuiseksi.

Olen ollut tuohon Ferm Livingin tapettiin todella tyytyväinen. Onneksi emme valinneet sitä malliston huomattavasti suositumpaa mustavalkoista vaihtoehtoa, sillä se olisi saattanut olla liian voimakas Alvarin "koppiin".

 

Nyt joululomalla sain houkuteltua mieheni tarttumaan vihdoin vasaraan ;) Tyhjälle valkoiselle seinälle Hemnes-lipaston päälle kiinnitettiin Jollyroomista tilaamani pienet hauskat talonmalliset hyllyt, myöskin mintunväriset (ja miehen terveisenä ihan karseat kiinnittää).

Noille hyllyille laitoin muutaman koriste-esineen. Sekä karuselli että peura ovat peräisin Tigerista. Karuselli tuli mummilta ja peura löytyi kaapin perukoilta kuten myös toinen peuran pää, joka ripustettiin oven yläpuolelle.

 

Varsinkin tuo "metsästysmuisto" on Alvarin suosikkeja ja sille vilkutetaan aina, kun lähdetään alakertaan :) Tietyllä tapaa nämä nykyään muodissa olevat eläinten päät ova tietysti aika hyytävä ajatus :/ Mutta tulipa itsekin langettua tähän loukkuun...

Lohikäärme lensi Alvarin huoneeseen puolestaan turkulais-ranskalaisesta leluliikkeestä, Petits Tresorsista.

Pikkuhyllyjen viereen naputeltiin isompi taulu, jossa on Ingelan juliste. Hankin tuon julisteen aikoinani Murenan blogitapahtumasta ja niitä myydään ainakin myös Harjun Paperissa, Jyväskylässä.

Ehkäpä olettekin jo huomanneet, että Alvarin huoneen värimaailma on yhdistelmä minttua, korallia, vihreän ja sinisen eri sävyjä sekä mustavalkoista. Nämä sävyt toistuvat myös päiväpeitteessä (merkki ehkä Jabadabadoo), jonka Alvari sai joululahjaksi. Se on myös peräisin Murenasta. Valopallot ovat puolestaan Happy Lightsit ja hankittu Adalmiinan Helmestä.

 

Alvarin huoneen muita kantavia teemoja ovat luonto sekä erilaiset eläinhahmot. Kärpässienijakkara on Turun Onnimannista, Marimekon Siniverinen-verhoissa seikkailevat puolestaan katit. Pehmeä lelukori on tuominen viime kesäiseltä Köpiksen reissulta ja vastaava löytyy myös olkkarista. Nuo Søstrene Grenen korit vetävät kiittevän paljon tavaraa sisäänsä!

 

Oikeastaan pojan huoneesta puuttuu tällä hetkellä enää kapea tauluhylly, jonka ajattelin laittaa hoitopöydän ylle. Sinne voisi laittaa vaihtuvan kavalkaadin pieniä kortteja sekä tietysti sen vanhan oravaopetustaulun, jota on yksi varhaisimmista hankinnoista Alvaria varten :)

Mukavaa viikonloppa ja kysykää toki, jos jokin juttu jäi mietityttämään! Seuraavan kerran lupaan postailla jostakin toisesta huoneesta, sillä näitä Alvarin huone-postauksia on varmasti tullut jonkun mielestä jo liikaa ;)

Myynnissä ja halutaan ostaa :)

Kaupparatsu täällä, hyvää päivää!
 
Olen myymässä tarpeettomina ja vääränkokoisina vaatteita ynnä muuta, joten ajattelin laittaa niistä vinkin myös tänne blogin puolelle. Kiinnostaisiko siis mahdollisesti sinua nämä seuraavat jutut:

1.  Ostin eräältä rouvalta tällaisen hänen äitinsä aidon, raikkaan 60-luvun leningin. Valitettavasti mekko ei ole oman kroppani mallille paras mahdollinen, joten kiinnostaisiko se mahdollisesti jotakuta teistä?

Mekko on kooltaan noin 38, klänninki on myös vuoritettu ja jotakin ohutta synteettistä materiaalia (ei ainakaan teryleenia!). Mekon kainalo-kainalomitta on n. 47 cm ja pituus n. 97 cm. Mekko on erittäin siistissä kunnossa.

Banaaninuttara tötterölle, kissarajaukset silmiin ja menoksi!

Hintapyyntö 45 e sisältää postikulut

 

2. Nanson trikoinen biker-jakku, koko xs. Erittäin siisti, vähän käytetty jakku. Valitettavasti liian pieni minulle.

Hp 23 e sis postikulut

 3. Myytävänä on myös ihanat burgundinpunaiset suomalaiset saappaat merkkiä Primas. Nahka on mielestäni hyvässä kunnossa ikään nähden, mutta saappaat on sailytetty hieman ryntässä. Korkolaput on vaihdettu ja tuliterät. Saappaissa on myös ihana lämmin vuori, joten sopivat hyvin myös pienellä pakkasella käytettäviksi. Koko on 37, mutta mielestäni vastaa kokoa 36. Kengän sisämitta on 23 cm ja varren ympärysmitta (pohkeen kohdalta) n. 37 cm.

Hintapyyntö 32 e sis postikulut.

 

4. Ja joo, älkää nyt nauraka :D Laitan myös myyntiin tämän näätä-taulun. Ei vain mahdu poikasen huoneeseen tällä hetkellä.

Hp 40 e sis postikulut

Itsekin olen etsimässä muutamia käytettyjä juttuja:

5. Etsin Alvarille leikkikeittiötä. Eniten minua kiinnostaisi vähänkäytetty Ikea Duktig-keittiö, mutta muitakin saa tarjota minulle s-postiin kuvien kanssa!

Jos puolestaan jokin myymistäni jutuista kiinnostaa, lähetä puolestasi meiliä ja kysy lisätietoja. :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Kuva Ikean sivuilta.

Taaperokuulumisia ja äidin samettinen Marimekko-ihanuus

Tiistaita!

Kerroin pari postausta sitten Alvarin lopettaneen äidinmaitoilun. Tarkoitukseni oli kertoa samalla, mitä muuta taaperopojallemme kuuluu, mutta imetyskuulumiset venyivät sen verran pitkäksi monologiksi, että juttua jäi näköjään toiseksekin postaukseksi ;)

Mitähän olen viimeksi kertonut taaperomme tekemisistä? Pari kuukautta pienen miehen elämässä on yllättävän pitkä aika ja paljon kaikenlaista sattuu tapahtuu. Listataanpa hieman:

1. Alvari on erittäin kova poika syömään - korostan vielä, että ERITTÄIN! Nirsoilua ei esiinny, ainoastaan väsymys ja omapäisyys, mitä tulee taitoihin saattavat häiritä ruokailuja. 

Poika haluaa tehdä kaiken itse. Mammalassa minimies oli tosiaan syönyt lusikalla jo useamman kuukauden, mutta äiti ei oikein uskonut tätä ensin! Minun kanssani mukit, lusikat ja puurot sitten lensivät helposti nurkkaan, ja se johtui todennäköisesti juuri turhautumisesta. Poika halusi syödä itse ja osoitti toiminnallaan, ettei äidin kannattanut liikaa ohjailla ruokailun kulkua.

Tietysti motoriset taidot olivat ensin hieman hakusessa, mikä puolestaan aiheutti sitä turhautumista. Joulunpyhien aikana poika kuitenkin otti huimia harppausaskelia ja syö nykyään puurot ja muut ruuat pääsääntoisesti itse. Puuroa miekkonen syö iltaisin enemmän kuin isänsä - usein menee sellainen kolme desiä. Pieni massu onkin kuin ilmapallo ja naureskelemme isänsä kanssa sitä, kuinka söpösti erään Lindexin inkkarikarhubodyn karhun naama pullistuu pojan masuhengittelyn myötä...

2. Sen taisin jo kertoa, että Alvari oppi viimein kävelemään hieman ennen joulua. Varovaisuudesta (kävelyn ihme koettiin 1 v 3 kk iässä) oli ilmeisesti se hyöty, että poika lähti melkein suorin jaloin kävelemään ja jäi sille tielleen. Kahden viikon perästä ei olisi ikinä arvannut, että hän on vielä muutama viikko takaperin konttaillut!

3. Itse veikkailin joskus aiemmin, että Alvari varmaan oppisi puhumaan ennen kävelyä kuten itse olin aikoinaan tehnyt (opin kävelemään vasta noin 1 1/2 vuotiaana). 

Noh, tähän päivään mennessä Alvarin sanavarasto on käsittänyt lähinnä äänteitä kuten täy, töi, koli-koli, ösh (yleisäänne; sopii vähän joka paikkaan) ja tietenkin kunnon päristykset autojen kohdalla! Hyvin nuoresta asti hän on reagoinut lisäksi kelloihin sanomalla tih, tih, tih (ilmeisesti tik-tak). Repertuaariin kuuluu vielä omanlaiset hokemat lintujen kohdalla kvaa-kvaa ja ko-ko sekä uusimpana se, että lampaita tervehditään tokaisten reippaasti bää! 

Itse taas hallitsin (lähteenä oma vauvakirjani) Alvarin ikäisenä jo sanat äitti, ititi, hauva (11 kk), kato (12 kk), kun osoitin jotain, kakka (13 kk) potalla istumisen jälkeen, tau (14kk) taulusta, kiija, kukka, anna ei, ota, (15 kk) ja nyt Alvarin iässä (16 kk) repertuaariin oli tullut vielä kakku ja kukko. No, äidin veikkailut eivät sitten ihan osuneet kohdilleen. Yksilöitähän me olemme!

4. Kuten joskus aikaisemmin mainitsin, Alvari sen sijaan on ollut erittäin kiinnostunut pienistä mikrotason ilmiöistä kuten listojen ruuvien nypläilystä. Viime aikoina hän on siirtynyt palapeleihin. Alvarin lempparipalapelit ovat yllä olevat Petits Tresorista ostettu Djecon eläinpalapeli ja lahjaksi saatu liikennepalapeli.

Veitikka osaa laittaa nykyään ihan itse palapelin palaset paikoilleen. Samaten hän tykkää rakennella erilaisista palikoista korkeita torneja isänsä kanssa, mutta jos torni jostain syystä hieman sortuu, iskee kiukku heti ja loputkin palaset lentävät kaaressa lattialle ja niitä on vielä saatava raivoisasti vähän levittää...Sen sijaan, jos jokin juttu onnistuu, kuten palapelin kokoaminen, poika taputtaa itselleen ja vaatii kaikkien muidnekin taputukset. Välillä hän käy oikein lyömässä muiden käsiä yhteen, jos suosionosoitukset eivät ole tarpeeksi raikuvat :D:D

5. Alvarin harrastuksiin kuuluu selvästi myös musiikki. Soiva lastenlaulukirja on ollut ehdoton ykkönen jo yli puolivuotta, ja viime aikoina hän vaatii, että leikkilauluihihn kuuluvat taputukset tulee asianmukaisesti tehtyä. Nyt pitäisi saada aikaiseksi sopivan muskarin löytäminen!

6. Vielä yksi ilmiö männä viikolta: yllätin Alvarin siivoamasta. Hän eteni riepu kourassa pitkin lattiaa ja hinkkasi. Omituista. Emme todellakaan ole mieheni kanssa mitään siisteyden jättiläisiä, mutta isovanhemmat saattavat olla ihan tyytyväisiä tämän geenin hyppäämisestä lapsenlapsensa hyväksi ;) Jo joo, vitsit vitsinä. Ehkä hän apinoi sitä, kun pyyhimme hänen syömispossuilujaan aina ruokailujen jälkeen.

No joo, tässä olivat tämän viikon Alvari-turinat. Oma lapsi on tietysti aina vanhemmalle jotakin ihmeellistä, että hänen tekemisiään haluaa laittaa ylös. Lupaan kuitenkin, etten vähään aikaa rasita teitä näillä höpinöillä :)

Sitten vähän äidin juttuihin:

Löysin jouluksi jotakin ihanaa: Marimekon samettisen unikkomekon 30 eurolla huutonetista.

Mekko on peräisin vuodelta 1969 ja ilmeisesti aikaisemmin täysipitkä, sillä sekä helmaa että hihoja on lyhennelty.

Mekossa on hauska laskettu 1920-luku henkinen helma ja irtonainen vyö. Tässä asussa vietin jouluaaton ja nyt myöhemmin eräät kahvikekkerit.

Tällaista tänään. Mukavaa päivänjatkoa!