Helatorstaita!
Eiliset kylmemmät kelit saivat minut vetämään ylle uuden Huutonet-löytöni. Nanson joutsenaiheinen tunika osoittautui vallan suloiseksi - ja vauvamasulle sopivaksi. Tuo hempeä silkkirusetti kruunaa kivasti nämä pyöristyneet muodot ;) Lähes käyttämätön mekko kustansi 12 euroa ja soveltunee erittäin avaran kaula-aukon vuoksi myöhemmin myös imetyskäyttöön.
Housut ovat puolestaan ne uutena ostamani H&M:n mammahousut. Olin kyllä hieman järkyttynyt, miten ne haisivat ihan hirveältä kemikaalilta vielä kahden etukäteispesun jälkeenkin. Onko jollakulla toisella vastaavia kokemuksia? Pakko ne oli kuitenkin päälle vetää, kun muitakaan kylmempien ilmojen housuja en tällä hetkellä omista...
Välillä tämä onnellisemmin sujunut raskaus saa minut lähes pakahtumaan ilosta. Onni tuntuu suorastaan kipuna sisuksissa! Niin moni asia on uskomattoman hyvin: tämä opintovapaa, sitten kesäloma työllistyneenä ja sitten pitäisi voida jäädä saman tien kesän lopussa äitiyslomalle. Tämähän on on kuin Hannu Hanhella. En edes jaksa häpeillä asiaa, olen kärsimyksilläni mielestäni kuitannut tämän lottolapun.
Lisäksi on vielä eräs seikka, jota jaksan päivittäin fiilistellä: pienehkössä taloyhtiössämme on todennäköisesti useampi kuin kolme naista samaanaikaan äitiyslomalla. Pieniä miehiäkin on tiedossa enemmän kuin tähtiä on Otavassa tai veljeksiä Jukolassa ;)
Arvokasta juttuseuraa ja vertaistukea on siis tiedossa eikä tarvinne mökkihöperöityä yksin täällä maaseudulla. Toivon niin, ettei onneni nyt kääntyisi. Muistan toki ne viime syksyn yksinäiset itkut autossa, kun katsoin hiekkalaatikon reunalla istuvia äitejä lapsineen. Minä "uraihminen" lähdin töihin, vaikka olisin halunnut istua myös siellä hiekkalaatikolla - kaiketi tylsistymässä.
Nyt katson ylös taivaalle ja lähetän toiveeni voikukan hahtuvien mukana matkaan... Toteutukoon salainen haaveeni tällä kertaa!
8 kommenttia:
Sinä olet todellakin onnesi ansainnut. :)
Hei Tilda!
Minäkin haluan toivottaa sinulle pelkästään hyvää ja onnellisia hetkiä.
Mutta en siksi että olisit ne ansainnut. Minusta kenenkään meistä ei tarvitse ansaita onneamme, ja minusta olisi hassua ajatella että asioiden pitää olla todella huonosti jotta ne voivat olle todella hyvin.
Vaikka olet kokenut ihan käsittämättömän surullisia asioita, muistathan että sinun tai minun ei tarvitse tehdä tai olla mitään jotta asiat olisivat hyvin. Oikeastaan asiat ovat pohjimmiltaan aina hyvin ja elämä on meidän puolella. Toisina hetkinä onnellisuus on helpompaa kuin toisina, mutta aina se on mahdollista. Niin haluan uskoa.
En tiedä olenko vinkannut jo ennenkin Sara K:n ihanasta blogista. Jos en, niin nyt on hyvä aika, sillä Sara taitaa lopettaa kirjoitukset ja blogin jo ensi kuussa. Eli jos kaipaat hienoa luettavaa, suosittelen. Esim. tämä: http://www.lily.fi/blogit/sara-k/hattutelineen-paikka on käsittämättömän hieno paikka aloittaa.
Ihanaa kesänalkua!
Nauti joka hetkestä <3
Ihanasti kirjoitettu, onni ihan levisi tänne ruudun toisellekin puolelle. :)
Kirjoituksesi sai mut kyyneliin. Tuntuu niin hyvältä puolestasi :)
Aikoinaan kun omasta perheestä haaveilin, itsekin itkin nähdessäni äitejä lastensa kanssa. Olin ns. uranainen, jakkupukuineen ja korkokenkineen. Työskentelin nimekkäässä organisaatiossa.
Päällikköni huomasi, että mulla alkoi ote haparoida ja tiukkasi, että mun täytyy päättää, mitä tahdon ja toimia sen mukaan. Puuskahdin lopulta suoraan, että ainoa asia mitä oikeasti haluan, on olla äiti. Päällikköni pyöritteli päätään ja sanoi, että mun täytyy keskittyä opintoihin ja uraan; voi käydä myös niin, etten lapsia tule saamaan.
Pyrin elämään täysillä ja menestyin opinnoissa ja työelämässä. Se oli kuitenkin vain kuori. Haikeana katselin raskaana olevia ja äitejä lastensa kanssa. Välillä itkin, kun kaipaus tuntui niin kipeältä. Olin myös sinkku ja päällä oli huoli, etten ylipäänsä löydä sopivaa puolisoa; entä jos en saisikaan omaa perhettä.
No, ihana mies tuli ja vei mukanaan ja nykyään meillä on 3 lasta. Nautin äitiydestä ja perhe-elämästä valtavasti. Se on alusta asti tuntunut "mun jutulta" elämässä. Tällä hetkelläkin mulla nukkuu vauva kainalossa ja sydän on pakahtua rakkaudesta ja kiitollisuudesta.
Kohta sinulla on pieni ihanuus sylissäsi ja ihmettelet, kuinka käsittämättömän suurta rakkautta ja iloa sitä voikaan tuntea. Lapsi on lahja.
:)
Kati: <3
Pienisisko: Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista. Noinhan sen pitäisi olla eikä varsinkaan kenenkään onni ole pois toiselta!
Ehkä olen toipumisprosessissani vielä kesken, sillä olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että jos jollekulle on tapahtunut jotakin erityisen pahaa, olisi suotavaa, ettei tapahtuisi jotakin viimeisetkin toivonrippeet vievää. En tarkoita nyt erityisemmin itseäni vaan esim. ettei juuri kolme syöpää läpikäynyt ihminen joutuisi kokemaan neljättä tai sodassa jo kaksi poikaa menettänyt äiti menettäisi sitä viimeistä jäljelle jäänyttään. En ehkä puhuisikaan ansaitsemisesta vaan kohtuullisuudesta. Tietenkään näin ei aina valitettavasti käy ja on loppujen lopuksi itsestä kiinni, jaksaako tuollaisista pohjamudista enää ponnistaa. Toivottavasti ainakin muiden tuella!
PÄivi: <3 <3
Äni: <3 :)
anonyymi:Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Ihana kuulla, että toiveesi toteutui!
En alunperin ajatellut, että vuodattaisin näin henkilökohtaisia ajatuksia tänne blogiini, mutta tämä on muuttunut osaksi omaa toipumisprosessiani. Toivon voivani avata ihmisten silmiä omalta osaltani, sillä nämä kokemukset ovat varmasti hyvi universaaleja.
Itse olen ainahalunnut perheen, mutta pitänyt myös työstäni. Olen ajatellut, että onnellisimmillani olisin, jos ne ovat balanssissa. tietysti nyt, kun tapahtui, mitä tapahtui, nämä perheellistymisasiat ovat nousseet tärkeämmäksi kuin koskaan ennen. Tämä olotila ja nämä haaveet ovat elämääni nyt :)
Ihana tuo tunika, rusetti todellakin kruunaa ilmeen!
Ihanaa odotusta, kauniita sanoja. Nauti täysillä raskaudestasi, kesästä ja tästä hetkestä :)
T: Vakiolukijasi
vakiolukija: Kiitos kivasta kommentista :)
Lähetä kommentti