keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ajatuksenvirtaa elokuvista ja opinnoista

Tervehdys!

Pitkähkö blogitaukoni on johtunut jälleen kerran siitä tunnelista, johon jokainen lukion opettaja sukeltaa kerran 6-7 viikossa eli siihen kuuluisaan koeputkeen ;) Tällä koeviikolla minulla ei onneksi ole muutaman alakoulun oppitunnin ohella ollut kuin koevalvontoja, mutta aika on ollut kuitenkin kovin kortilla.

Sain juuri yhden esseenipun korjattua, joten palkitsen itseni pienellä blogihöpöttelyllä.  Seuraavanlaisia aatoksia ja vinkkejä ajattelin jakaa:

1) Käykää ihmiset katsomassa uusin filmatisointi Anna Kareninasta. En ole mikään Keira Knightley-fani (Miksiköhän muuten? Voisin ehkä lopultakin kyseenlaistaa tämän fakkiutumani...), mutta tässä uusimmassa versiossa Tolstoin rakastetusta klassikosta hän kyllä loisti. Elokuva hyödyntää erittäin nerokkaasti teatterimaisia lavasteita kuvatessaan 1800-luvun Venäjän aristokratian ihmissuhdesotkuja. Ja jos ei muuten, niin menkää katsomaan raina ainakin sen takia, että Jude Law on kerrankin ihan hirveässä KÄÄKÄN roolissa (niin, se on tuo alemmaan kuvan mies, Karenin, eikä tuo ylemmän kuvan rakastaja....)!


No, mehän vanhenemme kaikki, kuten leffaseurani osuvasti totesi ;) Ei sitä itsekään olla enää kaksikymppisiä kuten silloin, kun ensimmäisiä kertoja ihailimme kyseistä staraa valkokankaalta!

2) Olen muuten kovasti harmitellut Maalaisunelmia-lehden lakkauttamista. Puhisin kiukusta, kun postiluukusta tupsahti jokin ihme kakkulehti, vaikka olin ottanut asiakaspalveluun yhteyttä ja pyytänyt lehden ruotsalaista versioita lopputilauskaudeksi. Täytynee soittaa uudestaan. Ärsyttävää vain, kun asiat eivät hoidu lupauksista huolimatta! Olisi parempaakin tekemistä kuin odotella jälleen kerran, milloin siellä asiakaspalvelussa viitsitään ylipäätään vastata!

3) Onko kenelläkään käsitystä, voiko mistään anoa/saada aikuisopiskelutukea, jos työkokemusta on vasta viisi vuotta? Olen turhautumisen partaalla kuultuani, että Koulutusrahaston aikuiskoulutustukea saa vain, jos on ollut kahdeksan vuotta työelämässä, ja lyhyemmän jakson, jos on ollut töissä viisi vuotta ENNEN vuotta 2010 (tai jotakin sinnepäin).

No, olen kyllä ollut töissä jo viisi vuotta, mutta vasta tähän päivään mennessä. Huokaus.  Kyllä opetukseton vapaa auttaisi nimittäin nuorempaakin opettaja-opiskelijaa järjestämään pakolliset harjoittelunsa  yms. siinä, missä vanhempaakin. En ymmärrä, miksi on tärkeämpää tukea vain vanhempien, useinmiten virassa olevien (ei tietenkään aina, en yleistä!) uudelleen kouluttautumista. Nuorempien opettajien kohdalla voi olla ihan oikeasti tosi kyseessä ihan sen takia, ettei meinaa työllistyä kunnolla alkuperäisellä aineyhdistelmällä. Toisaalta ilman töitä olevat voivat opiskella ansiosidonnaisella. Todennäköisesti he saavat tällöin käteen saman verran rahaa kuin me töissä olevat palkattomina ottamiemme vapaiden takia. En tarkoita, että tämä oikeus opiskella ansiosidonnaisella pitäisi lakkauttaa. Se on hirveän hyvä uudistus! Mutta onko tarkoituksen mukaista ajaa työuran alkupuolella olevat piippuun? Taataanko tällä pirteä ja työkykyinen työvoima tulevaisuudessa? No, tämä oli tällaista väsyneen purkausta. Ehkäpä ne voimat jostakin vielä löytyvät...

Vielä on vajaa vuorokausi aikaa äänestää teemaviikon väriä. Palataan viimeistään sen merkeissä :) Voimia itse kunkin askareisiin ja tsemppiä muutamalle toistaiseksi pallomahaiselle ystävälle sinne merten ja vuorien taa :D

Tähän loppuun vielä hieman Anna Karininan lumoa:



kuvalähteet: 1, 2

4 kommenttia:

Uutistoimisto Anselmi kirjoitti...

Kiitos vinkistä, tuo Anna Karenina pitää kyllä nähdä!

Tessa kirjoitti...

Anna Karenina on kiinnostanut minua jo pidempään, kiitos muistutuksesta :).

Amalia kirjoitti...

Hei,

olen vakilukijasi, mutta kommentoin harvoin.

Sen verran tuohon aikuisopintorahaan vain, että siihen kahdeksaan vuoteenhan saa laskea kaikki kesätyöt ja muut mahdolliset pätkät mukaan. Jääkö sinulla kokemus silti liian lyhyeksi? Toivottavasti löydät jonkin ratkaisun!

Mukavaa kevään odotusta!

Lotta kirjoitti...

Mä kävin katsomassa tuon Anna Kareninan, mutta en jotenkin syttynyt sille. Mua taas ärsytti ne teatterilavasteet, olisin kaivannut ihan kunnon uskottavan tarinan! En tosin ole lukenut kirjaa, mutta tarinaan tutustuin etukäteen. En tiedä, se jokin jäi vain puuttumaan! Nyt odotaan Les Miserablesia kuin kuuta nousevaa... mulla nousi kyyneleet silmiin jo traileria katsoessa!