tiistai 13. joulukuuta 2016

"Kuus kaatus!"

Tervehdys!

Lapsuuteni joulujen parhaita muistoja ovat kuusenhakuretket omaan kotimetsään. Nokkelana likkana olin tietysti yleensä käynyt jo valkkaamassa sopivimmat vaihtoehdot, mutta annoin suopeasti pikkusiskoni ja isäni harhailla hetkisen ennen kuin ehdotin tyrannimaisesti valioyksilöäni ;)

Nyt asustamme kaukana noista suvun omista metsistä, joten onkin mahtavaa, että Varsinais-Suomen mamma ja pappa olivat saaneet neuvoteltua meille joulukuusen tuttaviensa metsästä. Viikonlopun mummolavisiitillä Alvari pääsi sitten ihan kuusenhakureissulle :)


Kun kyselin, mitä poika oli isovanhempiensa kanssa puuhaillut kyläreissun aikana, minulle selvisi kaksi asiaa: poika oli oppinut tip-tap-leikin (ilmeisesti lasten kauneimmista joululauluista) sekä kertoi reteesti metsäreissusta, että "Kuus kaatus"!

Olipa ihanaa! Minunkin poikani pääsi siis nauttimaan kuusenhaun tunnelmasta, vaikkei nyt ehkä ymmärrä muuten vielä ihan hirveästi joulun päälle.


Tänään pappa sitten yllättäen vielä kurvasi kotipihaamme ja Alvari sai jälleen auttaa miehekkäissä metsähommissa :D


Äiti hyödynsi jämäoksat etupihan ruukkuun! Että sellainen super-DIY täällä :D



Vaikka olemme asustelleet miehen kanssa yksissä jo kohta yhdeksän vuotta, niin tämä vuosi on ensimmäinen kerta, kun meillä on oma joulukuusi.

Jotenkin tuntuu tosi ihanalta ja seesteiseltä; tuntuu oikeastaan ihan todelliselta perhejoululta!

Aloin muuten varautua tämän vuoden jouluun jo viime tammikuussa. Ajattelin olla ennaltanokkela ja ostin Clas Ohlsonin joulunjälkeisalesta pilkkahintaan joulukuusenkoristelaatikon sekä kasan joulukoristeita.


Haaveilen kyllä täydellisen vintagejoulukoristekokoelman haalimisesta, mutta toki voisin ottaa perinteeksi yhden uudenkin joulukuusenkoristeen hankkimisen vuosittain.


Joka tapauksessa ihanaa, kun saa luoda omia perinteitäkin, toki oman lapsuudenkodin traditioista ammentaen!

Mukavaa Lucianpäivää kaikille!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

saako kysyä jos yhdeksään vuoteen ette ole kuusta kaivannut niin mikä sai nyt sellaisen haluamaan?

Karkkis kirjoitti...

Ihana joulumuisto Alvarille, vaikka ehkä ei ihan konkreettiseksi muistoksi jääkään, niin varmasti jonkinlainen "tunnelmamuisto" kuitenkin.

Meillä on ollut kuusi nyt joka joulu tässä kodissa. Haemme sen aina tietyltä myyjältä Puutorilta.

Celia C/ good to be home kirjoitti...

Jännittävimmät joulut ovat juuri silloin, kun lapset ovat pieniä ja heille voi luoda niitä joulumuistoja. Muistavat ne kyllä hyvin vuosikymmenten jälkeenkin - niin kuin sinä ja minäkin ne muistamme. Ah, miten antoisaa aikaa - nauttikaa!

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: No varmaankin se, että vasta toista kertaa vietämme varsinaisesti joulua omassa kodissamme. Ennen lapsia vuorottelimme yleensä appivanhempiemme luona ja ainakin toisessa näistä paikoista on ollut yleensä kuusi, joka on täyttänyt kuusen kaipuuni. Miehelle kapistuksella ei vissiin ole ollut niin väliä, mutta toki lasten saaminenkin vaikuttaa asiaan: haluaa tarjota samoja elämyksiä kuin itsellä on lapsuudessa ollut.

Karkkis: Ihana perinne tuokin! Alvari varmaan nautti eniten tuosta actionista. Pääsi todistamaan "ison" ouun kaatoa :D

CeliaC: Kiitos kommentista! Onpa ihana ajatus, johon tarttua :) Mukavaa joulunalusaikaa ja - taikaa teidänkin kotiin!