maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kuoleman ja elämän rajalla

Mielessäni on pyörinyt pidemmän aikaa asia, joka on vaivannut minua. Kyse on viime aikoina esillä olleesta kansalaisaloitteesta aborttiin liittyen. Kyseisessä aloitteessa vaaditaan terveydenhoitoalan ihmisille oikeutta kieltäytyä avustamasta raskaudenkeskeytyksissä, jos se on vastoin alalla työskentelevän eettistä vakaumusta. Tiukennosta vaaditaan tapauksiin, jolloin raskaana olevan henki ei ole vaarassa.

Elämän ja kuoleman raja on todella veteen piirretty viiva. Kun raskaudenkeskeytys on poikkeusolosuhteissa sallittu raskausviikolle 24, jo viikkoa pienemmät elämänalut otetaan nykyään keskolaan. Tätä on vaikea käsittää. Vielä ahdistavammalta tuntuu lukea näitä terveydenhoitoalan ihmisten kokemuksia.

Aihe ei ole todellakaan helppo ja se jakaa varmasti mielipiteitä. Omakohtaisten kokemusteni takia koen kuitenkin, että minun on sanottava ääneen oma kantani. Ensinnäkin haluan tuoda esille, etten todennäköisesti tiedä tarpeeksi lakialoitteen kaikista yksityiskohdista. Haluaisinkin tietää, miten lakialoitteessa ensinnäkin määritellään se, milloin naisen henki on vaarassa? Joissakin tapauksissa raskaus voi edetä ihan loppuun saakka ilman, että naiselle tulee komplikaatioita, mutta vastasyntynyt tulee kuolemaan samantien synnytyksessä tai pienen henkiinjääminen on monien tuskaisten leikkausten takana. Voisiko lääkäri tai kätilö kieltäytyä tällaisessa tapauksessa avustamasta raskauden keskeytyksessä? Entä, jos 17-vuotias teini tai jopa 12 -vuotias tyttölapsi tulee raskaaksi? Voisiko terveysalan ammattilainen kieltäytyä tällöin toimenpiteestä?

Minun mielestäni antamani esimerkit ovat perusteltuja syitä raskaudenkeskeytyksille. Mielestäni on jokaisella parilla on oikeus myös päättää, miten toimii, jos sikiöllä todetaan jokin trisomia 12. viikon ultran jälkeen. Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö terveysalan ammattilainen voisi olla eri mieltä päätöksestä, mutta hänen tehtävänsä on hoitaa naista, ei tuoda henkilökohtaisia mielipiteitään esille. Poistumalla tilanteesta mielipide tulee esille.

En usko, että monikaan perhe tekee päätöksiä raskaudenkeskeytyksistä kovin keveästi. Raskaudenkeskeytykseen päätyvät ihmiset eivät julmia tai kovia, vaan usein ihmisiä, joita on koskettanut äärimmäisen järkyttävä henkilökohtainen tragedia. Eri asia on raskaudenkesketyksen käyttö ikään kuin huolettomaan ehkäisykeinona. Sitä en missään tapauksessa hyväksy. Tällaisen vähentämiseksi on lisättävä toimivaa valistusta ja tehtävä ennaltaehkäisevää työtä.

Jos naiselle/ pariskunnalle tällaisessa vaikeassa tilanteessa osuu kohdalle lääkäri/kätilö, joka vielä erikseen nostaa esille oman vakaumuksensa, muodostuu tilanteesta kestämätön raskaana olevan mielenterveyden kannalta. Toivon, että lakialoitteeseen sisältyy ainakin periaate, jossa raskaudenkeskeytysten yhteydessä ammattilainen vaihdetaan toiseen neutraalisti eikä kukaan ainakaan ala julistamaan mielipiteitään asiakkaan kuullen.

Elin elämäni pahimpia viikkoja viime kesänä, kun raskaudenkeskeytyksen mahdollisuus (tai vaihtoehdottomuus) leijui viisi viikkoa ilmassa. Lopulta vältyimme tilanteelta varsin täpärästi. Samana päivää, jollin keskeytys olisi pitänyt tehdä, pikkuisen todettiin kuolleen. Jos vielä siinä viikkojen epävarmuuden ja piinan jälkeen ratkaisunteon hetkellä joku olisi minulle ruennut luettelemaan omia periaatteitaan, olisin päätynyt hullujen huoneelle. Olinkin todella huojentunut, kun raskausviikko 24 nykyisessä raskaudessani ylittyi. Asia ei ole enää minun käsissäni.

13 kommenttia:

Elina kirjoitti...

En pidä sävystä, jolla tuolla omantunnonvapaus-sivulla tuodaan asiaa esiin. Kuvatunlaiset tapauskertomukset voivat järkyttää, mutta mikä on todellisuus niiden taustalla - myöhäisimmät abortit eivät todellakaan ole mitään ehkäisyn pettämisen korjailua, vaan kyseessä on aina jo nykyisen lain mukaan äärettömän vakavasta sairaudesta kysymys. Kuinka paljon näitä edes tehdään vuositasolla Suomessa? Tuskin edes kymmeniä. Näen tässä myös kurjan takaportin, jolla muihinkin lääketieteellisesti perusteltuihin toimenpiteisiin aletaan vaatia henkilökunnalle omantunnonvapautta. Voisiko joku terveysalan ammattilainen haluta kieltäytyä vaikkapa sukupuolenkorjaushoitojen tekemisestä? Ei näin.

tiina kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä aiemman kommentoijan (Elinan) kanssa. Myös monissa muissa ammateissa ja tehtävissä voi tulla vastaan työtehtäviä, jotka eivät täysin vastaa omaa näkemystä/mielipidettä ja/tai voivat olla eettisesti hankalia tilanteita. Noin nopeasti miettien niin tälläisia tilanteita varmaan kohtaavat esimerkiksi asianajajat ja poliisit terveyshenkilöstön lisäksi. Mielestäni tämä on osaltaan ammatinvalintakysymys ja oletan, että terveysalan ammattilaisille nämä kysymykset ovat tulleet tutuiksi koulutuksen aikana (jos ei, niin ehkä asiaa voi vielä korostaa opintojen aikana). Mielestäni ei toimi tässä tai muutenkaan lääketieteessä, että tehtävän suorittava saa valita, tekeekö hän sen vai ei vakaumukseensa vedoten, jos kerran lain pykälät ja lääketieteelliset perusteet muuten täyttyvät. Toivon, että tämä aloite ei mene läpi - en muutenkaan tue sitä, että naista syyllistetään enää yhtään enempää mahdollisesta aborttipäätöksestä. Se ei ole kenellekään normaalijärjen omaavalle naiselle läpihuutojuttu ja päätöstä ei tehdä heppoisin perustein.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä asiaa hiukan eri näkökannalta...

Tiesittekö, että opettaja voi kieltäytyä osallistumasta koulun (eli oman työnsä) uskonnollisiin tilaisuuksiin omantunnonsyistä. Näitä uskonnollisia tilaisuuksia on esim. seurakunnan aamunavaukset ja jumalanpalvelukset. Joten miksi kätilö ei voisi olla osallistumatta raskaudenkeskeytyksiin omantunnonsyistä??? Jotenkin tuntuu nyt oudolta...

-Päikkis-

Bisquits kirjoitti...

En tunne tuon aloitteen yksityiskohtia. Silti mietiskelen, että voisiko kätilöllä olla tuo kieltäytymismahdollisuus "kaikessa hiljaisuudessa", ei siis syyllistäen tai saarnaten. Niin, ettei asianomainen nainen edes tietäisi kieltäytymisestä.

En itsekään pidä tätä mustavalkoisena asiana, mutta ehkä joku kompromissi löytyisi.

Anonyymi kirjoitti...

Päikkikselle huomautus, että esim. suomalainen peruskoulu, tai tarkemmin sen opetussuunnitelma, ei sinänsä tunnusta mitään uskontoa (mitä voi toki olla vaikea hahmottaa vahvasti kristillissävytteisten perinteiden takia). Vertauksesi siis ontuu pahasti. Tässä toinen analogia: biologian opettaja ei voi kieltäytyä opettamasta evoluutioteoriaa opetussuunnitelman mukaisesti, se ON osa hänen työtään. Joten komppaan Tiinaa, ammatinvalintakysymys!

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka tuollainen aloite menisikin läpi, niin en usko, että potilaalle aletaan selvittämään hoitohenkilökunnan näkemyksiä. Luulisin, että ne keskustelut käydään kulisseissa ja potilaalle tuskin valkenee kuka hoitaja tai lääkäri hänen raskaudenkeskeytyksestään on pois. Sitä paitsi varhaisraskauden keskeytys tehdään usein lääkkeellisesti, missä potilas itse ottaa lääkkeet ja keskeytys hoituu kotona.

peppilotta kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä kahden ensimmäisen kommentoijan eli Elinan ja Tiinan kanssa, eipä minulla ole näihin paljon lisättävää. Minusta tällaiset kysymykset pitäisi miettiä jo opiskeluaikana, eikä yksinkertaisesti pitäisi harjoittaa sellaista ammattia, jota ei pysty harjoittamaan.

Anonyymin kommenttia en sen sijaan ymmärrä, mielestäni uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista ei mitenkään voi rinnastaa tähän. En ymmärrä miksi koulussa pitäisi edes järjestää (minkään uskonnon mukaisia) tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia?

Anonyymi kirjoitti...

Mä luulen, että kyseessä on nuoria henkilöitä, itse siis tiedän erään nuoren, joka hakee juuri nyt kätilöksi, ja vastustaa aborttia. Hänen kohdallaan kyse on siitä samasta uskonnollisesta (kiihkoilusta) joka tuomitsee homoliitot jne. Uskon ja toivon, että kun hän kasvaa, hän ei enää näe elämää niin mustavalkoisena. Nuoruuteen kuuluu tietty ehdottomuus. Toki osa pysyy samanlaisena.

asia juuri niin kuin sanoit! <3 siis Tilda.

T. Salla

ja ps. Päikkiksen kommentti oli kyllä niin tietoa vailla ja asiaan kuulumaton, että en viitsi tämän enempää kommentoida.

Äni kirjoitti...

Luin yhden kertomuksen tuolta sivulta, enkä voinut lukea enempää. Tuli niin karmaisevan paha olo. Mutta, sinä kirjoitat asiasta hyvin fiksusti ja oman (valitettavan) kokemuksesi vuoksi oikeutetustikin. En ole itsekään allekirjoittanut kyseistä aloitetta, koska en tiedä asiasta tarpeeksi. Nämä ovat todella vaikeita asioita, ja selkeät pelisäännöt on hyvin vaikea määrittää, koska tämä tosiaankin on kuin veteen piirretty viiva.

Turun Tilda kirjoitti...

Elina: Uskoisin, että myöhäisempiä abortteja tehdään Suomessa vuosittain kyllä jonkin verran enemmän kun arvelit, mutta on totta, että niiden taustalla on aina jokin lääketieteellinen syy. Toki niissäkin mielipiteet jakautuvat esim. juuri noiden trisomioiden osalta. Periaatteessa esim. Down-sikiön voi abortoida ainakin Tyksissä sinne rv 20 asti. Tuo kuvailema kehitysskenaario on kyllä pelottava!

Tiina: Kiitos kommentista. Tuollainen päätös ei ole todellakaan läpihuutojuttu! Aloin itse asiassa pohtia kommenttisi myötä jälleen opinto-ohjaajan roolia ammatinvalintakysymysten äärellä. En tiedä, olisinko tajunnut painottaa esim. kätilöksi pyrkivälle, että uuden elämän maailmaan auttamisen ohella voi joutua myös raskaudenkeskeytyksiin.

Päikkis: Itse asiassa en tiennyt enkä ole törmännyt vastaaviin tilanteisiin. Kukaan oma kollegani ei ole moista veto-oikeutta käyttänyt. Tosin, ehkä tällaiset opettajat laitetaan valvomaan mahdollisesti sitten niitä oppilaita, jotka eivät vakaumuksen puolesta osallistu kyseisiin tilanteisiin?

Sinänsä kyllä uskonnolliset tilaisuudet ovat kunnallisissa oppilaitoksissa nykyään aika minimissä. Hen.koht. myös en pidä minkäänlaisena ongelmana osallistua omista näkemyksistäni poikkeaviin tilaisuuksiin, kunhan niissä nyt ei harrasteta kiihottamista toista ihmisryhmäävastaan tai poljeta ihmisoikeuksia. Luulenpa, että muutenkin moni opettaja on aika avarakatseinen ja haluaa opettaa toleranssia ja suvaitsevaisuutta oppilailleen.

Loppukaneettina vielä se, että ymmärrän kyllä pointtisi tasa-arvon vaatimuksesta eri ammattiryhmien välillä, mutta ei kai näitä asioita voi nyt rinnastaa? Itse ainakin koen, että raskaudenkeskeytyksessä asiakkaan mielenterveys ehkä toisella tavalla vaakalaudalla kuin jollakin oppilaalla koulussa, jos hän näkee jonkun opettajan poistuvan uskonnollisesta aamunavauksesta?

Bisquits: Jos asia voidaan järjestää niin, ettei ylimääräistä mielipahaa synny, asia on mielestäni ok.

En laittanut tuohon postaustekstiin kuitenkaan erästä kuulemaani pöyristyttävältä kuulostavaa juttua, kun en ohjelmaa ole omin silmin nähnyt. Kuulema Yle:n abortti-illassa keväällä oli haastateltu jotakin lääkäriä, joka nimenomaan kertoo omasta vakaumuksestaan aborttia harkitseville. Hän edusti ohjelmasssa juuri tätä lakialoitetta kannattavia. Enpä toivoisi kenenkään raskaudenkesketystä harkitsevan joutuvan hänen vastaanotolleen.

anonyymi: Hei, hyvä pointti! Opsia ei voi tosiaan vakaumuksen vuoksi ohittaa! Edelleen lisäisin, että vaikken sitä ajatellut, tästä postauksesta saattaakin olla yllättävää hyötyä ammatillisessa mielessä kasvussani opona!

Anonyymi: Toivon näin. Katso kuitenkin Bisquitsille kirjoittamani vastaus. Joillekin terveysalan ihmisille olisi kuitenkin taottava tietyt periaatteet mieleen, jottei traumaattisia tilanteita synny.

Toisaalta, ihmettelenkin, millaisia ja missä vaiheessa tehtäviä raskaudenkeskeytyksiä tämä aloite sitten koskee. Myöhemmät raskaudenkeskeytykset, joissa kätilöt ovat mukana tehdään aina lääketieteellisistä syistä. Koskeeko aloite silloin juuri tk-lääkäreille hakeutuvia, jotka haluaisivat keskeyttää raskauden? ja tällöin lääkäri sanoa töksäyttäisi, ettei hoida juttua?

Peppilotta: Kiitos kommentista. Eipä niitä uskonnollisia tilaisuuksia kovin paljon nykyään järjestetäänkään. Sinänsä itse en ole niitä vastaan, ihan jo kulttuurisista syistä. Toisaalta mielestäni aamunavausvuoroja voisi jakaa myös imaaneille ja vapaa-ajattelijoillekin :)

Salla: Nuorena on usein on hyvin mustavalkoinen oli vakaumusta tai ei. Kirjoitin tästä silloin "Ei kerro valosta vain laulu elämän"-postauksessani. Elämä tuo sitten mukanaan niitä harmaansävyjä...

Anonyymi kirjoitti...

Minusta olisi hienoa, jos opo osaisi ajatella niin pitkälle, että keskustelisi kätilöksi aikovan kanssa siitä, että työhön kuuluu muutakin kuin iloista vauvan kasvun seuraamista ja maailmaan saattamista. Tuskin kaikki teini-ikäiset ymmärtävät, kuinka yleisiä keskenmenot ovat ja että niiden toteamisestä ja hoidosta voi tulla hänen arkipäiväänsä kätilönä toimiessaan, raskaudenkeskeytykset vielä asiana erikseen. Kaverini haaveili yläasteella kätilön ammatista. Hän tajusi pelätä ainoastaan kuolemaa synnytyksen yhteydessä, pelkästään sen takia hän pyörsi haaveensa ja opiskeli lastenhoitajaksi.

Mitä jos hoitajan vaihtaminen vähin äänin epäonnistuu? Kun olin sairaalassa kaavinnassa keskeytyneen keskenmenon takia kahden lääkkeellisen tyhjennyksen epäonnistuttua, hoitajani vaihtui kesken päivän. Erittäin mukava ja asiallinen hoitaja otti minut vastaan, pahoitteli tilannettani ja vei leikkaussaliin, mutta hoitajien koulutuksen takia minut haki leikkaussalista toinen hoitaja, joka ensinnäkin luuli minua toiseksi ihmiseksi (hän totesi tämän ääneen muutaman sekaannuksen jälkeen) ja kohteli sen verran epäasiallisesti, että aloin pohtia, luuliko hän minun juuri tehneen raskauskeskeytyksen ja käytöksellään pyrkivän tuomaan esiin mielipiteensä. Hän muun muassa pysähtyi matkalla leikkaussalista osastolle lepertelemään vastasyntyneelle, jota tuore isä oli viemässä äidilleen, kertoi sukulaistyttärensä kärsivän lasettomuudesta kaavinnan seurauksena, arvosteli kovin sanoin sen hetkistä ulkonäköäni ja painotti, ettei hänellä ole tietoa vastata kysymyksiini. Myös muuta, mutta olen yrittänyt sulkea kokemuksen mielestäni. Mietin silloin, kuinka tärkeää olisi, että hoitava henkilökunta osaisi kohdella asiallisesti niin keskenmenon kokenutta kuin raskaudenkeskeytykseen syystä tai toisesta päätynyttä.

Minun on vaikea lääkkelliset tyhjennykset ja kaavinnan kokeneena uskoa, että joku mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen ajaisi itsensä silkkaa välinpitämättömyyttään toistuviin myöhäisiin abortteihin. Kantani aborttiin on sama kuin sinulla, en hyväksy sitä huolettomana ehkäisykeinona mutta näen sen monessa tapauksessa välttämättömänä ratkaisuna. Kätilöiden kokemuksia lukiessani olisin halunnut tietää enemmän heidän kuvailemiensa tilanteiden taustoista. Esimerkiksi eihän 23 raskausviikolla aborttia tehdä todellakaan ilman erittäin painavia perusteita. Sivusto jäättää avaamatta myöhäisten aborttien taustat!

- Pauliina

Turun Tilda kirjoitti...

Äni: Kiitos kommentista! Voin sanoa vain, että itse tuskin pystyisin toimimaan kätilönä raskaudenkeskeytyksissä, mutta en ole kyllä terveysdenhoitoalalle hakeutunut muutenkaan mm. veripelkoni vuoksi. Kaikki kunnia niille, jotka pystyvät.

Pauliina: Kiitos rankan henkilökohtaisen kokemuksen jakamisesta! Hirveää, että hoitaja on toiminut noin henkilökohtaisen menetyksen kokeneen ihmisen silmien edessä ja puuttuu vielä habitukseen. En löydä sanoja ärtymykselleni... Millaisia ihmisiä noista soveltuvuuskokeista oikein pääsee läpi. Tietysti kaikilla on huonoja päiviä, mutta tuo nyt ei enää kuulosta valitettavasti vain yhdeltä lipsautukselta. Toivottavasti sinulla on tahoja, joiden kanssa olet voinut halutessasi käydä läpi kokemustasi. Voimia! Uskon, että onnellisempi raskaus on veilä edessäsi.

Anonyymi kirjoitti...

Biologian opettajakaan ei tosiaan voi kieltäytyä evoluution opettamisesta omaan vakaukseensa vedoten. Itselläni oli yläasteella biologian opettaja, joka opetti meille evoluution pitkin hampain "koska kuuluu opetussuunnitelmaan" ja korostaen erittäin paljon sitä, että "kyseessä on vain teoria". Kyllä omassa ammatinvalinnassa täytyy ymmärtää mitä voi tulla eteen ja kantaa vastuunsa ammattilaisena omista vakauksista huolimatta.