keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Viimeiselle kolmannekselle

Keskiviikkoista!

Tänään alkoi sitten kai se raskauden viimeinen kolmannes. Tuntuu sekä hurjalta että ihanalta yhtä aikaa! Maanantaina koitti se inhottu sokerirasitustesti ja tänään sain tulokset - ei onneksi raskausdiabetesta! En ymmärrä, miksi ihmiset sitä testiä kammoavat; minusta litku ei ollut ollenkaan pahanmakuista puolen vuorokauden paaston jälkeen - olisin voinut juoda sitä toisenkin lasillisen ihan janooni. Odottelu nyt oli toki todella tylsää, mutta yritin hyödyntää ajan kirjoittemalla ajatuksia raskauspäiväkirjaani.


Viimeisin viikko on kyllä ollut aika hulinaa näiden raskausajan juttujen merkeissä; sain viimein toimitettua raskaustodistuksen työnantajalle ja täytettyä Kelan sähköiset lomakkeet. Nyt sitten odottelemaan äitiyspakkausta :) Ehkä sen saaapumisen myötä vauvatodellisuus realisoituu taas piirun verran. Koen myös jotenkin hassulla tavalla, että tuon pakkauksen saaminen tekee minusta kanssa hieman todellisemman äidin; nyt raskaudessa on jo sentään päästy niin pitkälle, että yhteiskuntakin noteeraa minut vanhemmaksi!


Pikkuinenkin on yhä todellisempi, sillä peruspotkuttelujen ohella masun pintakin jo hytkyy kiksaisujen tahdissa :)

Vielä, kun saisi miehen heräämään siihen todellisuuteen, että kohta vauvanhuoneen ja työhuoneen rempat olisi ehkä ihan hyvä hoitaa alta pois. Eihän sitä tiedä, vaikka poikainen saapuisi maailmaan jo esimerkiksi kuukauden ajoissa. Silloin elellään vielä kesää, ei syksyä... Huh!

Postauksen kuvituksena tällä kertaa miehen yrtti- ja salaattiviljelmiä sekä sen raitaisen trikoomekon identtinen tumma sisar ;) Nuo hauskat sementtiset purkit raahasin viikonloppuna hesan Granitista. Voi vitsit, miten ihana kauppa!

Mukavaa illanjatkoa! Yritän vastata huomiseen mennessä noihin loppuihin edellisten postausten kommentteihin.

5 kommenttia:

Äni kirjoitti...

Mulla levisi iso hymy huulille jo otsikosta ja se syveni vielä ensimmäisen lauseen luettuani: Te olette jo näin pitkällä, viimeisellä kolmanneksella! Hassua, kuinka lämmin tunne ja syvä ilo voikin olla käytännössä tuntemattoman ihmisen onnesta. :) Ihanaa loppuodotusta teille!

Maria kirjoitti...

Ihana asu ja ihana masu ja ihana sinä :) !!

-Maria

ps. tykkään myös kovasti noista harmaista ruukuista !

Saara kirjoitti...

Ihanaa loppuodotusta. :) Esikoista odottaessa juuri äitiyspakkauksen saaminen tuntui tavallaan juhlavalta, ja kyseinen laatikko oli kiva postista hakeakin, kun sielläkin asiakaspalvelija totesi että "siinä sinulle onkin mukavaa tutkittavaa". :D

Turun Tilda kirjoitti...

Äni: Kiitos kivasta kommentista. Kyllä tämän etapin saavuttaminen tuntuu niin hyvältä. Ehkäpä muuten tällainen narratiivinen kerronta saa bloginpitäjän tuntumaan vähintään naapurin muijalta, ainakin jos blogia on seurannut yli viisi vuotta, kuten sinä olet tainnut tehdä ;)

Maria: Hih, kiitti. Usko tai älä, masu alkaa olla aika painava reppu :D Ensi syksynä me ulkohesalaisetkin päästään kuulema nauttimaan postimyynnin kautta Granitin valikoimasta, jee!

Saara: Ihana postitäti(setä) sulla on ollut vastassa! Kiitos kivasta kommentista :)

Maria kirjoitti...

Loistavaa ! Sitä kun on itse muuttamassa Tampereelle, niin Helsinki ei olekaan enää niin lähellä että sinne viittis lähteä vaan kaupungille :D