Kyllä sitä tosiaan ollaan ihan hengissä eikä synnytyksenkään pitäisi olla vielä ihan ajankohtainen juttu. Liikuttavaa, että jotkut teistä alkoivat olla ihan huolissaan, että minne se Tilda oikein katosi :) Totuus ei ollut sen kummallisempaa tällä kertaa kuin että tauko bloggailuun syntyi siitä, että ensimmäisen paussiviikon mieheni tarvitsi ainoaa konettamme kohtuullisen nonstoppina omiin työjuttuihinsa ja yläkerran mylläys kaappiremppoineen vei aikansa. Toisella viikolla sitten lähdimme reissuun sukuloimaan Itä- ja Keski-Suomeen, jolloin postailu oli vielä vaikeampaa. Nyt mieheni on palannut varsinaisiin töihin ja saatan tehdä postauksia päiväsaikaan. Kaiketi voisi sen lopputyönkin vielä aloittaa, mutta..
...voi blaah! Tuskin olen ainut raskaana oleva nainen, joka on viime aikoina tuntenut olonsa tukalaksi. Voi olla, että lopputyö jää hamaan tulevaisuuteen. Hieman pettynyt olen itseeni, mutta toisaalta en oikein osaa vaatiakaan sitä itseltäni. Kun nyt jaksaisi tämän raskauden loppuun kunnialla ja täysjärkisenä. Erityisesti nyt edellisen pienen kuoleman vuosipäivän aikoihin, on taas ollut ahdistavampaa sietää tätä epävarmuutta.
Lupasin muuten itselleni, etten enää suostu istumaan autossa 500 km yhden päivän aikana tai ylipäätään lähtemään mihinkään reissuun tässä vaiheessa raskautta. Visiteerasimme reissun lopuksi vanhemmillani ja koska halusin tavata tienoolla poikenneet serkkuni, päätin että matkustaisin junalla takaisin Turkuun. Onhan ensinnäkin junissa helpompi jaloitella ja jos valitsee ICT-junan, niin ilmastointikin on kohdillaan.
Katin kontit! Jouduin sitten tietenkin siihen ainoaan ilmastoimattomaan vaunuun... Hikoilin 1/3 matkasta tiedon rajamailla, kunnes ystävällinen naiskonduktööri siirsi minut täysin tyhjään bisnesluokan vaunuun, jossa oli ilmainen vesitarjoilu! Vaikka VR:llä asiat ovat välillä hoituneet vähän miten sattuu ja harmillista on, että nyt elokuussa junien pysähdykset usealla paikkakunnalla, esim. kotikyläni kohdalla loppuvat, niin tästä raskaana olevan naisihmisen kohtelusta yhtiölle (tai ainakin kyseiselle konnarille) täydet pisteet ja papukaijan merkki!
Kuvissa näkyy myös nykyinen olemukseni. Painoa on tullut sellainen 14-15 kiloa tähän mennessä ja laskettuun aikaan on vielä sellainen kuutisen viikkoa (tai enemmän, jos menee yli...). Useimmat noista kesäaikana esittelemistä raskausajalle hankkimistani vaatteista mahtuu yhä päälleni, mutta esim. joitakin keväällä käyttämiä "raskausmallisia" vaatteita en pystyisi enää käyttämään. No, ilmeisesti ei ole pelkoa, että säät tästä ihan hirveästi viilenisivät.
Päivän asu uutuutena ylle pääsi eräs viime viikkojen suosikki. Ehkä viimeisiä täysin uusia raskausvaatteita, joita tulen esittelemään tässä ennen synnytystä. Suurkiitos vielä ystävälle, joka lahjoitit tämän Indiskan vilpoisen puuvillamekkosen! On ollut runsaassa käytössä :) Pistin tuon patellavyön nyt asukuvaan, mutta mukavinta on ihan ilman mitään kiristystekijöitä. Laukkukin on vanha tuttu, mutta ballerinat sentään uudet, joskus kesäkuusta Aleksin alesta hankitut. Ne ovat onneksi sen verran järeät, että menevät vielä syksymmälläkin.
Tänään oli poikaisen viikkopäivä (rv 35) ja sitä juhlittiin neuvolavisiitillä. Keskikäyrillä kaiketi mennään, mutta neuvolatädille heräsi epäilys, että kaveri olisi yli kuukauden alaspäin köllöttelyn jälkeen kääntynytkin perätilaan, hui! Tilannetta tsekkaillaan paremmilla vehkeillä ensi viikolla uudemman kerran, mutta rauhotuin hieman, kun pikkuinen alkoi hikkailla ja nykiminen tuntui kyllä umpisuoliarpeni tienoilla alavatsan sivustassa. Ehkäpä en sitten kuitenkaan ala hermostumaan asiasta. Kai ne perätilassa olevatkin saadaan ulos sitten, kun sen aika on.
Onko teillä äiti-ihmisillä kokemuksia jakaa tästä perätilajutusta minun ja muiden ensisynnyttajien kanssa?
Mukavaa viikonjatkoa!
14 kommenttia:
Ainoa lapseni, joka täyttää pian 30 vuotta, oli perätilassa. Kuuntelin äitiysneuvolan odotustilassa, miten toiset kertoivat voimakkaasta potkimisesta. Minä en tuntenut sisälläni liikettä juuri ollenkaan. Puhuin asiasta vastaanotolla ja minut lähetettiin ultraan. Siellä perätila todettiin.
Raskaus oli jo myöhäisessä vaiheessa, joten kääntämistä ei voitu edes yrittää. Keskusteltiin aiheesta normaali alatiesynnytys vai leikkaus. Pyysin leikkausta, koska sikiö oli omaan kokooni nähden suurikokoinen. Siihen suostuttiin, vaikka toistakin vaihtoehtoa pidettiin esillä ja mahdollisena.
Lapseni syntyi terveenä. Siitä olin ja olen yhäkin kiitollinen. "Vain yksi lapsi", saatat sinä, Tilda, ajatella. Syy siihen ei kuitenkaan ole tehdyssä keisarileikkauksessa!
Ole turvallisella mielellä!
Jaksamista viimeisiin viikkoihin, näytät ihanalta! <3
Ja lopputyö kannattaisi tehdä vaikka huonoimmalla mahdollisella arvosanalla, sillä kaikilla niillä ystävilläni, joilla se on lapsen takia jäänyt, on se ollut lapsen syntymän jälkeen vielä hankalampaa eli itse asiassa kaikilla ne on tälläkin hetkellä kesken. Ja vuosia on jo kulunut.
Meillä esikoinen oli viime metreille asti poikittain. Taisi rv 38 kääntyä pääalaspäin, jossa viihtyikin viikoille 41 asti.
Olen myös kuullut, että tietyssä asennossa (kontallaan kyynernojassa) saattaisi saada vauvan vapaaehtoisesti kääntymään.
Toinen kikka on käyttää taskulamppua alavatsan päällä samalla äidin liikkuessa eriasentoihin (kyljelleen, selälleen jne.). Näin vauva kääntyisi valoa kohti. 100 % takuuta ei näille varmasti ole, mutta kokeilu kuitenkin kuullostaa turvalliselle. Eli ei ota, jos ei annakaan. ;)
Onnellista loppuodotusta. :)
Poletti
Mulla esikoisen luultiin aikanaan olevan perätilassa, menin TYKSiin jo sillä mielellä että käännetään ja huonolla tuurilla syntyy käännöksen seurauksena.. Mutta siellä se köllöttelikin ihan juuri niin kuin pitikin, pää alaspäin. :) Ystäväpariskunnalla käännettiin rv37, ihan onnistunut keikka oli kuulemma, vähän ikävältä tietysti tuntuu... Mutta kyllä noihin verrattuna synnytys on ihan oma lukunsa. :p
Ja lopputyöstä... Ajattelin vuosi sitten keväällä että teen gradun valmiiksi ennen kuin jään äitiyslomalle. Sitten ajattelin että teen sen äitiysloman jälkeen... Ja nyt olenkin palaamassa ens viikolla töihin pelkillä kandin papereilla.. Ärh. Ehkä sitten töiden ohella, syksyn aikana.
Muutamaa raskausviikkoa sinua edellä oleva lukija, jonka vauva on edelleen perätilassa ilmoittautuu...Meillä on se tilanne, että perätilan vuoksi tehdään sektio.
Kääntämistä yritettiin, se ei ollut toimenpiteenä mielestäni sellainen mitä pitäisi ollenkaan pelätä, mutta eipä tuottanut tulostakaan ja ilmeisesti ei kovin hyvällä prosentilla onnistukaan. Meidän tapauksessa vauva on todennäköisesti ollut koko ajan perätilassa, joten ei ehkä niin helposti lähdekään asentoa vaihtamaan kuin joku pyörivämpi tapaus...
Luonnolliseen synnytykseen kannustettiin ensisynnyttäjääkin jos vain tietyt kriteerit kuten lantion koko, synnyttäjän motivaatio ja vauvan kokoarvio ovat sopivat, meille tämän harkinnan perusteella annettiin kuitenkin sektiosuositus.
Mahtavaa että mekolla on ollut käyttöä! Muistan kyllä itsekin viime kesältä että se oli mukavan vilpoisa :) Näytät ihanalta!
Meillä oli kuopuksen kanssa sellainen tilanne että hän oli viikolla 31 perätilassa, viikolla 33 pää alaspäin ja viikolla 35 taas perätilassa. Sain sitten ultra-ajan vajaan viikon päähän (oliskohan ollut 35+5). Pari päivää ennen ultraa tunsin yhtenä iltana kovaa myllerrystä ja kuinkas ollakaan, ultrassa pikkuinen köllötteli sievästi jälleen pää alaspäin. Tämän härväyksen jälkeen hän suopeasti piti toivotun asennon syntymään saakka :)
Minulle ei siis tarvinnut tehdä mitään asian korjaamiseksi ja lapsi syntyi alateitse, mutta ehdin kuitenkin sitä miettiä ja siihen varautua. Koska ensimmäinen synnytykseni oli hyvin hitaasti etenevä ja ponnistusvaihekin tosi pitkä (lähes 1,5 h), en missään nimessä olisi halunnut synnyttää perätilassa olevaa vauvaa alateitse vaan sektio olisi sitten tehty.
Luulen, että en olisi välttämättä suostunut edes kääntämisyrityksiin, koska osalla perätilavauvoista on jokin fyysinen este, esimerkiksi lyhyt napanuora, mikä estää niitä kääntymästä alaspäin. Tosin ehkä tämäkin ultrassa olisi näkynyt, en tiedä? No, noita sinullekin suositeltuja "asentokikkoja" olisin varmasti ainakin kokeillut :)
Älä ole kuitenkaan yhtään huolissasi, hän mahtuu siellä vielä kääntymään oikeaan asentoon. Olette hyvissä käsissä TYKSissä ja jos pikkuihminen päättää pysytellä perätilassa, lääkäri tutkii huolella tilanteen ja antaa suosituksen synnytystavasta. Itse saa kuitenkin päätöksen tehdä eli voi valita sektion vaikka kannustettaisiinkin yrittämään alatiesynnytystä.
Mukavia viimeisiä raskausviikkoja! <3
Meillä vauvan yllätysperätila huomattiin vasta puolessa välissä synnytystä, (!) mutta koska ne aikaisemman kommentoijan mainitsemat kriteerit täyttyivät (äidin halu, lapsen koko, lantion mitat) niin päätin synnyttää vauvan alakautta.
Vaikka tilanne tulikin tosi yllätäten, niin olin jälkeenpäin todella tyytyväinen valintaan. Tämä tietenkin, koska kaikki meni hyvin ja tuossa vieressä könyää iloinen vauva.
Paljon iloa sinulle loppuraskauteen ja jaksamista näissä helteissä.
T. Lotta
Vauvan perätila huomattiin vasta ihan viimeisten viikkojen aikana. Kääntämisyritykset eivät enää olleet mahdollisia. Keskustelin ensin nuoren lääkärin kanssa, joka mittoi lantiota, vauvaa jne ja suositteli että normaalia synnytystä kannattaa yrittää perätilasta huolimatta. Itseäni asia tietenkin askarrutti ja pyysin vielä uudelleen tutkimusta ja silloin paikalla oli vanhempi (myös virkaiältään) ja kokeneempi lääkäri, joka vauvan mitattuaan saman tien totesi leikkauksen olevan se ainoa vaihtoehto. Itse olin tyytyväinen tähän ja hyvin meni. Eli mikäli itseä mietityttää niin kannattaa pyytää tilanteen arviointia uudemmankin kerran. Olen tyytyväinen että näin tein - vauva oli nimittäin iso. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä ja koko odotusajasta jäi positiivinen mieli. Neuvola ym palvelut ovat Suomessa todella hyviä ja ainakin omalla kohdallani kohtaamani alan ihmiset olivat osaavia ja asiaan paneutuvia. Ihanaa aikaa!
Mariakuu
anonyymi: Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Eilen itse asiassa varmistui, että meidänkin pieni on nyt sitten siinä perätilassa, vaikka hikan perusteella toivoinkin vielä kätiön arveluiden osuneen vikaan. En ollut aluksi huolissani, mutta nyt kun öisin saa nukuttua huonommin, ajatukset lähtevät laukkaamaan. Toivon kovasti, että miten tahansa tilanne etenee, valinta synnytystavan osalta on selkeä eikä minun tarvitse itse tehdä päätöstä tasavaqhvojen vaihtoehtojen väliltä. Viime kesänä tuota pallottelua oli jo tarpeeksi...
anonyymi: Kiitos tsempistä:) varmasti on noin, mutta nyt alkaa tuntua, että voimat on ihan loppu tämän helteen ja raskauskuvoidne takia... Katsotaan, miten käy...
Poletti: Kiitos vinkeistä ja kokemuksen jaosta! Ainahan sitä voi kokeilla! Kätilö ehdotti leikkiauton pitämistä masun päällä ja perinteistä keppi& porkkanauhkailua. Saat auton, jos käännyt, mutta varokin jos et käänny... :D
Saara: Kiitos kokemusten jakamisesta. Antavat hieman toivoa... Tosiaan TYksiin joudutaan nyt täälläkin, kun perätila eilen vahvistui... Nyt kyllä valitettavasti pyörii taas ihan muut asiat kuin lopputyö mielessä. Blogiakaan en ole jaksanut päivittää niinkuin ajattelin...
anonyymi: Kiitos kokemuksen jakamisesta! Meillä pikkuinen viihtyi aluksi pää alaspäin, mutta on ilmeisesti aika pyörivää sorttia. Kiitos, että kerroit tuosta kääntöyrityksestä, lievensi hieman pelkoani opetraatiota kohtaan. Onnellista loppuodotusta sulle! TOivotaan, että kelit viilenisivät ennen sektiotasi!
Kerttuli: Kiitos vielä kerran! Tämä on ollut ihan must näillä keleillä! En oikeastaan käytä muita kuin mekkoasi ja sitten niitä trikoisia maksimekonrötjäkkeitä...
TOivottavasti tuo napanuorajuttu selviää nyt sitten TYKSissä, sillä tuntuisi kauhealta, että sellaisissa tilanteissa yritettäisiin kääntää. Tosin, otaksun meidän kaverin olevan vain niin liukasliikkeinen, että vaihtelee asentoa sen takia. Yritän pitää pään kylmänä. Kiitos tsempistä ja siitä, ettäjaoit kokemuksesi :) Ollaan kuulolla!
Lotta: Kiva kuulla, että onnistuneita perätilasynnytyksiä on! Varmasti valitsisin yllättävässä tilanteessa samoin, jos fyysistä estetä ei todeta.
Maria Kuu: Kiitos, että kerroit kokemuksestasi. On ilmeisesti hyvä pyytää useamman asiantuntijan näkemystä!
Perätilasynnytykseen on useampia näkökantoja. Kaveri synnytti juuri TYKSissä perätilassa lääkärin suosituksesta esikoisen. Poika syntyi terveenä, mutta äiti joutui leikkaukseen sen jälkeen. Selvisi. Kuulemma täällä Hämeessä taas ensisynnyttäjille ei missään tapauksessa suositella perätilasynnytystä.
Ja minulla: vauva ei tullut alas huolimatta siitä, että pää oli alaspäin. Kahden päivän synnytyksen yrittämisen jälkeen sektio. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Toisaalta taas valmennusryhmän yksi äiti synnytti perätilassa ja oli tosi tyytyväinen, että teki niin. Suunniteltu sektioaika oli sovittu, mutta synnytys käynnistyi ennen sitä itsekseen ja kaikki meni loistavasti. Esikoisesta oli kyse.
Minun poikani käännettiin pari viikkoa ennen synnytystä. Kääntäminen oli ehkä jonkun verran epämukavaa, mutta ei sen kamalampaa.
Synnytys ei meillä kuitenkaan sujunut ihan normaalikaavalla, vaan jouduin lopulta kiireelliseen sektioon. Eikä siitä jäänyt todellakaan hyvät fiilikset, sillä vauva veti vihreää lapsivettä keuhkoihinsa ja vietti sitten muutaman ensimmäisen päivänsä keskolassa letkuissa. Joten oman kokemukseni perusteella kyllä toivoisin käännösyritystä, sillä ei se sektio ihan läpihuutojuttu ole.
Onneksi poikanikin toipui kuitenkin suhteellisen nopeasti, samoin kuin oma leikkaushaavani.
Onnea ja voimia loppuraskauteen!
-Annis-
Esikoiseni oli niin pitkään nurinperin, että minut lähetettiin kääntämisoperaatiota varten sairaalaan, mutta tenava päätti edellisenä yönä, että hän kääntyy itse. Aika paljon olen kuullut just näitä juttuja, että muksu kääntyy viime metreillä.
anonyymi: Kiitos kokemuksien jakamisesta! Näköjään yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei ole ja positiivisia kokemuksia löytyy sekä sektioiden että perätilasynnytysten puolella. TOivon vain, että osaan tehdä päätöksen, ja luottaa, että ammattilaiset osaavat enkä syyttele itseäni jälkikäteen mistään.
Annis: Kiitos kokemuksen jakamisesta! Kiva kuulla, että vaikeista käänteistä huolimatta poikasi ja sinä kuitenkin selvisitte ja olisit kääntöyritykseen kokemuksen jälkeenkin valmis!
Kutri: Juu, minäkin olen kuullut. TOivotaan että meidän kaveri kääntyisi nyt sairaalareissua ennen!
Lähetä kommentti