Viime aikoina elämän mittasuhteet ovat heittäneet häränpyllyä. Erityisesti tietysti ajan käsite on muuttunut. Siinä, missä ennen aikaa oli lukea aamulehti rauhassa tai kirjoitella blogipostauksia, yli päätänsä mittailla allekirjoittaneelle tyypillisen hitaasti maailmaa, on nyt keskiössä pieni suu vaatimuksineen ja siinä sivussa, vähän toisella kädellä, yritän hoitaa viittä arkiaskaretta yhtäaikaa. Kun pieni suu ilmoittaa omalla yksioikoisen räväkällä tavallaan, että nyt äiti voisi tsekata vaikka masun tai suolen tarpeet, niin ne viisi arkiaskaretta jäävät kesken. Toisaalta tuo lapsen kanssa olo on juuri sitä, mitä olen halunnut. Pieni vauva on vain hetken näin pieni; kohta se on jo suurempi. Elämä on ehkä enemmän kuin koskaan ennen tässä ja nyt. Hyvä niin!
Vielä muutama päivä sitten olin kuitenkin niin loppu jatkuvaan pullojen sterilointiputkeen ja maidon pumppailuun (en uskalla edelleenkään päästää lasta rinnalle kuin muutaman lyhyen hetken päivässä), että maailma alkoi näyttää jo aika mustalta. Itku tuli tosi pienestä. No sateista ja mustaahan siellä ulkona olikin, mutta muutaman asian loksahdettua paikoilleen, näen taas toivoa. Muun muassa tällaiset pikkuasiat ovat nostaneet minua mudista:
1. Ihana ystävä, joka hakee minulle Hesan Bebesistä kahdet Cake Lingerie-merkkiset liivit. Nuo painijaolkaimiset liivit tuntuivat ystäväni liivejä sovitettuani heti tarpeeksi tukeville näille jättimeloneilleni! Varmasti vinkkaamanne Bravadon liivitkin olisivat olleet tosi hyvät, mutta näitä toisia saatoin testata käytännössä...
2. Sen veripuklukuvion ja rintatulehduksen takia en ollut päässyt ihmisten ilmoille kahteen viikkoon. Ihanan mieheni ehdotuksesta pakkasimme Alvarin tykötarpeineen autoon ja kävimme markettiostoksilla sekä hakemassa Plantagenista syyskukkia. Miten tuollainen pieni ihmisten ilmoille tulo voi piristää niinkin paljon!
3. Tänään sain heitettyä käpristyneet kesäkukat veke ja laitettua kanervat paikoilleen. Miten tuollainen pikkusiivous etupihalla voikaan piristää henkisesti! Toki kirpsakalla ulkoilmallakin oli osuutensa. Todella voimaannnuttavaa!
4. Downton Abbey alkoi! Isä kokkasi ja huolehti bebestä, kun äiti töllötti töllöä!
5. Ehdin koneelle maksamaan laskut, hiphei! Tällaiset toimet kuuluvat kanssa niihin henkisiin nurkkien siistimisoperaatioihin.
6. Sain lähetteen Tyksin vasta-avatulle imetyspoliklinikalle. Aikakin on jo varattu! Ehkä rintaruokintamme pelastuu sittenkin :)
7. Vanha siistimpi toppatakki mahtui ylle! Melkein itkin onnesta, sillä aika moni muu vaate on tällä hetkellä jäähyllä...
8. Pyykkikone pyörii ja bebe nukkuu ulkona. Onnea on Avent-merkkiset itkuhälytin ja sähköinen rintapumppu. Helpottavat mamman elämää kovasti! 40 asteen kuumeessa totesin myös, ettei ihan kaikkea tarvitse ostaa käytettynä... .. varsinkin, jos elämänlaatu helpottuu hetkessä. ;)
Erilaisten mittasuhteiden muutoksista vielä. Tämän blogin funktio on ehkä tällä hetkellä vähän hakusessa. Aiemmin pääpaino on ollut sillä, että olen kertoillut omista kiinnostuksen kohteista, tyylistäni ja ammatillisista kysymyksistä. Olen ehkä ollut enemmän jonkinsortin "asiantuntija" tai "tyyliniekka", joka jakaa ideoita ja inspistä muille. Nyt lapsen saatuani ja tietysti jo odotusaikana blogini on alkanut muuttua sellaiseksi, että kyselen neuvoja enemmän muilta. Minulla ei ole vielä selkeää näkemystä, kokemusta tai asioita, joita suositella muille. En tiedä, miltä se tuntuu teistä lukijoista; onko se hyvä vai huono juttu?
Vuosikaudet olen esitellyt myös noita päivän asuja. No, suhteet ovat muuttuneet myös vartalossani aika tavoin. Kiloni eivät suinkaan jääneet täysin laitokselle vaan ylimääräistä on vielä varsinkin vyötärössä ja rinnuksessa. Näin ollen en mahdu moniinkaan suosikkivaatteisiini ja toisaalta itseäni suorastaan huvittaa, kun haaveilin raskausaikana pukeutuvani jälleen vintagevaatteisiin synnytettyäni.:D Enpä muistanut, että äitihän imettää jo monisssa vintagemekoissa ei ole sellaista pääntietä, että imettäminen onnistuisi kovin helposti.
Itseäni kilot eivät tällä hetkellä ihan hirveästi haittaa (paitsi viikonlopun mustalla hetkellä), sillä toivon niiden karisevan matkan varrella. Imetysmuotia voisin kyllä esitellä silloin tällöin, mutta totuus on se, ettei täällä kotona asuilla koreilla. Aamulla mulla oli esim. kiva imetysmekko päällä, mutta Alvari ehti kakata sille ;)Lisäksi tuo saatu rintatulehdus oli hyvä muistutus siitä, että terveys on tyyliä tärkeämpää.
Siispä, sana on vapaa. Mitä te ajattelette pohdinnoistani ja varsinkin, mitä te haluaisitte lukea blogistani. Toivoisin ihan oikeasti hieman vinkkejä jatkoa varten :)
Mukavaa päivänjatkoa!
Ps. Kuvituksena kuvia Alvarin ensi vaunulenkiltä syyskuulta .)
16 kommenttia:
Moi Tilda! Ensinnäkin, kiva kun jaksat edes välillä päivittää. En voi edes kuvitella kuinka rankkaa pienen vauvan kanssa on, joten paljon tsemppiä! :)
Itse ehkä toivon lähinnä, että jaksat päivittää vastaisuudessakin, sisällöllä ei nyt ole niin väliä. Kun on monta vuotta seurannut blogia, se "blogiystävän" ääni ja sävy kuuluvat myös tällaisista jutuista läpi. Toki toivon, että jossain vaiheessa palaat ammatillisiin ja tyylipohdintoihin, mutta ymmärrän että elämässäsi on aika paljon muutakin juuri nyt. :)
Kiva kun kirjoitat juuri näistä tällä hetkellä ajankohtaisista asioista. Vauva kasvaa aivan hetkessä ja vauva-ajan ainutlaatuisuutta moni silti kaipaa, vaikka se voi olla joillekin kuluttavaakin.
Nykyään sentään on äitiysloma, jolloin voi keskittyä pelkästään pikkuiseen tulokkaaseen ja vähän myös omaan hyvinvointiin.
Äitini aikoinaan maatalon emäntänä oli joutunut tekemään vauvojen hoidon lisäksi monenlaista ja hän oli tosi onnellinen puolestani kun sain keskittyä pelkästään pikku palleroon.
Vakkari
Sran kanssa samaa mieltä, olen lukenut blogiasi lähes alustaasti joten on todella kiva että ylipäänsä jaksat päivittää. Minua ei haittaa kyselysi tai kommenttipyynnöt, vaikka valitettavasti en näihin vauva-aiheisiin pysty mitenkään osallistumaan :)
Älä ota paineita, tämä on sinun blogisi ja saat tehdä tällä mitä haluat :) Toivon, että blogi on sinulle aina hengähdyspaikka johon voit tulla sitten kun siltä tuntuu, ja toivottavasti saamme täältä vinkkejä ja inspiraatiota puolin ja toisin.
Kyllä tulin iloiseksi kun sinulta tuli noin pitkä lista hyviä uutisia!
Jossain vaiheessa jo naurahdin ääneen!
Muista, että blogisi saa olla ihan vain itseäsi varten!
Jos lukijatkin pitävät, niin loistavaa!
Olen seurannut blogiasi ja odotustasi melkeinpä hengitystä pidätellen. Mietin jo tässä, että onneksi et ole "keskenkasvuinen" käytyäsi läpi melkoisen koitoksen:)
Huomaa, että olet tässä tarjonnut suuria ilonhetkiä myös lukijoillesi.
ex-turkulainen
Yhdyn edellisten kommentoijien ajatuksiin; on mukava kun jaksat päivittää edes jotain myllertyneessä arjessasi. Teksteissäsi on kuitenkin mukavan positiivinen ja onnellinen pohjavire vaikka sisältö itsessään olisi negatiivisempaa välillä :)
Palaan tämän blogin pariin aina siksi, kun sisältö vaikuttaa aidolta ja elämänmakuiselta. Muultakin kuin rättikauppojen mainoksilta...
Kiitos ja hyvää jatkoa, Tilda! :)
Ilman muuta kirjoitat blogia sillä tyylillä, mikä itsestäsi parhaalta tuntuu! Älä ota paineita meistä lukijoista, kyllä me mukana pysymme. Tiedän varsin hyvin, että imetysaikana ei kotona vaatteilla mitenkään koreilla, joten on ymmärrettävää, jos tyylipuoli jää nyt vähemmälle. Ja jos itse koet saavasi hyviä neuvoja kysymällä asioita lukijoilta, niin kysyt toki. :) Useimmat meistä ovat iloisia saadessaan kertoa mielipiteensä asioista. Hyviä hetkiä Alvarin kanssa kotona! t. Lotta
Kuten jo edellä tulikin esiin, blogisi on tähän asti kuvannut sinun elämääsi ja kiinnostuksen kohteitasi. Miksi hyvää konseptia muuttamaan? :) Sinun elämääsi on nyt touhut pikku-Alvarin kanssa ja on hienoa, jos vain suinkin ehdit jakaa sitä myös täällä meille lukijoillesi. Toivon tämän toimivan sinulle hengähdystaukona arjen kiireen keskellä. Lisäksi toivon myös, että voisit näiden kirjoitustesi avulla sitten tulevaisuudessa pikku-Alvarin kasvettua isommaksi muistella, millaista tämä aika elämässäsi oli :)
Täällä vielä kasvatellaan masua jokunen kuukausi ennen kuin omalla kohdalla vauva-arki pyörähtää kunnolla käyntiin.
Ihanaa ja aurinkoista alkusyksyä koko teidän perheelle! :)
-R
Mä ainakin luen mielellään sun vauvapostauksia. Samoin kuin muillakin kommentoijilla, niin tuntuu kuin olisit tullut jo niin tutuksi blogin kautta, että kuulumisia lukee mielellään, ja sitäpaitsi luen muutenkin äitiyblogeja. Ja kysellä saa ihan vapaasti. Vaikka omien vauva-ajoista on jo muutama vuosi mennyt niin on ihan kivakin joskus, jos voi jakaa omiakin ajatuksia vauva-asioissa, välimatka antaa ehkä hiukan maltillisempia näkemyksiä niihin. Itse olin varsinainen imetysfanaatikko aikoinaan hormoonihuuruissa, mutta nyt ajattelen, että turhaan ei kannata stressata. Tekee sen mitä pystyy, mutta täydellisyyttä ei tarvii tavoitella. Niin se on muutenkin lasten kanssa, että kaikkea ei voi tehdä ihan oppikirjan mukaan, tilanteet on erilaisia ja ylettömästä syyllisyydessä kieriskelystä ei ole iloa kenellekään. Riittävän hyvä äiti on terminä varmaan kaikille tuttu, mutta sen ajatuksen sisäistäminen ja se, että osaisi olla armollinen myös itselleen, ei ole aina niin helppoa. Tsemppiä vauvaeloon, teillä on hyvä meininki. Vaikeuksia on varmasti kaikilla joskus, joillain toisenlaisia kuin toisilla. Mutta kannattaa kysellä apua ja neuvoja, ja sitten suodattaa niistä itselle sopivat. Neuvoja on yhtä paljon kuin neuvojiakin.
Itse olen aina ensisijaisesti lukenut blogiasi enemmänkin lifestyle-blogina kuin pelkkänä tyyliblogina. Minusta onkin mielenkiintoisempaa pelkkien vaatteiden sijasta nähdä paloja arjesta muutenkin. Mikään ei tunnukaan niin luonnolliselta kuin se, että blogi postauksineen seuraa sitä elämää mutkineen ja vaihteluineen. Joskus se tarkoittaa harvempaa tahtia postailussa tai tiettyyn aihepiiriin painottumista, mutta silleenhän se elämä menee :) Jokainen vanhempi myös tietää, millaisia nuo alkukuukaudet ovat ja onkin hauska tekstiesi kanssa palata moniin tuttuihin tuntemuksiin ja ajatuksiin, vaikkei omista imetysajoistakaan ole kuin se kaksi vuotta :)
Just hyvä näin blogisi. Kulkee mukanasi arjessa ja välillä juuri niinkin päin, että lukijat voivat antaa niitä vinkkejä. Olen jo vuosia lukenut blogiasi ja just nyt 5-viikkoisen vauvan äitinä (ja 2,5 vuotiaan) minua kiinnostaa kovasti vauvajutut. Tsemppiä kovasti rinnoille! Hienoa muuten, että Tyksiin on tullut imetyspoli, toivottavasti saat sieltä hyvää apua.
Yhdyn edellisiin postauksiin: kiva lukea juuri sinun tämänhetkisestä arjestasi. Viimeisestä vauvastani on tosin neljä vuotta aikaa, mutta silti hyvin muistaa tuon ajan. Kun vauveli saa päivärytmistään paremmin kiinni, niin kyllä se sinunkin arki helpottuu. Harmi, etten älynnyt vinkata; minulta olisit saanut edullisesti aventin rintapumpun (on sekä sähkökäyttöinen että käsikäyttöinen).
terv. vakkari
Mä olen sitä mieltä, että on ihan huikeeta, että ylipäätään jaksat postata mistään! Sillä 7kk sitten kun itse olin kotona kohtutuoreen tyttären kanssa, mä olin niin kahvilla, etten olisi kyennyt todella mitään blogia miettimään (ei sillä, että mulla blogia edes on :D). Silloin mietin, että miten ihmeessä jotkut äidit siihen kykenevät! Nostan hattua teille kaikille :)
Mun mielestä on todella ok, että kyselet täällä välillä suosituksia/neuvoja! Mitä mä haluaisin sitten lukea? Noh, tämmöisenä suht tuoreena äitinä nää vauva-jutut kiinnostaa kyllä :D Just tämmöinen lista asioista, jotka tuo sulle arjen pientä piristystä, on myös tosi kiva lukea. Koska se on nyt tässä elämän rankassa ja ihanassa vaiheessa tärkeää, että ottaa niitä hetkiä, joista saa yhtäkkiä ihan superisti voimaa. Ehkä niistä postaaminen antaisi voimaa myös meille muille kotiäideille?
Anteeksi, tää oli just tämmöinen kotiäidin puheenvuoro.... En vain oikein osaa muuta just nyt antaa.
Lasu
Tämä on mustakin just hyvä näin. Olen lukenut blogiasi melkein alusta saakka. Pidän kirjoitustyylistäsi ja tyylistäsi, on sitten kysymyksessä vaatteet, aatteet tai vauvapuhteet. Minua ei yhtään haittaa vauvahuuruiset postaukset, elämä vastasyntyneen kanssa on yhtä huurua.
Ja vielä, joku sen jo totesikin, mahtavaa, että Tyksissä on nyt imetyspoli!
t. Anna
Moni lukee blogiasi varmasti sen takia, että on seurannut tätä pitkään ja on kiva lukea kuulumisiasi (mitä tahansa ne sitten onkin). :-) Muuta neuvoa en osaa antaa, kun itselläkin blogin pito loppui yksinkertaisesti siihen, ettei vauvan synnyttyä ollut enää inspistä ja aikaa blogille. No, toki siihen vaikutti myös kesken olleet opinnot, jotka veivät kaiken ilta-aikani... Mutta jatka sinä samaan malliin, näitä on kiinnostava lukea!
Mäkin tykkään lukea mitä vaan, mitä sun näppikseltä tulee. Niissä jutuissa on "Tildan ääni", vaikka ne käsittelis mitä vaan. :) Plus että pienen pojan äitinä luen ihan mielelläni myös ajatuksia äitiydestä. :)
Kirjoita ihan mistä vaan! :-)
Lähetä kommentti