perjantai 11. lokakuuta 2013

Elämää elämäntilanteen mukaisesti


Huh!

Toiseksi viimeinen taipuminen lennossa opo-opiskelijasta hissanopeksi on tehty, ja neljän 75 minuutin oppitunnin päivä liikoja suunnittelematta selätetty. Olen oikein ylpeä itsestäni :)


Edessä on totaalisen rentouttava viikonloppu yksin kotona kynttilöitä poltellen, kun rakas lähti miesporukalla mökkeilemään.

Tällaisena hetkenä ajatukseni valuvat taas tämän syksyn kestoteemoihin; lapsettomiin ja lapsellisiin.

Minulla lapsettomalla on ruhtinaallisesti aikaa. Tänäänkin töistä tultuani kahvittelin ensin Geisha-patukan kera ja luin Suomen Kuvalehden kiinnostavimmat jutut. Sitten vaihdoin sisustuslehteen ja suunnittelin nautinnollisesti joitain pikkumuutoksia olohuoneeseemme, joka on muuten tosi ei -lapsiystävällinen. Kavereidemme pikku "testerit" ovat osoittaneet vaarojen vaanivan joka kulmauksessa kiinnostavien purnukoiden ja alas vedettävien koristeiden muodossa. Sitten otin blogikuvat ja nyt istun koneen ääressä postausta laatien. Illalla aion syödä jotakin hyvää ja katsoa vain elämää tai lukea uusinta Naisten etsivätoimisto nro 1-kirjaani. Illan keskiössä on siis oma aikani; minä minä ja minä.


Jos minulla olisi lapsi, päiväni olisi varmasti toisenlainen. En osaa oikeastaan edes aavistaa, kuinka kiireinen. Olisin olemassa pientä varten 24 tuntia päivässä. Ehtisin ehkä tehdä yhden tai kaksi noista edellä mainituista kivoista jutuista.


Kaikkein harmillisinta tässä asetelmassa on, että minulle on ollut viimeisen vuoden aikana olo, että olen jotenkin itsekeskeinen, kun elän tällaista elämää. Olen havahtunut siihen, että lapseton elämäntyyli mielletään välillä jotenkin itsekkääksi hedonismiksi. Voi olla, että osin kyseessä on vain päähänpinttymäni, mutta otaksun, etten ole tuntemukseni kanssa täysin yksin. Surullisinta on tietysti se, ettei lapsettomuus ole aina oma valinta. Kuinka moni kokeekaan pinnan alla tuskaa asiasta.

Toisaalta, vaikka lapsettomuus olisi oma valinta, onko se siltikään sen itsekkäämpää kuin lapsien hankkiminen? Eipä niitä pyyteettömästi hankita, sillä ainakin ekologisesti parempi vaihtoehto olisi hillitä väestönkasvua Telluksella.

Myönnän, että viimeisen puolen vuoden kokemukseni ovat herkistäneet minut aiheelle. Näen maailman jossain määrin hyvin eri silmin kuin aiemmin. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen esimerkiksi ex-kansanedustaja Satu Taiveaho, joka on julkisesti kertonut lapsettomuudestaan. Myönnän sortuneeni pitämään häntä jonkin sortin hepsankeikkana linnajuhlien krumeluureineen. En ollut ottanut selvää, miten monipuolista hienoa yhteiskunnallista vaikuttamista hän on tehnyt. Taiveaho on monesti itse kertonut haastatteluissa, että pahat kielet ovat pitäneet häntä urakeskeisenä ihmisenä, vaikka naisen suurin haave on koko aikuisiän on ollut perheen perustaminen. En pysty edes kuvitteleman, kuinka pahalta noiden puheiden on täytynyt tuntua.

Minua kosketti kipeästi jo aikoinaan tämän sinänsä minulle täysin tuntemattoman naisen adoptiohaaveen kariutuminen  prosessin loppusuoralla. Syynä oli hänen miehensä vaalitukea koskenut rikosjupakka. Mietin vain, millaiset kaiken maailman ihmiset niitä lapsia oikein saavatkaan. Narkkarit, lasten pahoinpitelijät ja hyväksikäyttäjät... Tasan eivät onnen lahjat lapsilla tai omasta pienokaisesta haaveilevilla hyvillä vanhempikandidaateilla.


Tällaisia pohdin tänään, mutta se kai kuuluu tähän pitkäjänteisempään toipumisprosessiini. Tärkeintä on säilyttää herkkyys muiden kipeille kohdille, vaikka oma onni joskus kääntyisikin. Siihen asti on kai parempi vain elää tätä minulle tällä hetkellä suotua elämää ja nauttia siitä. Siksipä me dinkut varasimme hiihtolomaksi matkan. Jee! New Yorkin ohella olen haaveillut vuosikausia matkasta Lontooseen. Nyt se toteutuu :)

Täältä tullaan musikaalit, Lontoon vintagekaupat ja mielenkiintoiset museot! Tulen varmasti kyselemään ajankohdan lähetessä teiltä erinäisiä vinkkejä kyseiseen kaupnkiin liittyen :)


Ps. Lopuksi vielä shoppailuvinkki: ylläni olevassa viininpunaisessa Henkkamaukka-paidassa on hintalaatusuhde kohdillaan - paidan koostumus on 85 % viskoosia ja 15 % angoraa. Hinta oli 19,90 e. Paitoja oli monia eri värejä (ainakin hopeanharmaa ja petrooli) ja se on yllä ihanan ohut, mutta lämmittävä.

Suosittelen!

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen itsekin miettinyt, miksi lapsettomuuteen suhtaudutaan joskus niin vihamielisesti ja leimataan se itsekkääksi valinnaksi. Tosiasiassahan lähes kaikki ihmisten valinnat ovat tavalla tai toisella itsekkäitä. Lapsen hankkimiseen epäitsekkäistä syistä en usko ollenkaan (vaikka keskustelupalstoilla toki jaksetaan nostaa esiin muun muassa se, että jos kukaan ei tekisi lapsia, niin maahan ei saataisi uusia veronmaksajia), mutta vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla sen sijaan saattaa olla tietty ideologia tai muuten epäitsekkäät motiivit. Eikö voitaisi vain antaa ihmisten tehdä elämässään sellaisia valintoja kuin he parhaaksi katsovat?

Itse en todellakaan tiedä, mihin kategoriaan kuulun. Olen aina ajatellut, että minusta tulee suurperheen äiti, ja kun jossain käydään kiivasta sanaharkkaa lapsiin liittyvistä asioista, huomaan asettuvani lapsiperheiden puolelle ikään kuin olisin itsekin äiti. Minulla ei kuitenkaan ole lapsia, ja tällä hetkellä alkaa näyttää aina vain vahvemmin siltä, ettei koskaan tule olemaankaan. Siinä mielessä se on minun ja puolisoni yhteinen valinta, että ehkäisy on käytössä ja molempien mielestä hyvä niin. Toisaalta ratkaisu johtuu hyvin pitkälti sellaisista ulkoisista olosuhteista, joihin en mitenkään pysty vaikuttamaan, esimerkiksi omasta ja puolisoni terveydentilasta.

-Eräs lapseton

Anonyymi kirjoitti...

Iltaista Tilda,

Itse en ainakaan syyllistyisi hetkeksikään siitä, että on aikaa eri tavalla, kuin "lapsellisilla" ihmisillä. Lapsi on kuitenkin valinta. (Tarkoitan valintaa haluta vanhemmaksi.)

Minä olen lapseni tehnyt, saanut, miten sen nyt haluaa ilmaistakaan, aivan täysin itsekkäistä syistä. Me halusimme lapsen. Ei mitään sen enempää tai vähempää. Yhtään emme ole ajatellut, että tämä valinta (ja se, että olemme lapsemme saaneet) olisi jotain epäitsekästä. Ajatus on jotenkin aivan absurdi, -miten se olisi epäitsekäs?

Ja pöyristyttää kyllä sellaiset ihmiset, jotka puhuvat lapsettomista ihmisistä itsekkäinä (viittaan esim. kommentteihin koskien Satu Taiveahoa)! Ensinnäkin, luulisi kaikkien tietävän, että lapsia ei aina saada, vaikka sitä eniten maailmassa haluaisi, mutta myöskin puhtaasti siitä syystä, että mikä pakko kenenkään on haluta lapsia. Ja miten ihmeessä se lapsettomuus aina kuitenkin liittyy siihen _naiseen_?

Olen tässä pohtinut, että mikähän tämä kommenttini punainen lanka olikaan, mutta ehkä sitä ei todellakaan ole. Mutta kirjoituksesi vain herätti ajatuksia:)

Nauti ihmeessä ihanalta kuulostavasta viikonlopustasi! :) Hetket ylhäisessä yksinäisyydessä on kyllä ihania joskus.

Arya kirjoitti...

Samaa mieltä ed. kommentoijien kanssa. Ja sivusta seuranneena voin todeta, että välillä lasten hankkiminen jos mikä voi olla todella itsekästä :( Sinulle tahtoisin sanoa, että nauti täysin siemauksin ja hyvällä omallatunnolla dinkkupäivistäsi unelmat silti kirkkaana mielessäsi! Juuri eilen taisin huokaista miehelleni, että kaipaan niitä aikoja, kun en ollut vastuussa kenestäkään ja ennemminkin minusta pidettiin huolta :) Vaikka toki en vaihtaisi Nurmilintua siihen elämään! But maybe you got my point?

Saariston kasvatti kirjoitti...

Minä olen näitä asioita pitkään pohtinut myös, johtunee iästä. Olen myös lapseton, mutten ole lasta koskaan vielä edes yrittänyt. Kukaan ei ole minulle onneksi vielä ääneen sanonut, että elämäsi on niin helppoa kun voit tehdä mitä huvittaa. Siinä vaiheessa räjähtäisin silmille. Räjähdin jo siinä vaiheessa kun ystävieni miehet sanoivat, kuinka heidän maailmankäsityksensä muuttui heidän saatuaan lapsen, kyllä sinunkin kannattaisi. Avoin mielipiteeni siihen oli, että mitäs olet ollut niin tyhmä sitten ennen, itse osaan hahmottaa maailman ja asioiden tärkeysjärjestyksen ilman että minun on ollut pakko lisääntyä. Kukaan ei ketään pakota hankkimaan lapsia, kenelläkään ei myöskään mielestäni ole oikeutta ajatella että toisen teko olisi itsekäs, lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen - koska koskaan et tiedä taustoja. Minullakin on syyni miksi olen pienestä asti hahmottanut maailman tärkeysjärjestyksen ja miksi myös olen toistaiseksi lapseton, vapaasta tahdostani. Ei ole kenenkään muun ihmisen oikeus kommentoida, että minun pitäisi elää toisin, kun en kerran tee mitään laitonta.

Maailma on vääristynyt siinä, että tähän jo nyt ylikansoitettuun palloomme pitäisi muka hankkia lapsia. Ennenhän se oli välttämättömyys, vanhuuspäivien ainoa turva. Mutta nykyään... kyllä lasten hankkiminen on mielestäni yhtä itsekästä kuin lapsettomuuskin, lasten hankkimiseen keksitään vain yhteiskunnallisesti hyväksytympiä selityksiä, mukamas.

Ah, tämä on meille niin ajankohtainen, mutta myös ah niin ärsyttävä aihe. Siitä ei tunnu pääsevän eroon, vaan harvase viikko joutuu selittämään että ei, en ole naimisissa ja kyllä, kerro MIKSI minun pitäisi mennä naimisiin. Tai ei, minulla EI ole lapsia, kerro miksi minun pitäisi hankkia lapsia? :)

Nauti siis täysin nyt siitä omasta ajasta, tarvitset sen kootaksesi itsesi uudelleen ehyeksi. Kohta olet taas kunnossa ja sinulla on voimia ehkä yrittää uudelleen, tavoitella haavettasi. Sillä perhe saa todella olla haave, kunhan ei arvostele muiden päätöksiä tai tilanteita, kun taustat voivat olla niin moninaiset.

Elämällä on tapana asettua juuri niin kuin pitää. Se kannattaa ottaa mielenkiintoisena matkana, yllätyksellisenä matkana. Liika tavoitteellisuus tappaa luovuuden ja masentaa. Ei lapsi lopulta tuo onnea, onnen pitää kasvaa jokaisesta ihmisestä sisältä päin. Monet astuvat tähän harhaan. Toki omat murheet on helppo sysätä sivuun, kun on toinen jonka tarpeet menevät edelle. Mutta eikö se ole aika näennäistä?

Pidä kiinni unelmista! Itse haluaisin tietää ja tuntea haluanko minä lapsen vai en. Tietyllä tapaa pelkään herääväni ajatukseen liian myöhään... mutta toisaalta miksi murehtia asiaa joka ei itsellä ole päällimäisenä mielessä. Minä nautin tästä omasta ajastani, enkä häpeä myöntää sitä! :)

Alien kirjoitti...

Voi, miten fiksuja kommentteja! Tuntuu turhalta enää sanoa itse tähän mitään. Mutta sanon silti. Sanon myös, että nauti, nauti hyvä ihminen!

Itse olen 30-vuotias vapaaehtoisesti lapseton. Olen tiennyt tämän, siis että en halua lapsia, jo lukioikäisestä asti. Syitä on monia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen valinnastani.

Mua ärsyttää, että tätä valintaa pitää jotenkin erityisesti aina perustella. Jotkut kokevat jostain syystä lähes loukkauksena sen, että "kehtaan" olla hankkimatta lapsia. Itse ymmärrän heitä, jotka lapsia haluavat, enkä minä ala kysellä, miksi. Vaikka joskus joiltain kyllä pitäisikin.

Alien kirjoitti...

Voi, miten fiksuja kommentteja! Tuntuu turhalta enää sanoa itse tähän mitään. Mutta sanon silti. Sanon myös, että nauti, nauti hyvä ihminen!

Itse olen 30-vuotias vapaaehtoisesti lapseton. Olen tiennyt tämän, siis että en halua lapsia, jo lukioikäisestä asti. Syitä on monia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen valinnastani.

Mua ärsyttää, että tätä valintaa pitää jotenkin erityisesti aina perustella. Jotkut kokevat jostain syystä lähes loukkauksena sen, että "kehtaan" olla hankkimatta lapsia. Itse ymmärrän heitä, jotka lapsia haluavat, enkä minä ala kysellä, miksi. Vaikka joskus

Paju kirjoitti...

Suosittelen tsekkaamaan Wicked-musikaalin Lontoon Apollo Victoria -teatterissa :) Aivan mahtava spektaakkeli ja huikeat näyttelijät.

Olen kuullut, että parhaat paikat myydään vasta esityspäivänä ovelta, mutta kannattaa varmistaa tämä tieto vielä. Theatre Monkey (http://www.theatremonkey.com/APOLLOVICTORIAbooking.htm#Th) -sivustolta voi tarkistaa salin parhaat paikat, ja monien muiden teatterien myös :)

Turun Tilda kirjoitti...

Eräs lapseton: Kiitos kommentista. Pyyteetöntä elämäntapaa tuskin on olemassa. Kumpa osaisimme kunnioittaa toinen toistemme tapaa olla niin kauan kuin se ei vahingoita muita.

anonyymi: Niinpä, miksi kysym,ys lapsista esitetään aina nimenomaan naisille. Toki siihen liittyvät ne biologiset faktat, mutta kummiskin... kiitos tsempistä :)

Arya: Sain kyllä, kiitos rohkaisusta :)

Saariston kasvatti: Oivoi, kiteytit hyvin pari pointtia, jotka saisivat kyllä minutkin kiehumaan, varsinkin tuo puhe elämän helppoudesta ja arvomaailman muuttumisesta. Mielettömän hyviä pointteja; noita miehenikin viljelee. Lasta ei pidä hankkia tullakseen ehyeksi tai täydeksi. Kiitos ajatuksistasi.

Alien: Niinpä, miksi toisia valintoja pitää perustella enemmän kuin toisia. kiitos ajatustesi jakamisesta.

Paju: Kiva vinkki, kiitoksia tosi paljon :)

Anonyymi kirjoitti...

Samoja ajatuksia pyörinyt omassakin mielessäni.Mutta miksi en nauttisi elämäni "helppoudesta",ovatko koti-iltani,harrastukseni tai matkusteluni joltakin lapsiperheeltä pois.Äitien kommentit siitä,miten en tiedä oikeasta elämästä mitään,otan kateellisten panetteluna.Yritimme mieheni kanssa lasta aikamme,lääkärin tuomio oli hormonihoitojen aloittaminen,siihen junaan emme lähteneet.Yritimme vielä tuon tuomion jälkeen jonkin aikaa,kunnes aloitteestani laitoimme lapsihaaveen tauolle.Oma mielenterveyteni alkoi mureta,joka kuukautinen pettymys alkoi tuntua ylivoimaisen suurelta.Uskon siihen,että elämä kantaa.Omalla kohdallani se tarkoitti lisäkouluttautumista ja työtehtävien muutosta,ylenemistä.Lapsen kaipuu ei ole kadonnut täysin,olemme sopineet,että toistaiseksi olemme kaksin.Mieli on alkanut unohtamaan aiemmat pettymykset,mutta uusien pettymysten kohtaaminen pelottaa.Työelämän imu on myös tällä hetkellä suuri ja ajatus työelämän tauosta tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta.Asia on itselleni tosi arka,mielummin pidän itsestäni yllä kuvaa uraohjuksena,joka rakastaa matkustamista,kuin kerron,että kyse ei ole omasta valinnasta,vaan biologisesta murheesta.
Mii

Turun Tilda kirjoitti...

Mii: Voimia Mii sinulle! Ihanaa, että uskalsit kertoa asian täällä. Toivotaan ja uskotaan, että elämä tosiaan kantaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä kommentteja.

Sen verran eriävää mielipidettä, että ehkäpä ne "lapselliset" ovat tarkoittaneet maailmankuvan muuttumisella sitä, että aikaisemmin ei ole tullut edes ajatelleeksi miten paljon aikaa ja vaivaa lapsi vie. Lapsi antaa paljon, mutta elämä ei enää olekaan vaan "tule ja mene miten tykkäät". Omaan perheeseen tulee se kolmas (joskus jopa se neljäskin) yksilö, jonka tarpeet huomioidaan. Ex tempore ei lähdetä kahville tai ravintolaan. Arjen aikaa tulee jakamaan uusi ihminen.

Koska kyllähän se on itsekkäämpää elämää silloin kun sinulla ei ole huolehdittavana kuin itsesi ja puolisosi. Terveellä tavalla itsekkäämpää. Uskallan sanoa näin, koska olen kokenut ne kaikki puolet. Tahallisesti lapsettoman pariskunnan elämän, tahattomasti lapsettoman pariskunnan elämän lapsettomuushoitoineen ja nyt onnekkaasti lapsiperheen elämän.

Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että ilman lasta ei voisi ymmärtää asioiden tärkeysjärjestystä. Normaalilla järjellä varustettu ihminen kyllä ymmärtää. :)

Poletti

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi todella osui ja upposi. Itsekin olen samoja asioita miettinyt. Lapsettomana, mutta lasta jo yli vuoden kovasti toivoneena, naimisissa olevana pariskuntana olemme useammankin kerran joutuneet kuulemaan ainakin sivulauseessa ikäviä, syyllistäviäkin kommentteja. Tai ainakin itse olen ne vähän ehkä turhankin herkästi ottanut sellaisina, koska aihe on jatkuvasti omassa mielessäni. Pahin on anoppi, joka jaksaa joka tapaamisellamme kysyä ja vaatia: "Miksette nyt vieläkään hanki lapsia, kyllä teidän jo pitäisi, emme ole välttämättä enää kauaa isovanhempina auttamassa.." jne. Monet katkerat kommentit olen pitänyt sisälläni ja laskenut kymmeneen mielessäni.

Olemme mieheni kanssa päättäneet kuitenkin nyt nauttia tästä hetkestä, kun olemme vain kahden. Tilanne voi muuttua ja toivottavasti muuttuukin jossain vaiheessa joksikin aikaa :)

AnnMarie

Anonyymi kirjoitti...

Vielä hetken lapsettomana, mutta tukevasti raskaana olevana uskaltaudun kommentoimaan, että tunnen itse pientä paniikkia, kun ajattelen tulevaa elämänmuutosta. Pitkään olen ehtinyt elää vain itselleni ja pitkään olimme huolettomia dinkkuja (tai minun tapauksessani emme aina niin huolettomiakaan :D). Nyt se elämä muuttuu ihan vääjäämättä.

Lapsettomana parina saimme monesti kuulla kommentteja, että "te nyt voitte matkustaakin muualle kuin Kanarialle, kun teillä ei ole lapsia" tai "kyllä minustakin tuollaiset ex-tempore hotelliyöpymiset olisivat kivoja, mutta kun ne lapset...". Siihenkö nyt sitten kaikki kekseliäisyys ja hauskuus loppuu? Ehkä avainsanat tosiaan olisivat "elä tässä hetkessä"; jokaisessa elämäntilanteessa kun on varmasti omat hyvät puolensa :).

Minua on kovasti koskettanut avoimuutesi asian tiimoilta ja olen niin iloinen, että elämänilosi on palannut. Toivotan ihanaa syksyn jatkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tilda, minä olen myös miettinyt (ja raivonnut) niin monta kertaa tuota vanhemmaksitulemisen epäoikeudenmukaisuutta eli sitä, että "epäkelvot" ihmiset lapsia saavat, mutta kunnolliset eivät. (Minkä lisäksi kunnolliset ihmiset sitten kuitenkin joutuvat osallistumaan kustannuksiin, kun lapsia joudutaan ottamaan huostaan ym.)

Itse kuulun lapsellisiin lapsettomiin eli olen sekundäärisesti lapseton. Usein tuntuu, että olen jotenkin väliinputoaja, kun en selkeästi kuulu lapsettomiin, mutta
silti lapsettomuustuska on (ollut) todella suuri. Itse asiassa niin suuri kriisi, että avioliittomme ei sitä valitettavasti kestänyt.

Itsekin toivoisin kovasti, että ihmiset pystyisivät kunnioittamaan toisten valintoja, koskee se sitten lapsettomuutta tai niiden hankkimista tai lasten kasvattamista. Viimeksi mainitussakin "lajissa" naiset (valitettavasti useimmiten nimenomaan naiset) lyövät toistensa valintoja välillä todella kovin sanoin. Mutta eihän se ole itseltä poissa, jos joku toinen valitsee toisin kuin itse, vaan kukin eläköön itselleen parhaiden ratkaisujen mukaan.

Toivon sinulle unelmien täyttymistä jonain päivänä, siihen asti nauti rauhastasi tehdä juuri sitä mikä iloa ja nautintoa suo ilman mitään tunnontuskia hedonismista!

-Annis-

Anonyymi kirjoitti...

Aihe on kipeä. Voi olla, että me emme saa koskaan toista lasta. Sekin on suru, jota en suruksi ennen tajunnut. Oon aivan varma, että teillekin tulee vauva jossain vaiheessa vaikka näin ei kait sopisi sanoa, tiedän, että kuinka arkoja aiheita nämä voivat olla.

Lapsettomana eläminen ei musta ole itsekästä, onkohan se väsyneiden äitien jupinaa, kun eivät voi spontaanisti elää niin kuin ennen. Lapsettomana eläminen on varsin järkevää, luonnon kannalta ja monesta muustakin syystä.

Mutta nyt kun on lapsi. Se on vain maailman ihmeellisin asia. On ihanaa kun oma maailma käpertyy oman lapsen ympärille. Tavallaan lapsen saanti on itsekästä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut jonkun aikaa taustalla blogiasi ja nyt kyllä oli pakko kommentoida, kun kirjoitit niin itseäni koskettavaa asiaa.

Me olemme mieheni kanssa tahattomasti lapsettomia. Olemme alle 30v ja menneet kaksi vuotta sitten naimisiin ja siitä asti toivoneet lasta. Ikävintä tässä on juuri ne joko teille on tulossa- kommentit. Mitää syytä ei ole löytynyt, eikä hoidot tunnu tehoavan. Yritämme silti nyt miettiä iloja, kun olemme nyt kahden. Voihan se olla niin, että jäämmekin ikuisesti lapsettomiksi, adoptio on meille liian raskas prosessi.

Anonyymi kirjoitti...

Blogit ovat kyllä mielenkiintoisia siitä, että näissä kohtaa maailmoita, joita ei muuten tavoittaisi ollenkaan. Välillä tuntuu, että elää jossain ihan eri universumissa. Niin kuin nyt näitä tekstejä lukiessa.

Minä olin ensin 30-vuotiaaksi ikisinkku vanhapiika, sitten kuusi vuotta omavalintaisesti lapsettomassa liitossa. Eikä kukaan koskaan ikinä missään kysynyt mitään mahdollisesta pariutumisestani tai myöhemmin lasten hankkimisesta. Pitäisikö minun suorastaan olla loukkaantunut näin jälkikäteen? Kukaan ei ollut vähääkään kiinnostunut? Sitten "rupesimme lisääntymään" - eikä kukaan ole koskaan kommentoinut sitäkään mitenkään. - Ja sitten jossain tässä samassa Suomessa joku joutuu harva se viikko selittämään... huh.

Suvuissamme ja ystävissämme ja tuttavissamme on naimattomia (suorastaan sellaisia jotka eivät koskaan ole vakituisesti seurustelleet sen enempää vastakkaisen kuin saman sukupuolenkaan kanssa), naimisissa, lapsia avioliitossa, avoliitossa, kaikkein liittojen ulkopuolella, lapsia oman aviopuolison kanssa ja lapsia toisen henkilön aviopuolison kanssa, lapsettomia, keinohedelmöitettyjä (Suomessa tai kauempana maailmalla), adoptoineita, sijaislapsia hoitaneita, lapsensa menettäneitä, eronneita, leskiä, toisessa tai kolmannessa liitossa olevia, yksi avioliitosta homosuhteeseen siirtynyt ja toinen lesbosuhteeseen siirtynyt (muttei samasta avioliitosta :). Ja minun nähdäkseni kaikki ovat saaneet muiden puolesta olla juuri siinä, missä ovat. Kahdelle hyvin sotkuiselle vyyhdille on edessä ja takanakin naureskeltu, kun niissä kummassakin viisi, kuusi ihmistä seurusteli ja sittemmin sai lapsiakin niin ristikkäin, että ulkopuoliset eivät perässä pysyneet, kuka kulloinkin oli kenenkin kanssa. Mutta nämäkin vyyhditkin sitten lopulta vakiintuivat ystävyyssuhteissa oleviksi perheiksi. Eikä meidän tuttavat missään kommuunissa asuvia hippejä ole, vaan ihan tavallisia (enemmistö kyllä akateemissa ammateissa ja suht paljon eri sortin opettajia ja lääkäreitä). Kyllä näitä luettuani osaan (ainakin vähän aikaa) olla kiitollinen, kun omaan ympäristöön ei ole osunut keitään, jotka "lyövät toistensa valintoja välillä todella kovin sanoin"!

Turun Tilda kirjoitti...

Loput komemntoijat: Pahoittelen, että vastaaminen viivästyi... Tätä se töihinpaluu meinaa...

Poletti: Onhan se tosiaan noinkin, pääasia on, että erilaiset elämänvalinnat hyväksytään ja ettei mitään tämäntapaista teemaa oteta kenenkään kohdalla lyömäaseeksi

AnnMarie: Kiitos omakohtaisen kokemuksen jakamisesta. Toivottavasti haaveenne toteutuu. Voisikohan anopin kanssa nostaa kissan pöydälle ja todeta, että asia on aika kipeä eli ei kiitos vihjailuja...

anonyymi: Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää loppuraskauden ajalle :)

Annis: Kiitos kommentistasi ja oman tilanteesi avaamisesta. Voin vain kuvitella, kuinka kipeä tiesi on ollut ja ärsytys on paikoin itse kullakin suuri, kun katsoo tätä menoa ympärillä. Itse opettelen kovasti tarttumaan hetkeen :)

Tuosta lastenkasvattamisesta en osaa edes olla vielä mitään mieltä, mutta joidenkin keskustelupasltojen perusteella tietyistä aiheista ei kannata edes aloittaa keskustelua. Ennemmin kannattaa istua vaikka muurahaispesään kuin aloittaa täysimittaista sotaa ;)

anonyymi2: Toivon, että haaveenne vielä toteutuu ja saatte sisaruksen pienellenne... Kiitos toivon sanoista :)

anonyymi3: Toivottavasti haaveenne toteutuu. KAikkea hyvää ja uskoa tulevaan!

anonyymi4: Ihmisillä on tosiaan lukemattomia eri syitä olla kiitollisia :) Tällaisten blogien hyvä puoli on se, että saattaa sattumoisin tavoittaa väläyksen aivan toisenlaista todellisuutta elävien ihmisten maailmasta. Se lisää suvaitsevuutta tai vähintää ymmärrystä toisia kohtaan ja selittää mahdollisesti näiden ihmisten käytöstä.


Mimosa kirjoitti...

"Siihen asti on kai parempi vain elää tätä minulle tällä hetkellä suotua elämää ja nauttia siitä."

Juuri noin! Hyvä!

Joo todellakin, ihmiset eivät tajua, että lapsettomuus ei todellakaan aina ole oma valinta.