Kuppaisesta kaunottareksi

Tervehdys itse kullekin säädylle!

Heti alkuun totean, että tämän postauksen otsikko ei viittaa meikäläiseen, vaikka kieltämättä oloni alkaa näin viikon sisätiloissa oleskelun jäljiltä olla sellainen, etä kaipaisin johonkin "kaikki pärstän, tukan ja tyylin suhteen uusiksi"- kamppikseen. Ihan kiljuisin riemusta! Tämän viikon kohokohta on ollut nimittäin se, että kävin äsken kaupassa ja postilaatikolla. 

Sekä poikainen että minä olemme olleet perinteisessä räkätaudissa, ja kun kuukauden sisällä on ollut kaksi tällaista tautia, alan jo ymmärtää, mitä kotiäitiys voi ehkä nurjemmalta puoleltaan olla. En kuitenkaan ole yksinhuoltaja, lapseni ei sairasta mitään kroonista tautia ja isovanhemmat ovat tässä lähelle, joten ei valittamista. Mutta muuttumisleikki olisi siltä piristävää. Hah, miettikääpä kuka muinoin postaili tyylivinkkejä muille ;)

No, päivän aiheeseen. Se koskee sohvaamme, joka kävi uudestisyntymässä verhoilijalla! Ennen kuin näytän kuvia siitä, niin tässä olisi muutama hirvityskuva mieheni kamerasta. Kävimme nimittäin välivisiitillä tsekkaamassa, mitä verhoomossa oli viikossa tapahtunut. Mies nimesi minulle lähettämänsä tiedoston nimellä "kuppainen sohva", siitä siis idea otsikkoonkin:

Verhoilijan mukaan vaikuttaa siltä, ettei tämän satavuotiaamme jousia ja sisälmyksiä oltu vuosisadan aikana uusittu kertaakaan. Näkymä oli sen kaltainen: meriheinät olivat pöllyävänä mössönä ja säkkikankaat rikki. Ei ihme, että sohvan uumenista tuntui tuprahtelevan aika ajoin jotakin ja SE ei ollut todellakaan mitään pyhää valkoista savua vaan paremminkin jotakin terveyspommiin viittavaa...

Verhoilujen suhteen vaikuttaisi siltä, että sohva on joskus aikoinaan oltu verhoiltu vihreäksi. Öön, no ei ehkä mikään lempparini!



Seuraava sen sijaan on... Tsadaa, tässäpä Tildukan antiikkisohvan uusi verhoilu:

Kotimaisen Lauritzonin kankaan etuja olivat väri, kankaan pinna kaunis struktuuri ja ennen kaikkea helppohoitoisuus. Pinnan voi kuulema pyyhkiä fairy-veteen kastetulla vaahtomuovilla ja sillä siisti.

Vaikka osa teistä suosituksia antaneista kannatti alkuperäisen kaltaista tummanpunaista, voin sanoa, etttä henkilökohtaisesti väri alkoi jo tympiä, sillä sohva oli seurannut minua alkuperäisessä kunnossaan jo yli kymmenen vuotta opiskelijaboksista toiseen. Tämä uusi antrasiitin(?) siniharmaa on rauhallinen, tunnelmallinen ja sadunomainen ja mahdollistaa uudenlaiset väriyhdistelmät olohuoneessamme.

Toistaiseksi toki mennään ihan vanhoilla tilpehööreillä, hoitovapaalla ei juhlita!

Lämmöllä suosittelen myös Turun seudulla verhoiluttamista harkitseville Mari Vataata, joka loihti sohvamme uuteen uskoon. Verhoomo Annikainen voisi olla teidänkin ratkaisunne sohvapulmiinne!

Mukavaa illanjatkoa!