Enpä olisi uskonut ehtiväni vielä elokuviin ennen h-hetkeä, mutta niin vain kävi.
Kun työkaverini vajaa kuukausi sitten ehdotti, että lähdettäiskös MOP-päivänä (Maailman opettajien päivä) OAJ:n biffaamaa elokuvaesitystä katsomaan, totesin että, haetkos mut sitten vaikka laitokselta, sillä tuon Turussa (Varsinais-Suomessa opettajille järjestettäviä näytöksiä pidettiin eilen kahdeksalla paikkakunnalla) esitettävän rainan haluaisin kyllä nähdä. ;)
Aikaisemmin ammattijärjestömme alajaosto on tarjonnut opettajien päivänä esimerkiksi suklaata, mutta tämä elokuvavaihtoehto oli kyllä erinomainen idea. Toivottavasti se saa jatkoa tulevina vuosina!
Ja WAU, olipa OAJ osannut mukiinmenevän elokuvan valita :) Saara Cantellin Tulen morsian pesi selvästi esimerkiksi keväällä näkemäni Tyttökuninkaan, joka tuntuu tätä tarinaa vasten peilattuna hieman pompöösiltä epookkidraamalta.
Tietysti voi olla, etten osaa historiallisia elokuvia katsoessani täysin rentoutua vaan ammattiminä puskee läpi. Etsin aina elokuvien joukosta sellaisia helmiä, joita voisin mahdollisesti hyödyntää opetuksessa. Tulen morsian vaikutti jo ennakkoon otolliselta. Noitavainot, ja vielä ainoat Suomen kamaralla tapahtuneet, sivuavat useammankin lukiokurssin teemoja, joten olin jo valmiiksi hihkua innosta, kun tajusin, että aiheesta on tekeillä elokuva.
Noitavainot ovat muuten mielenkiintoinen historiallinen teema siksikin, että aiheeseen liittyy jonkin verran väärinkäsityksiä. Usein noitavainot mielletään "pimeällä keskiajalla" tapahtuneiksi katolisen kirkon toimenpiteiksi. Todellisuudessa katolilaisena aikana suvaittiin hyvin paljon kristinuskoon kääntyneiden kulttuurien aiempia vaikutteita. Tästä hyvänä esimerkikkinä on keskiainen pyhimyskultti, joka sulautti paikalliset esikristilliset jumaluudet osaksi kristillistä perintöä. Monin paikoin vanhaa ja uutta uskontoa harjoitettiin sulassa sovussa ilman että kirkko siihen pahemmin puuttui.
Luterilaisen puhdasoppisuus yhdistettynä valtiollisen byrokratian tehostumiseen sai aikaan sen, että
muutoksen tuulet puhalsivat nimenomaan Cantellin Tulen morsiamen kuvaamana aikana.
Uskonpuhdistuksen myötä luterilaisen puhdasoppisuus yhdistettynä tiukkenevaan valtiolliseen kontrolliin sai aikaan monia ikäviä lieveilmiöitä. Esimerkiksi kirkon harjoittama hoito-, kulttuuri- ja opetustyö kärsivät valtion viedessä kirkon varat. Lisäksi tapahtui tuntuva muutos mm. kansanperinteiden suvaitsemiseen, mikä tulee hienosti esille myös elokuvassa.
On tosin hieman hupaisaa, että elokuvassa muinaisloitsut ja riimittelyt olivat aina suomeksi. Suomen ainoat noitavainot tapahtuivat nimittäin Ahvenanmaalla enkä usko, että kyseisellä seudulla puhuttiin tuolloin suomea yhtään sen enempää kuin nykyäänkään. Sallittakoon ohjaajalle kuitnekin taiteilijan vapaus, sillä loihan elokuvan kaksikielisyys tietynlaista kontrastia tiukkenevan vallankäytön ja vanhojen tapojen välille.
En halua paljastaa elokuvan juonta sen enempää, mutta totean elokuvan tarjonneen kauniisti kuvattuja saaristolaismaisemia eri vuoden aikoina, luontevia roolisuorituksia sekä ehyen tarinakaaren. Elokuvassa oli tiettyä intiimiyttä, vaikka aihe onkin kohtuu ronski ja raadollinen. Olen historian alalla tällainen yleismies Jantunen, joten ammattitaitoni ei riitä nillittämään pienistä mahdollisista autenttisuuden puutteista. Mielestäni elokuvan hyvät ominaisuudet kuitenkin voittivat selkeästi huonot.
Ehkäpä eräs keskiöön nouseva teema on jälleen ihmisyys rujoine puolineen. Ihminen kykenee yllättävän julmiin tekoihin vallan, rakkauden tai kostonhimon sokaisemana. Noitavainojen aikaan julmuudet juontuivat esimerkiksi esimerkiksi naapuruston välisestä kateudesta tai tehtävään valitun virkamiehen intnosta toteuttaa ylätasolta annetut tavoitteet.
Erityisen hyvin Tulen morsiamessa käy ilmi jollain tapaa yleisnormeista poikkeavien kohtalo - jos nykyään heidät ohjattaisiin mielenterveys- ja sosiaalipalvelujen pariin sekä kuntoutukseen, oli 1600-luvulla varsinkin naisilla vaarana tulla tuomituksi noituudesta.
Suosittelen lämpimästi Saara Cantellin Tulen morsianta kaikille!
Oletko sinä jo nähnyt sen? Mikä oli kokemuksesi? Istuitko kenties samassa salissa kuin minä ;)
Kuvalähteet 1 ja 2.
6 kommenttia:
En ole elokuvaa nähnyt mutta kirjan olen lukenut, ja hieman pelottaa että miten se on onnistuttu dramatisoimaan valkokankaalle. Kotimaiset elokuvat kun ovat mielestäni usein ihan kamalia.
anonyymi: Tuon mainitsemasi Noita naisen älä anna elää-kirjan kirjoittaja Leena Virtanen kuului muuten elokuvan käsikirjoittajatiimiin. Ilmeisesti teos oli mielestäsi hyvä?
Kävin katsomassa elokuvan jokunen viikko sitten ja täytyy kyllä todeta, että olen aivan päinvastaista mieltä. ;)
Replikointi oli aika tönkköä ja epäuskottavan kirjakielistä, kuvaustehosteissa rasittavaa toisteisuutta (esimerkiksi se ärsyttävä blurrausefekti) ja yksityiskohdissa huomattavasti hiomisen varaa (ne kaikki yhtä aikaa palavat kynttilät, sellissäkin!!). En vain lämmennyt yhtään, olisi tehnyt mieli lähteä kesken pois. Aiheessa ei tosiaan ole vikaa, mutta leffa ei ollut makuuni.
Tuosta Noitanaisen älä anna elää -kirjasta kyllä pidin varsin paljon.
Hyvää vointia loppuraskauteen! :)
Suketus: Kiitos kommentista! Ehkä olin tosiaan innoissani ennen kaikkea siitä, että aiheesta tehtiin elokuva, kotimaisia historiallisia elokuvia kun on niin rajallinen määrä( tai sitten siitä, että pääsin ylipäätään elokuviin ;)). Toisaalta historiallinen draama on varmaan eräs haastavimmista ja mielipiteitä varmasti jakavista elokuvan alalajeista.
Päähenkilön replikointi oli kyllä kohtuullisen juhlavaa - olisiko sillä tavoiteltu jonkin sortin oppineisuuden ilmentämistä, kun kyseinen tyttö oli koulutetumpi kuin keskiverto väestö? Vähän outoa puhetta kieltämättä 16-vuotiaan suusta. Ja tässä yhteydessä se suomen kielen puhuminen varmaan lisäsi sitä tönkköyttä. Pidin sen sijaan monen sivurooleissa olleen näyttelijäntyöstä. Minusta tarina oli toteutettu tarpeeksi pienimuotoisesti ja intiimisti, jotta se kuvasti hyvin sitä, mitä suljetussa yhteisössä voi tapahtua.
Pitäisi lukea ehdottomasti tuo kirja, vaikkakin sen jälkeen moni valittu yksityiskohta saattaisi ärsyttää. Mua ei ne blurraukset häirinneet, ja tykkäsin elokuvan visuaalisesta toteutuksesta. Kynttilöitä oli kyllä runsaasti, mikä ei varmasti vastaa totuutta 1600-luvun rahvaan elämästä.
Niin ja voi olla, että hormooneilla on jotain tekemistä muodostuneen tunnelatauksen suhteen - aloin itkeä,kun päähenkilö vei vauvan imetettäväksi selliin, ja tuolta äidiltä alkoi valua maito paidan läpi ;)
Heip, noitavainoja tutkinut kollegani sanoi, että leffassa esitetyt tapaukset ovat ihan todellisia ja perustuvat lähteisiin. Rakkaustarinat on keksittyjä, mutta oikeustapaukset siis ihan oikein esitetty, tosin ilmeisesti vain ensimmäinen kunnolla ja muut nopeammin. En ole nähnyt leffaa, mutta minusta sille oli meriitti, että tuon ajan noituuden tutkija oli odottanut sen olevan huonompi kuin se oli. :) Mutta hän taisi sanoa myös, että suomenkieliset repliikit olivat liian kirjakielisiä, olisi voinut olla murteellisempia.
Joskus olisi kaikesta huolimatta kiva nähdä tämä, ehkä sitten kun tulee telkkariin.
Hyvää vointia, rakas ystävä!
Mä en oikein tahdo kestää kotimaista elokuvaa millään. En tajua, miten se replikointi voi olla niin tönkköä (lähes) joka helkutin leffassa. Että mikä on, kun suomalainen ei voi kameran edessä puhua niin kuin suomalaiset oikeasti puhuvat. Olen myös pohtinut äänitystekniikkaa ja suomalaisten leffojen äänimaailmaa, enkä voi tajuta, mikä siinä menee pieleen. Liian steriiliä jälkeä syntyy, kertakaikkiaan.
Lähetä kommentti