Tervehdys!
Ja perustelut?
Kuvituksen kukat on muuten saatu naapurilta :D
- Yhtäkkiä ovikelloni saattaa soida ja ovella odottaa tuoreita croissantteja, pullaa tai muita herkkuja. Ihan esimerkiksi sunnuntaiaamuna tai maanantai-iltana.
- Tällainenkin laiskamato on saanut huhkittua läpi 10 kerran toiminnallisen sarjakortin, kun pihapiiristä lähtee neljä muutakin naista marraskuun illassa tihkuiselle ulkokentälle hikoilemaan.
- Kun lapsi sairastuu tai muita vastoinkäymisiä osuu kohdalle, löytyy ammattilaisia ja muita saman jo kokeneita tsemppaamaan ja antamaan vinkkejä, kuinka toimia.
- Pihasta löytää aina seuraa niin jälkikasvulle kuin itselleen - joskus olen jopa huvittuneena huomannut hilautuneeni kahvikupin kanssa hiekkalaatikolle, vaikkei sitä omaa naperoa olisi lähimaillakaan. Perjantai-illan pihasaldo saattaa olla esimerkiksi seitsemän aikuista ja viisi lasta ;)
- Naapurustossa järjestettävät synttärit, vaatekutsut ja muut tapahtumat ovat kotiäidin elämän pieniäsuuria iloja. Huipentumana tähän mennessä on ollut ehkä se, että kaksi naapuriani varasivat toisistaan tietämättä samalle päivälle Pomp de Lux-kutsut - meikä aloitti kierroksen brunssilla ja illalla oli tarjolla kuplivaa ja meksikolaista.
- Naapuruston uusin aluevaltaus on valokuvauskerho. Joukkomme on taidoiltaan ja ideoiltaan kaikenkirjava, mutta into oppia on suuri. Ensimmäisellä kerralla jänistin kuvauksen suhteen, mutta nyt toiselle kokoontumiskerralle olin ottanut kuvan. Teema oli hyytävästi murha, ja mitäpä muuta kieroutunut kotiäiti keksikään kuin valjastaa lapsen lelut objekteiksi ;) Aihe ei sentään ollut minun ideani ;)
Ensi kerraksi pitäisi otaa kesä-aiheinen kuva. Haaste sekin. Pehmolelut uima-altaaseen loiskimaan? :D
Mutta summa summarum: En yksinkertaisesti ymmärrä, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä itseäni ympäröivät ihanat ihmiset. En ole aiemmissa asuinympäristöissäni tällaista kokenut ja liekö tulevaisuudessa enää koenkaan. On siis nautittava näistä hetkistä ja vuosista, kun tilanne on vallitseva.
Kiitos naapurit, te tiedätte kyllä itse, että tarkoitan teitä! <3>
Kertokaapa vuorostanne te, lukijani, ihania naapuruuteen liittyviä tarinoita!
Mukavaa päivänjatkoa!
9 kommenttia:
En elä enää pikku lapsi -vaihetta, joten naapuruus on erilaista. Lämpimäisiä viedään puolin ja toisin. Meille tulee yhteinen sanomalehti. Olemme kovia lukemaan ja tekemään palapelejä. Niitä siis lainailemme. Jos toinen on poissa, teemme lumityöt tai ajamme nurmikon. Toistemme lemmikeitä myös hoidetaan tarpeen vaatiessa. Hyvin harvoin kyläillään, mutta tekemisissä ollaan paljon. On ihanaa, kun on hyvät naapurit. Se on todella korkealle arvostettava asia.
Tunne on molemminpuolinen. ❤️
Kakkosblogissani (siinä kotiaiheisessa) olen erityisesti hehkuttanut naapureitani, joita ilman tuskin olisin selvinnyt tämän talven lumitöistä.
https://minunnurkkani.wordpress.com/
Pakko sanoa, että olen kateellinen. Minä en ole vastaavaa kokenut koskaan, missään. Tai kun tarkemmin mietin, niin ehkä vanhemmillani oli aikoinaan rivitalossa asuessaan samantyyppinen tilanne. Samassa pihapiirissä asui meidän lisäksi kaksi lapsiperhettä, ja hiekkalaatikolla perheet tutustuivat toisiinsa. Se oli mukavaa, sellaista rivitaloelämän pitäisi olla. Muutettuamme omakotitaloon tämä naapurustoidylli katosi. Teillä on käynyt tuuri, kun lähellä asuu niin monta perhettä, joissa on pieniä lapsia! Meidän rivarinpätkässämme asuu lähinnä eläkeläisiä. Haaveilen kesästä ja siitä, että silloin huomaisin yhtäkkiä, että ympärillämme asuu vaikka kuinka monta samanikäistä lasta ja äitiä. - Pauliina
Meillä on paljon mukavia naapureita! Olemme olleet tekemisissä eri aikoina vaihtelevan tiiviisti, mutta ehkä tilannetta kuvaa, että olemme kyläilleet naapurustossa 13 kodissa (lapset vielä useammassa) ja nämä perheet samoin meillä. Toiset useammin, toiset harvemmin. Ja edelliselle kirjoittajalle: kaikkein eniten olemme tekemisissä erään eläkeläispariskunnan kanssa :)
Kuulostaa aivan ihanalta! Mulla ei oikeastaan opiskeluaikojen jälkeen ole ollut tuollaista naapurikokemusta. Opiskelijataloissa Turussa meille syntyi tosi mukava naapurustoporukka, päämajana telkkarihuone. Sitä saattoi ihan hyvin hipsiä vaikka sukkasillaan naapurin oven taakse lainaamaan sokeria, kananmunia, konseptipaperia tai viemään maistiaiset kauppaan saapuneesta uutuusjogurtista. Muutamankin kerran tehtiin keskellä yötä pizzaa jonkun luona, kun porukalle oli myöhäisleffan myötä tullut nälkä. Yhdellä oli juustoa ja toisella tomaatteja... Hauskoja aikoja. Ihan elin muistoissa kun kävin torstaina tyttären kanssa Assarin alakerrassa syömässä (siihen aikaan mitään Assaria ollutkaan, vaan Iskeri) ja käpyttelin yliopistomäen tienoilla Fabbes Cafeehen kahville (SITÄKÄÄN ei silloin ollut, ja minne, voi minne oli kadonnut käsityöpuoti Smultronstället...).
anonyymi: Kiitos tarinasta! Tulipa lämpöinen mieli. Hyvää naapuruutta voi olla tosiaankin monelaisissa elämänvaiheissa1
Elli : <3
Kikka: Sinulla taitaa olla kokonainen hurmaava kyläyhteisö <3
Pauliina: Kiitos rehellisestä kommentista! Oikeastaan hyvä, että pääsee sanomaan tuollaisetkin tunteet ääneen. meillä on kyllä käynyt tuuri, mutta hyvää naapuruutta voi olla kylä eri ikäistenkin naapureiden kesken, kuten joku tuossa alempana totesi. toki ymmärrän sinua hyvin; kaipailisin itsekin varmasti juuri tuota vertaistukea, jos se puuttuisi. toivottavasti teillä on lähellä puistoja, kerhoja, joissa tavata samanikäsiä perheitä. Meilläkään tilanne ei muuten ollut aluksi tällainen vaan koostumus muuttui vähitellen. Ehkä teillekin voi käydä niin.
anonyymi: Kuulostaa hyvältä! Olisi muuten mieleniintoista kuulla näiden hyvien naapuruustarinoiden kohdlala, mikä on ollut se juttu, joka on saanut ystävyyden sytytettyä.
Kutri: Oi, mitä muistoja1 Itsellekin nousi pintaan varhat kimppakämppäajat! Ihanaa, että olet päässyt fiilistelemään vanhoja paikkoja vierailemalla tyttäresi luona. tosin, se on kyllä järkkyä, kun vanhat lempparipaikat katoavat. Itse kaipailen Mansikkapaikkaa siinä tuomiokirkon lähettyvillä...
Jatkokommentti! Varmaan/varmasti nimenomaan kerrostalo- ja rivitaloasumisessa usein "koostumus muuttuu vähitellen". Esimerkiksi omakotitalossa asuvilla vanhemmillani on ollut samat naapurit kaksikymmentä vuotta. Meidän eläkeläisnaapurimme ovat kyllä ns. hyviä naapureita, meille ei kantaudu melua eikä tupakansavua saati riitelyn ääniä (kaikkea edellä mainittua kokeneena osaan arvostaa sitä erittäin paljon) ja välillä pysähdymme vaihtamaan muutaman sanan, mutta minä kaipaisin nimenomaan vertaistukea ja seuraa hiekkalaatikolle. Se hiekkalaatikko ja keinutkin vietiin pois muutama vuosi sitten ja tehtiin tilalle parkkipaikka, koska tosiaan lapsiperheitä ei taloyhtiössä silloin ollut... Mutta siis, isompia lapsia tässä lähistöllä ainakin asuu ja kevään tultua ehkä jostain putkahtaa niitä pieniäkin! (Me siis olemme uusia täällä, ja näin talvella lähileikkipuistoissa on vain korkeita nietoksia.) - Pauliina
Tildasein, mä tarkoitin Smultronstället-puodilla justiinsa sitä Mansikkapaikkaa! Oliko sillä todellakin suomenkielinen nimi? Varmaan muuten oli, mä oon vaan nyt sen Bergmanin leffan takia jotenkin ajatuksissani sotkenut nää nimet silleen, että luulin sen puodinkin nimeksi sitä ruotsalaista "alkuperäisversiota" :-D!!!
Lähetä kommentti