tiistai 10. maaliskuuta 2015

Mahtuu, ei mahdu...

Heipä hei!

Naureskelin partaani, kun viime viikkoina erinäisissä sanomalehdissa ilmestyneessä Kierrätyskeiju-artikkelissa meikäläistä muiden ohella tituleerattiin tyylibloggaajaksi. On toki totta, että kyllähän minä blogin vaatteet edellä aloitin, mutta viime vuosina muut teemat ovat kyllä nousseet ohi ja tyyli on säilynyt siinä sivussa ikään kuin "mausteena".

Sinänsä sormet jo syyhyäisivät päästä bloggaamaan muutamasta uudesta vintagehankinnasta, mutta maltti on nyt valttia näinä koleina kevättalven päivinä. En kaipaa enää yhtään uutta rintatulehdusta, joten asupostaukset on jätettävä sikseen vielä hetkeksi. Tämä on harmillista, mutta toivottavasti asukuvia kaipailevat ymmärtävät tämän.

Enpä tosin vielä ihan kaikkiin asuihini edes vielä mahtuisi; itse asiassa saas nähdä, mahdunko joihinkin enää koskaan. Toistaiseksi en aio näitä garderoopini lempilapsiani kiertoonkaan antaa, sillä elättelen toiveita vanhoista mitoistani. Vaikka paino onkin pudonnut jo sellaiset 15 kg, nelisen kiloa on vielä sitkeästi kiinni. Tämä näkyy ja tuntuu viitisen senttiä leveämpänä rinnan-ja vyötärön ympärysmittana..., äh! Toisaalta jaksan yllättyä välillä iloisesti, kun jokin vanha lemppari mahtuu sitten ylle!

Täsä pieni katsaus:


70-luvun Heikkilä: En uskalla yrittää vielä tosissaan. Ehkä kesällä mahtuu... ... on kyllä aina ollut rinnuksista piukka.


Eijan tuunaama kynähame: tiedän, ettei mahdu, joten en edes kokeile.


Sifongista löytynyt superjoustomekko ihmemiesvetoketjulla: Mahtuu!

Ihana Kirppiksen Topolino: Hmm... Yllätävän hyvin. Ehkä keväällä :)


Art + Designista löytynyt Golden Finn: ...tämä on sydäntä raastavaa, mutta ei mene lähellekään rinnuksista kiinni... Vähän epäilen, että mahtuuko enää koskaan :(


Eijalta ostettu kirjastontäti mekko mahtuu kepeästi :):)


Eijan muokkaama Art + Designin mekko: Äh, meni päälle, mutta ei siinä vielä ole mukava olla enkä mekkoa halua ennenaikaisella käytöllä hajottaakaan...

Art + Designin Golden Finn-palloromekko. Menee leikiten, mutta onkin kokoa 40 ;)
 

 Retrobotin Charleston-mekko: Menee, menee :)


Valmistujaismekko: Ei lähellekään :( Taas sama rinnusogelma...


60-luvun mekko Art + Designista (Eijan muokkaama): menee hyvin!


Gina Tricotin skottiruutuinen tunika (Eijan tuunaama): Epäilen mahtuuko enää koskaan... Ei mene rinnuksista lähellekään kiinni :(


Summa summarum: Uskon, että paino tästä vielä imettämällä laskee ja senttejä lähtee ainakin vyötärönseudulta vielä pois. Sen sijaan pelkään pahoin, että rintavarustus on muuttunut pysyvästi suuremmaksi. En tykkää, en sitten yhtään! Aika hassua, että joskus teininä sitä saattaa haaveilla isoista rinnoista. Nyt, kun se on todellisuutta, niin miettii vaan, että onpa epäkäytännölliset ja tiellä olevat (sekä raskaat) kapistukset. Ymmärrän hyvin rintojenpienennysleikkauksia harkitsevia! Ylisuuret rinnat aiheuttavat varmasti monenlaista särkyä ja hammastaen kiristystä. Itse asiassa aloin myös miettiä, mistä ne kaikki silarit hankkineet tositeeveetähdet ostavat vaatteensa?  Ei kai niillä ympäryksillä nyt normikaupoista vaatteita saa? Vai onko trikoo Baywatch-pimujen pelastus ;)

No, ei nämä tyylijutut tai painonpudotus nyt ole elämän tärkeimpiä asioita, mutta olihan sentään kiva fiilistellä vanhojen blogikuvien äärellä ja haaveilla sutkakammasta yläkropasta :)

Milloin olit synnytyksen jälkeen jälleen omissa mitoissasi? Vai oletko enää ollut?

Mukavaa päivänjatkoa!

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäisestä olin varmaan lapsen ollessa 2 kk laihempi kuin ennen raskautta, tosin laihempi tarkoitti lähinnä painossa ;). Löysä mahanahka oli ja pysyi... Kropan malli muuttui myös tiimalasimaisesta enemmän mahakkaaseen...

Nyt toisen lapsen ollessa 4 kk on paino tippunut taas aloituspainon alle, mutta ympärysmitat on taas kasvaneet sekä vatsassa että rinnuksissa. Lantio/pylly/reisi-osasto taas on kutistunut tai sanoisinko latistunut :(. Kesää kohti mennessä toiveena olisi vielä 5 kg painonpudotus, sitten toivottavasti mahtuisi varmaan päälle lähes kaikki vaatekaapin ihanuudet :)

Anonyymi kirjoitti...

Lohdutukseksi sanottakoon, että muistaakseni juurikin se rintavarustus pienenee imetyksen lopettamisen jälkeen ;)

Katariina

Kerttuli kirjoitti...

Kyllä ne meijerit siitä kutistuu kun imetys loppuu, älä huoli! ;D Kahden lapsen jälkeen tuntuu ettei mitään oo jäljellä... Mutta tottahan se on että harvalla kroppa täysin entiselleen palautuu. Mulla jäi muutama kilo ja lisäpehmustetta vatsan seudulle, sinne mihin olisin sitä vähiten kaivannut. Mutta hui hai, oli sen väärti! :)

Anonyymi kirjoitti...

Rintavarustus saattaa pienentyä entisiin mittoihin vielä imetyksen jälkeen, joten vielä ei kannata olla huolissaan! :) Minullakin on ollut koko imetysajan rinnat omaan makuuni aivan liian suuret ja täysin mahdottomat ahtaa fiksusti oikein mihinkään entiseen vaatekappaleeseen. Entisten imetysaikojen perusteella odotan rintojen kuitenkin vielä kuihtuvan entisiin mittoihinsa... ja valitettavasti jopa vielä alle. Sitten ollaankin mallia rukkanen, mutta ainakin mahtuu vanhoihin mekkoihin :)

Yksilöllisiä juttuja toki nämäkin, mutta todellakin sitä muutosta tapahtuu vielä imetyksen jälkeen ja joskus vielä aika pitkäänkin vauva-ajan jälkeen.

t. e

Anonyymi kirjoitti...

Rinnat luultavasti kyllä palautuu, itselläni alunperin B-kuppi oli imetysvaiheessa C ja sen päätyttyä taas B. Ystävälläni C-D oli imetysvaiheessa vähintään E ja imetyksen jälkeen pienempi kuin koskaan, C. Eli toivoa on mekkojen suhteen! :)

Vaikka rintani palautuivatkik ennalleen kolmen vauvan imettämisen jälkeen, niin kaksosraskaus teki kyllä pysyvää tuhoa vatsanahalle (joka on venynyt ja paukkunut) ja vatsalihaksille, jotka ovat niitä kiinni pitävän lihaskalvon revettyä pysyvästi erkaantuneet toisistaan. Eli vatsa on mallia löllö ja riippuva, mutta minkäs teet. Ehkä joskus tulevaisuudessa annan kirurgin operoida vatsalihakset ennalleen.

Anna

Anonyymi kirjoitti...

1. lapsen jälkeen pysyviä muutoksia olivat rinnat A->C ja lopulta -> B, jalat + 1 nro ja vyötärö leveni pysyvästi jotain 4 cm, vaikka siis kilot karistettiin kyllä pois ihan kaikki. Ja sitten tuohon yläkroppaan vaikutti se, että myös selkä leveni. Joku selitti, että kylkiluut "avautuu" ja tekee vauvalle tilaa. Minulla ainakin muutos jäi pysyväksi. Raskaudet 2-4 ovatkin sitten tuoneet lähinnä kiloja, joista 3. ja 4. aikana kerrytetyt lisäkilot ovat jääneet ihan liian pysyviksi muutoksiksi. Krhm... :( nim. kesäkuntoon 2016 tai -17?

Anonyymi kirjoitti...

Mun A-kupin rinnat paisuivat imetyksissä D-kuppiin. Mulla on vieläkin yhdet imetysliivit hihiteltävänä kaapissa. Imetyksien jälkeen nimittäin palasin A-kuppikokoon, mutta sellaiseen roikkuvaan malliin :)

Mutta kuten yllä jollakin toisella, rintakehä levisi palautumatta ja kun ennen raskauksia käytin liivejä A75, niin nyt käytän liivejä A85, vaikka kilot ovat ennallaan. Myös vyötärön ympärys kasvoi kymmenellä sentillä. Lantio pysyi ennallaan. Kengänkoko kasvoi 38:sta 39:iin.

Ja sit tuli sellainen uusi ihmeellinen piirre, että kun ennen hame joko mahtui vyötäröltä tai ei mahtunut, niin nykyisin ensin tuntuu, että ei mahdu, mutta sitten, kun vähän sitä pehmeyttä tunkee, niin sitten mahtuukin...

Anonyymi kirjoitti...

Nyt tulee omanapaista vuodatusta: tuntuu, että melkeinpä sääntönä on painon putoaminen imetyksen myötä. Vaan ei mulla!

Imetysaikana paino putoaa hyyyvin maltillisesti. Loput raskauskilot saan pois vasta imetyksen päätyttyä.

Kuopus on nyt vuoden ja olen vihdoinkin lähtöpainossa, mutta edelleen käytän äitiyshousuja. Rinnat ovat pienentyneet, kun maitotuotanto loppui, mutta isoiksi ne ovat silti jääneet. Ennen esikoista kuppikoko oli 75 C/70 DD, nyt 75 F.

Välillä on haastavaa löytää vaatteita tälle vartalotyypille. Näytän helposti ns. tantalta, kun rintavarustus on iso ja vyötärökin leveähkö.

Vaatteiden sovitus tuskastuttaa. Olen hukassa sen suhteen, millaiset vaatteet ja leikkaukset sopivat muuttuneelle keholleni.

Kun äitiystaipaleeni aloitin kolme lasta sitten, painoin 52 (pituus 165 ja muut mitat 92/65/89). Nyt mitat noin 100/75/93.

En siis mahdu enää vanhoihin vaatteisiin. Kauneimpia en ole raaskinut laittaa pois. Ehkä joku päivä sitten. :)

En vaihtaisi kehoani; olen kiitollinen kaikesta siitä, mihin se on pystynyt. En haikaile hoikkuuden perään. Mutta toivon, että pääsisin takaisin siihen, kun pukeutuminen oli ilo ja olo oli itsevarmempi. Nyt pukeutuminen on luokkaa äitiysfarkut ja joustava trikoopaita, joka peittää rintojen kokoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulun itsekin siihen onnekkaaseen ryhmään, että paino putosi alle lähtöpainon synnytyksien jälkeen. Hyvin pian synnytyksen jälkeen meni omat farkut jalkaan ja imetysaikana oli kivaa, kun pystyi syömään mitä vain herkkuja lihomatta (tuli syötyä aika monta suklaalevyä). Kahden lapsen jälkeen ja viimeisestä synnytyksestä 5v aikaa paino on edelleen alle lähtöpainon, rinnat ovat B tai C (ennen raskautta varma C). Vanhoja farkkuja en voi enää pitää, koska ne on niin isot. Vaikka paino ei ole muuttunut, niin olen jotenkin kuihtunut joka puolelta. Raskauksista muistona enää arpinen vatsanahka, joka on hieman löysä.

Anonyymi kirjoitti...

Mä pidin hysteerisen tarkkaa ruokavaliota koko raskauden ajan. Syön muutenkin terveellisesti, mutta esim vähäisenkin alkoholin (ehkä 4-5 annosta viikossa) poisjättäminen vaikutti. Pystyin myös liikkumaan koko raskauden ajan, kun pahoinvoinnistakaan en onneksi kärsinyt. Paino nousi yhteensä 8 kg, joista kaikki jäi laitokselle, kotona kun viimeisetkin nesteet poistui, niin paino putosi vielä 4 kg kuukaudessa. Lääkitykseni takia en voi imettää, joten rinnat eivät kokeneet mahtimeijerivaihetta, vaan pienenivät nopeasti raskausajan D:stä normaaliin C:hen. Olen tosi onnekas, mutta sillä oli varmaan eniten vaikutusta, että painoa kertyi niin vähän kun sain väsymyksestä huolimatta tsempattua itseni päivittäin liikkumaan. Mulla myös on kotona juoksumatto ja soutulaite, joten pystyin helposti liikkumaan vauvan nukkuessa. Itse asiassa vauva nukkui makeimmin juuri soutulaitteen suhinassa ;)

Tanja

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: Kiitos kokemuksen jakamisesta! olet kyllä päässyt mittoihisi nopeasti; ehkei painoa tullut kaiken kaikkiaan yhtä paljon kuin meikäläisellä? Tsemppiä viimeisten kilojen karistukseen :)

Katariina: Kiitos lohdutuksesta ;) Ymmärrän toki, että toiveeni on hieman kaksiteräinen miekka. Toki sitä toivoo, että rintoja jää jäljelle kuitenkin edes hiukan.

Kerttuli: Juu, kuten joskus puhuttiinkin, muutamat lisäkilot eivät paina mitään suloisten pienten rinnalla. Mahapehmustetta on tullut tännekin ;) Pelkään vain, että jos tulen yhtään äitiini/siskooni, rinnat saattavat olla jopa kasvamaan päin. Toki empiirinen testi on vielä kesken ;)Ja jos näin on, niin sitten vintageklänningit etsivät uuden kodin, jossa niitä osataan arvostaa :)

E: Ilmeisen monella rinnat ovat sitten tosiaan kuihtumaan päin. Äidilleni ei kyllä käynyt näin, joten katsotaan, millaisista aineksista meikäläinen on tehty ;)

Anna: Kaksoisraskaus pistää kropan varmasti koetukselle! Itselläni kuppikoko oli kaiketi sellainen b-c, mutta nyt ainakin dd (Changen liivikoossa G, joten veikkaan kuppikoon kasvaneen 2-3 kokoa normaalista. No, imetyksen jälkeen nähdään, miten käy :/

anonyymi2: Mielenkiintoista, voisin kuvitella, että minulla on ollut samankalitaisia muutoksia kropassa!

anonyymi3: Mielenkiintoisia seikkoja raskauden aikaansaamista muutoksista kropassa! AIka hurjia ovat olleet kuppikokosi muutokset! VOisin kuvitella, että mullakin on tapahtunut tuollainen rintakehän laajentuminen näin tarkemmin ajateltuna! Käytin aiemmin 65 cm rinnanympärystä, mutta uudet liivit ovat 70 cm ja mahdolliset uudet raskaudet voisivat hyvinkin laajentaa sitä entisestään. kengän koko on kasvanut maksimissaan puoli kokoa, joten vanhat popot sentään vielä istuvat jalkaan.

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi4: "En vaihtaisi kehoani; olen kiitollinen kaikesta siitä, mihin se on pystynyt. En haikaile hoikkuuden perään. Mutta toivon, että pääsisin takaisin siihen, kun pukeutuminen oli ilo ja olo oli itsevarmempi. Nyt pukeutuminen on luokkaa äitiysfarkut ja joustava trikoopaita, joka peittää rintojen kokoa."

Allekirjoitan ajatuksesi täysin! Itsekin kunnioitan kroppaani ihan uudella tavalla; ihan mieletöntä, mihin naisen keho pystyy! Silti sitä toivoisi, että saisi uudessa tilanteessa kivoja pukeutumisneuvoja, jotka antaisivat itseluottamusta.

Oletpa muuten ollut pikkuruinen aiemmin eli et ole edelleenkään kyllä mikään jättiläinen, mutta ymmärrän toki tuskan, kun vartalon mittasuhteet muuttuvat radikaalisti.

Olen itse asiassa itse rintojen ja vyötärön osalta aika samoissa mitoissa kanssasi (ehkä muutaman sentin pienempi). Jos keksin kivoja puketumisvinkkejä, niin laitan kiertoon. Jos törmäät niihin muissa blogeissa, niin vinkkaapa!

anonyymi5: Nam! Olet kyllä onnekas, os pystyit syömään suklaata! Itse taisin syödä sitä hiukan liikaa odotusaikana (laitan sen piikkiin n. 2 liikakiloa)

Tanja: Vau! onnittelet tuollaisesta itsekurista :)mulla liikunta on ollut ihan vain hyötyliikuntaa. Nyt haluaisinkin ehkä salille, mutta Alvari ei vielä anna lupaa poistua kotoa yli kahdeksi tunniksi :/

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni on 1,5 kk synnytyksestä, ja 17 kilosta on lähtenyt hieman yli 11. On kyllä tosi harmillista, että melkein vaatekaapillinen vaatteita on poissa käytöstä, koska vaatteet ovat joko liian pieniä tai hankalia imettäessä käytettäväksi. Kotivaatteina olen käyttänyt lähinnä vain legginssejä ja imetyspaitoja. Edestä napitettavia mekkoja olen yrittänyt katsella, mutta jotenkin ne tuntuvat hävinneet maan pinnalta! Toivottavasti kesäksi on tulossa. - Pauliina

Anonyymi kirjoitti...

Tyttöaikojeni paino oli 56-58kg välillä (pituus 170cm). Nyt viidennen lapsen ollessa 3kk, painan 60,5kg, lähtöpäino raskauteen oli 60kg. Aikuisiällä ole painanut tuon verran muutenkin. Mulla ei pelkkä imetys ole koskaan vienyt kiloja, vaan olen lisäksi lenkkeillyt (kävelen 6 km reippaita lenkkejä 3krt/vko). Syömisiäni katson myös. Tavoitteena on syödä hyvää ja terveellistä ruokaa, koska eihän se ole hyvä, että imetyksen myötä kuihtuu ja hiuksetkin tippuvat päästä. Parempi on tavoitella riittävää ja terveellistä ruokaa, jolloin ei tule niin herkuteltuakaan. Ystäväni, ravitsemusalan ammattilainen sanoikin, että helposti imetysaikana kroppa menee kaiken stressin myötä säästötilaan, jolloin se pitää kaikista saamistaan kaloreista tiukasti kiinni, jos alkaa laihduttelemaan. Hän suosittelikin, että keskittyy liikkumaan sen verran kuin se tuntuu nautinnolliselta ja syö oikeaa ruokaa riittävästi, tärkeää on syödä myös hyviä hiilareita (täysjyväviljaa) ja proteiinia, eikä vain kasviksia. Ruisleipää ei kuulemma saa jättää pois :)
Mutta ei ne kilot, vaan kurvien katoaminen. Kokemuksesta tiedän, että vaikka alkuperäinen A-kuppi on C tällä hetkellä, kutistun taas imetyksen loputtua siihen A:han. Ja todellakin sillä luppakorvatyylillä :D Massuni on lasten mielestä ihanan pehmeä pullataikina, tarvittaisiin siis muutama vatsalihasliike...Sitä motiaatiota vielä odottelen. Mutta eihän täsä mikään kiire ole, loppuelämän ehtii.Ei kannata ottaa liikaa paineita, kyllä se siitä.

Emonen | Tipulassa kirjoitti...

Tällaisena suht tuoreena lukijana oli tosi kiva nähdä kooste asuista. Ja mitä vaatteita, VAU! Pidän kovasti peukkuja, että mahdut niihin kaikkiin taas jossain vaiheessa! Erityisesti ensimmäisen kuvan mekko on hengästyttävän upea. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla paino putosi selkeästi silloin kun yöimetys loppui ja edelleen kun imetys vähitellen väheni ja lopulta loppui. Muistan olleeni varsin hyvässä kunnossa lapsen 1-v päivillä, kun imetys oli loppunut ja toisaalta kasvavan lapsen kanssa sai tosiaan kanniskella ja juosta perässä :)

Imetykseen liittyy prolaktiini-hormoni, jonka jossain tutkimuksissa on todettu hidastavan rasvakudoksen aineenvaihduntaa. Ehkäpä siinä on myös osatekijä sille, että kilot eivät helposti karise silloin kun vielä imettää.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko muuten kuullut tälläisestä nettikaupasta? http://www.misswindyshop.com/

Ajattelin, että siellä voisi olla sinun tyyliin sopivia mekkoja. Ovat tosin uusia, eivät kierrätettyjä. Ja ei, en ole kyseisen firman palkattu mainostaja, enkä edes ostanut tuolta mitään, haaveillut vain kuvista toistaiseksi ;) Mutta ajattelin vinkata sulle ja muille, ketä 50-tyyliset mekot kiinnostaa. Vaikka sitten äitiyden muutosten tuomien uusien vaatetarpeiden myötä ;)