Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.
Täällä sitä on oltu, möksällä!
Alvari on metsämiehiä, mikä sopii erinomaisesti molemmille isoisille. Toisen kanssa tullaan varmasti retkeilemään lintutorneilla ja toisen kanssa käydään myöhemmin kokemassa verkkoja.
Innostuipa poikanen tänään ukin kuhasaaliin nähdessään hokemaan "ka-ka-ka"! Kala? Ehkä. Meidän poika on kyllä sanavalmiista päästä, mutta kieli on ollut meille toistaiseksi tuntematon.
Ensimmäistä varsinaista sanaa saatiin odottaa aika pitkään. Viimein puolisentoista viikkoa sitten sain todennettua suomen kielen sanan. Se oli tietysti miehekkäästi kakka.
Se kävi näin: päiväunilta herättyään poikanen nimittäin taputti käsiään. Kiskaistuani tutikan suusta kuulin toteamuksen - semmoinen oli siis tullut housuun.
Tällä hetkellä tosin kaikki pottatuotteet kulkevat kyseisellä nimellä. Hienoa on kuitenkin se, että olemme saaneet käännettyä kelkan siten että suoliston toimnta on hyvä ja positiivinen asia. Aiemmin poika rynnisti nimittäin kiljuen karkuun, kun vaippa piti vaihtaa. Nyt se on muuttunut ilon aiheeksi. Pari suklaanpalaa saattoi toki avittaa asiaa...
Nyt lahjominen saa riittää, ettei vekaran rasvasolut ala paisua! Sanoja on kyllä tipahdellut viime päivinä muutenkin. Mamma taisi olla ensin ja sitten kyllä tajusimme pojan kutsuvan välillä äitiäänkin murtaen. "Ei" on myös ollut jo pidemmän aikaa sanavarastossa kun sen viimein hokasimme. Eiköhän se tästä.
Itse olin tuntevinani tässä 16. viikon käynnistyttyä ensimmäiset pienet potkahdukset masun syövereissä. Unta vai ei, mutta ei se kyllä mitään suolen kuplintaakaan ollut. Nyt on ollut taas vähän vaimeampaa, mikä ei ole kyllä ihmekään tällä taaksepäin kallistuneella kohdulla ja etuseinän istukalla.
Elämme elämän kevättä - taas niin mielenkiintoista!
Mukavaa ja lämpöistä viikonjatkoa kaikille!
Käykäähän klikkailemassa vielä muutaman päivän käynnissä olevaan kyselyyn, jotta saisin jonkinmoisen kuvan siitä, mikä teitä lukijoita tässä blogissa tällä hetkellä kiinnostaa. Samalla saisin toisaalta myös jonkinmoisen käsityksen kuinka paljon lukijoita täällä viikon aikana käväisee :)
5 kommenttia:
Piiiitkästä aikaa piipahdin lukemaan kuulumisianne ja näköjään onnittelut tulevasta uudesta perheenjäsenestä ovat paikallaan, joten onnea odotukseen! :) On kuopuksen (tämä kolmas kupeitteni hetelmä on nyt 8kk) syntymän jälkeen jääneet liki kaikki blogit taka-alalle, siksi jälkijunassa. ;)
T. Äni
Pitkästä aikaa löysin blogisi äärelle, ja olipas hauska lukea kuulumisia ja nähdä kasvosi. Hei. :) Tulikin ahmittua koko kevään kuulumiset.
Mahdollisesti Alvari puhuu samaa kieltä kuin meidän pikkuinen, joka myös on hyvin puhelias. Hauskaa on kuunnella sellaista jatkuvaa nonsense-pulinaa. Muutama suomen sanakin sillä on: ei ei, kukkuu (tarkoittaa myös "nukkuu"), vauva, äiti, kissa, satunnaisesti jotain muitakin.
Sieltä niitä sanoja tulee, yhtäkkiä niitä voikin olla kokonainen ryöppy!
Äni: Hei, kiva kuulla isnusta! Taidat olla eräs pitkäaikaisimmista lukijoistani :) Onnea ihanasta kupeittesi hetelmästä <3
Saara: Kivaa, että useampi pitkäaikaisempi lukija on ehtinyt täällä taas piipahtaa! Hyvää keväänjatkoa teille :)
Elina: Papupatakieli on huvittavan kuuloista. Mä olen jo luovuttanut sen suhteen, että Alvari oppisi samaan tahtiin kuin muut. Menkööt omia ratojaan <3
Karkkis: Siitähän me puhuttiin silloin ;)
Lähetä kommentti