Iltaista!
Haluaisin löytää lukulistalleni kivoja äitiys- ja isyysblogeja. Genreä on tosi vaikea kahlata läpi, joten suositukset olisivat paikallaan. Sillä ei sinänsä ole väliä, ovatko suosittelemanne blogit suosittuja tai pienempiä blogeja, mutta jonkunlaista järjen ääntä niistä olisi suotavaa löytyä. Toisaalta jokin omia mieltymyksiäni lähellä oleva elementti voisi olla kiva ( esim. vähän varttuneempi äitiysbloggaaja, akateemisuus, kiinnostus vintageen tai kierrätykseen ym.)
Kertokaapa löytämistänne helmistä! :)
Mukavaa illanjatkoa!
Ps. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille! Teitähän on liki kolmesataa :o. Lupaan olla muuttamatta blogiani nyt pelkäksi äidinmaitohuuruksi, mutta tietysti se elementti voi olla tavallista vahvempi tulevina kuukausina. Tietysti toivon, että ylipäätään ehdin ja jaksan bloggailla... Enpä ole ollut tällaisen muutoksen edesssä aiemmin, joten en tietenkään uskalla luvata yhtään mitään. Katsotaan, miten käy!
19 kommenttia:
Puutalobaby ehdottomasti!
Lähiömutsi on kans ihan kiinnostava, vaikka joskus sen jutut saattaa ärsyttää ja elämäntilanne/perhetilanne/tyyli on ehkä vähän erilainen niin hyvähän sitä on laajentaa omaakin näkökulmaa, tai ainakin mulle on. Mukana on aika paljon kierrätys/luomu/ekoajattelua sekä pohdiskelua kaikenlaisesta äitiyteen liittyvästä.
Ehdottomasti tasapainoisinta, kaupunkilaisjärkevintä äitiysblogiluettavaa on Inkerinvikaa. Ei uhoamista mihinkään suuntaan. Ei liian hipsteri, hamppu tai kovis. Aiheet monipuolisia ja sana todellakin hallussa. Kirjoittaja tosin alta kolmekymppinen (mutta kypsästi), avioeronnut (vastentahtoisesti), eivätkä lapsetkaan enää vauvasia, mutta toivomasi akateeminen koulutus löytyy sydämen sivistyksen lisäksi.
Taidanpa suositella omaani :)
Meillä ei ihan vauvoja enää ole, kierrätys lähellä sydäntä ja joskus jutuissa saattaa olla jopa jokin idea :D
Tervetuloa tutustumaan!
http://prinsessanoppi-lapetiteprincesse.blogspot.fi/
Hieman ihmetytti nuo kriteerisi blogille.. Hieman kärjistettynä; järjen ääni ja akateemisuus. Eikö ei akateeminen voi olla järkevä? Aiotko kasvattaa myös lapsesi tuossa akateemisessa kuplassa? Aika suppeaksi jää opettajattaren maailma noilla kriteereillä. Lapsikin jää paljosta paitsi... Taisi olla vimeinen plogisi luku minulta.
En ole blogin kirjoittaja, vaan yksi lukijoista, mutta pakko on tulla nyt puolustamaan Tildaa. Anonyymi 4: Ei noissa kriteereissä ollut mitenkään sanottu, ettei ei-akateeminen voisi olla järkevä. Turha pillastua tyhjästä. Siinähän sanottiin suunnilleen niin, että blogi saisi olla järkevä ja sen lisäksi voisi mielellään olla esim. kierrätyshenkinen tai akateeminen tai mitä niitä nyt olikaan. Ihmisillä voi olla erilaisia kiinnostuksen kohteita, ei se vielä tarkoita että eläisi pelkästään niitten asioitten kanssa kuplassa. Kannattaa vähän miettiä, mitä juttuja laukoo viimeisillään raskaana olevalle, paitsi jos tarkoitus on nimenomaan itkettää toista (jolloin on ehkä parempikin ettei kovin ahkerasti vieraile blogissa). Anteeksi, jos olin epäkohtelias, ja voit Tilda jättää tämän kommenttini julkaisematta, jos arvelet, että se on epäasiallinen.
Niin, oon muuten se joka suositteli Lähiömutsia. Ei ehkä kannata nyt just alkaa lukea, koska siellä oli näköjään just kirjoitus äitiyden peloista. Ehkä kannattaa aloittaa jostain iloisemman aiheen kohdalta...
Tsekkaa myös Isyyspakkaus, Y Tu Mama También, Pihalla kotona, Kaksin kaunihimpi ja Laura loves.
Kaikki. Kiitos vinkkejä antaneille. Tsekkaan nuo kaikki vinkkinne ajan kanssa :)
anonyymi: En tiedä, millaiset silmalasit päässäsi luit tekstiäni, mutta en kai missään vaiheessa väittänyt, että vain akateemisuus on järjen ääni? Olisit kai voinut samoin kriteerein tarttua siihen, että miksi vain yli 30-vuotiaiden äitien blogit olisivat järjen ääniä? Voihan joku lapsensa hyvin hoitava teini loukkaantua moisesta... Asia nyt vain on niin, että löydän blogilistalta helposti tosi nuorten äitien blogeja sekä sellaisia, missä lapset ovat valjastettu blogin kaupallisuuteen mielestäni vähän rumasti.
Jätin inspiroivuuden ja tuon järjen äänen omasta mielestäni ihan jokaisen mahdollisia vinkkejä antavan itse määriteltäväksi, annoin nyt vain hiukan kordinaatteja siitä, mikä itseäni saattaisi kiinnostaa. yli 30-vuotiaana opettajana minua liki nyt sattuisi olemaan jonkin toisen vähän varttuneemman korkeakoulutetun pohdinnat, sillä siinä olisi samaistumispintaa. Sitähän ehkä jotkut lukijani hakevat tästäkin blogista; tietysti voihan joukossa olla niitäkin, jotka ottavat tämän sosiaaliporno kaltaisena viihdyttävänä ajan vietteenä siitä, mitä kauheaa ja surullista jollekin lasta odottaessa voi sattua.
Ylipäätään se, että jokin on lukijan mielestä inspiroivaa ei tarkoita välttämättä, että se on ihanteellista. Monia korkeakoulutettuja rasittaa patkätyöläisyys ja se, että lapset tulee pakon sanelemana hankittua vanhempana kuin haluaisi.
olen muuten ikuisesti kiitollinen lämpimästä ja tasa-arvoisesta kasvatuksesta ei-akateemisille vanhemmilleni, jotka eivä laittaneet minua ja siasrustani minkäänlaiseeen nokkimisjärjestykseen koskaan koulumenestyksen ym. perusteella.
Ehkäpä on tosiaan parempi, että siis pysyt poissa täällä. Voinhan puolestani loukata sinua uudemman kerran esim. kertomalla ystävieni väitösjuhlista, pedagiikkaan tai historian opetukseen liittyvien pohdintojeni takia. En voi ymmärtää, miksi sanan akateemisuus ääneen sanominen blogosfäärissä voi olla niin punainen vaate joillekin. traumojen on pakko nousta ihan muista mielensäpahoittajan henkilökohtaisen elämän taustoista.
anonyymi2: Kiitos komppauksesta! Ehkä minun olisi pitänyt määritellä sitten tarkemmin, mitä ajan takaa järjen äänellä (esim. sitä, ettei lapsia käytetä näyttelyesineinä blogissa tai päälle liimattua kaupallisuutta), mutta ajattelin jättää suosittelijoille avoimet kädet ja lähteä tarkastelemaan genreä ihan puhtaalta pöydältä. Ehkäpä edellisen kommentoijan kaltaisten purkausten takia mietin, mitä omasta perhe-elämästä kannattaa jatkossa ylipäätään kirjoitella. Jos kiireen ja huonojen sanavalintojen takia lopputulos on se, että sekä lukijat että bloginpitäjät pahoittavat mielensä, ei se ole kaiken blogiin käytetyn ajan arvoista.
Nelliinan vaatehuoneessa on juuri tänään pienten vaatteiden postaus..
Isyyspakkaus on myös mieleiseni.
-Jaanat
Magicpoks
Tulin myös puolustamaan Tildaa, koska niin usein nykyään akateemisuus herättää joissakin valtavan uhon ja tarpeen nousta takajaloille. Ihan kuin akateemisesti kouluttautuneet nostaisivat itsensä jalustalle, ja pitäisivät pelkkää akateemisuutta jonain ylhäisön statuksena. Kun juuri enemmänkin on niin, että ne akateemiset tietää asian koko puolen: mikään määrä opiskelua ei pätevöitä ihmistä lopulta mihinkään, vaan elämä ja eläminen. Akateemisuus on ehkä sitä, että ihminen on joskus ollut kiinnostunut opiskelemaan ja ottamaan selvää maailmasta ja asioista. Mielestäni se on avarakatseista ja äärettömän kaukana mistään ns. paremmuudesta.
Minä suosittelisin Anna Kontulan blogia (ei, en kuulu puolueeseen). Hän kirjoittaa paljon perhepoliittisista kysymyksistä, ja hänen kommentaattorinsa ovat myös usein ihan järkeviä, joten syntyy hyvää keskustelua. t. Lotta
Mamma rimpuilee: http://mammasti.blogspot.fi
Heh, akateeminen mammablogi :D
Vaikka itse olen akateeminen kohta viiden lapsen äiti ja taitaa olla suuri osa ystävistäni samaa kategoriaa, niin en oikeastaan ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Kiinnostavia äiti-ihmisiä on sekä ei-akateemisissa että akateemisissa. Oikeastaan ihmisen ammatti ei ole läheskään aina edes kiinnostava tieto, vaan enemmänkin kokonaiskuva eli kiinnostuksen kohteet ja asenteet.Eikä asenteiden edes tarvitse läheskään aina olla samat kuin itsellä, erilaisuus avartaa :)
Kaikilla ammatillinen minäkuva ei ole vahvasti osa persoonaa, vaan sellainen sivujuonne, tapa tuoda leipä pöytään. Tässä yhteydessä ajattelen mieheni ja minun ammatteja. En haluaisi esiintyä ammattiroolissani oikeastaan muualla kuin työssä, varsinkaan mammapiireissä. Haluan olla minä, ilman tuota ammatin mielikuvaa. Samoin minulle on tärkeää, ettei miehen ammatti nouse liikaa esiin, vaan hänkin saa olla itsensä. Näin meillä :) Tämä ei sitten ollut kritiikkiä, vaan ajatusten vaihtoa.
Viimeinen anonyymi: Fiksua puhetta! Erilaisuus on rikkaus ja asenteet ja persoonat varmasti ovat ne keskeiset seikat, jotka tekevät vuorovaikutuksesta kiinnostavan. Hiekkalaatikon reunalla istuessa yhdistävin tekijä on se äitiys ei ammatti. Tuskin itsekään tuota käytännön lähitilanteissa nostaisin esille.
Mainitessani tuon akateemisuuden en tarkoittanutkaan noita edellä mainittuja juttuja. Luen mielelläni erilaisten ihmisten kokemuksia äitiydestä. Noita kiinnostukseni kohteita määritellessä olisin ehkä voinut laittaa "akateemisen" tilalle opettaja tai yhteiskunnallinen keskustelija, mutta akateemisuus nyt tuntui kiireessä parhaimmalta. Yhteiskuntaopin opettajana olen nimittäin aidosti kiinnostunut yhteiskunnallisesta kesksutelusta. Olettaisin, että tietynlainen yhteiskunnallinen keskustelu on näkynyt omassa blogissanikin vuosien varrella hömpän ohella :)
Lisäksi olen kiinnostunut niistä rakenteista, joihin korkeakoulutettu äiti joutuu elämänsä sovittamaan. Olen käsittänyt, että esim. moni tutkija joutuu palaamaan töihin hyvin piakkoin äitiysloman jälkeen. Toki opettaja, lääkäri, tutkija ja toimittaja ovat varmasti ihan eri tilanteissa ja siksikään se akateemisuus, joka sana nosti kasvat pystyyn ei ollut ehkä oikea. Mutta aina ei voi onnistua...
Minulla ei ole blogia (ja blogivinkeissä on tullut jo kaikki suosikkini), mutta akateemisena tutkijaäitinä voisin todeta, että omalla kohdallani koin todella suurta halua palata työhön vauvani ollessa pieni (no, en siitä täysin irtautunutkaan, vaan tein akuutteja tutkimuksellisia pikkujuttuja siinä vauvan hoidon ohessa, se oli ehkä virhe mutta toisaalta tarvitsin kovasti jotain sen äärimmäisen vaativan pikkuihmisen hoidon rinnalle, meillä oli siis ns. vaativa vauva). Minusta vaan se pikkuvauvavaihe oli aikalailla kamala (ja meidän lapsi oli siis todellakin toivottu pikkuinen). Oltiin jo ennen lapsen syntymää sovittu että mies on vanhempainvapaalla sen viimeiset kolme kk, eli minä menin töihin lapsen ollessa noin 9kk. Se oli hyvä juttu sekä minulle, miehelle että lapselle ja työnantajallekin varmaan, vaikka en varmaan kaikista tehokkain työntekijä kroonisesti univajeisena ollut. Tuon 3kk työrupeaman jälkeen olin vielä 6kk hoitovapaalla (no joo, oli minulla sivutoiminen tuntiopettajan pesti, mikä oli mun pään kannalta mahtava juttu) ja palasin töihin osittaisella hoitovapaalla lapsen ollessa 1,5 vuotta. Ensin olin 3pv/vk töissä ja sitten 4pv/vk ja nyt vuoden töissäolon jälkeen olen täysipainoisesti töissä. Oma (yliopisto) työnantajani on suhtautunut tosi hyvin (myös rahoituslähteeni Akatemia auttaa siinä mielessä että saan jatkoa sopimukselleni perhevapaiden poissaolon verran). Nyt kun lapsi on hurmaava 2,5-vuotias (siis oikeasti ihan mahtava ikä) vähän harmittaa että ei ole noita ekstravapaapäiviä yhteiseen touhuiluun, mutta toisaalta on ihana olla töissä ja tehdä sitä mihin mut on koulutettu.
Oo! Mäkin oon salaisesti kaipaillut "akateemista blogia", jos sitä nyt edes ääneen saa sanoa ;) Mutta siis ihan siltä pohjalta että tieteellinen tutkimus ja pohdinta kiinnostaa mua. Ja olen myös äiti. Ja haluaisin löytää samanhenkisiä ihmisiä. Nyt kun oon palannut yliopistomaailmaan, ymmärrän että se on mulle (enkä millään tavalla oleta/vaadi että sen tulisi olla muille!) todella tärkeätä itseni kannalta. Sama varmasti pätee tulevaisuudessa työelämässä. Ei saisi nauttia akateemisuudesta, koska se loukkaa muita...? En mäkään loukkaudu siitä, että joku tykkää jostain mistä minä en.
Lähiömutsi ei ole akateeminen.
Lähetä kommentti