Heipä hei! Näin alkuun varoitus: tämä postaus on totaalinen sillisalaatti. Ajatuksenvirtaa siis parhaimmillaan ;)
Aloitetaanpa siitä, että tänään kunnian kukko ei taida laulaa Tildukalle... Menin nimittäin eilen illalla pesemään pyykkiä hieman huolettomasti. Heitin muun pyykin ohella koneeseen erään punaisen huivin, jota ainakaan lopputuloksen perusteella en tainnut olla pessyt kertaakaan aiemmin...
Pyykki värjäytyi aika lailla vaaleanpunaiseksi. Joukossa oli muun muassa tämänpäiväinen paita, jonka kaulukset ovat sitten entisen hohtavan valkoisen sijaan pinkit (muu paita on, ah niin ihanaa tekokuitua, joten väri ei tarttunut...) Että näin!
Hetkellisen harmittelun jälkeen tosin totesin, että pinkki taitaa sopia itse asiassa kasvojani vasten paremmin kuin kova valkoinen. Tällaisen olmin kasvoille pieni väriläikkä tekee aina terää! Mutta ei tässä kaikki... Koneessa sattui olemaan myös eräs mieheni lempiteeppari... Mitähän siippa mahtaa sanoa, kun saapuu tänään työmatkalta. Toivottavasti ei ainakaan tule lukeneeksi tietoa täältä blogista (hänellä on taipumusta tehdä yllätysiskuja blogiini nähdäkseen, olenko sortunut ostamaan jotakin, heh)... Mieheni on todella tarkan markan mies ja haluaa käyttää vaatteensa loppuun. Tällaiset takaiskut harmittavat häntä vietävästi!
Vaatteiden ostelusta heräsi vähän muitakin ajatuksia. Blogit ovat kivoja inspiraation lähteitä, mutta aiheutttavat toisaalta materiahysteriaa. Tällä kertaaa pohdin asiaa erityisesti näin bloggaajan kannalta. Olen, kehtaisinko jopa sanoa, tyytyväinen vaatevarastooni. En tarvitse paljon mitään. Minulla on vaatteita, joita olen käyttänyt vuosikausia, mutta myös tietysti välillä uutuuksia. Jostain syystä bloginpitäjänä minulle tulee kuitenkin välillä sellainen olo, että pitäisi aina olla jotakin uutta esiteltävää. Inhoan tuota tunnetta, sillä en ole täysin osannut eliminoida sitä sisältäni. Ajattelen, että jos näytän tämän tietyn asun nyt kuudennen kerran blogissani, niin eihän tätä jaksa enää kukaan seurata. Tämä on kasvun paikka, sillä en oikeasti halua pitää blogia kannustaakseni ihmisiä vain shoppailemaan vaan tekemään löytöjä omien vanhojen hankintojensa joukosta. Helsinkiläinen esseisti Antti Nylén on joskus todennut, että todellista antimaterialismia on se, että rakastaa omistamiaan asioita niin paljon, ettei halua ostaa uutta. Tähän minä ainakin haluan pyrkiä. Parin päivän päästä päässen hakemaan VintaEijas'n Eijalta kymmenen vuotta vanhan lannehameeni, josta hän on muokkaamassa ihanaa korkeavyötäröistä kynähametta minulle. En oikeasti voinut luopua siitä sen täydellisyyttä hipovan kuosin takia :) Ihan ekologistakin, eikä vain?
Mukavaa illanjatkoa!
9 kommenttia:
Tähän kohtaan on pakko todeta, että itseäni on toistuvasti ihmetyttänyt monissa blogeissa ja lehdissä esitetty vimma tyhjentää ja hävittää tavaroita. Ymmärtäisin sen, jos todella olisi tarkoitus pitää sitten komerot autioina ja pinnat paljaina. Mutta kun ihan välittömästi - tai ainakin seuraavalla viikolla - mennään ostamaan vallan vastaavia, vaikka ihan pikkuisen erinäköisiä tavaroita. Tätä ei pieni pääni ymmärrä.
Enkä ymmärrä sitäkään, miksi pitäisi hävittää vaate, jos sitä ei ole vuoteen käyttänyt. Minulla on paljon vaatteita, joita käytän vaikkapa viiden vuoden välein. Olen siis aivan samaa mieltä mainitsemasi esseistin kanssa. Enkä kehtaa sanoa, milloin olen vanhimman käytössä olevan mekkoni ja kenkäni ostanut :-)
Minä olen myös miettinyt tuota vuoden käyttämättä -sääntöä. Esimerkiksi nyt oli kylmä kesä ja hellevaatteita jäi pitämättä - sellaisia joille taas oli kesällä 2011 paljonkin käyttöä. Samoin karvahattuja ja tekoturkkeja ei tarvitse joka talvi, mutta sitten kun sattuu se kahden kuukauden pakkasjakso, ne ovat hyvin hyödyllisiä! Sen sijaan jos johonkin vaatteeseen on täysin kyllästynyt, sitä ei tietenkään kannata hillota komerossa vaan siirtää kiertoon. Noudatan nykyisin kovaa kriittisyyttä uusien vaatteiden ostamisen suhteen, kirppiksiltä taas ostan rennolla kädellä enkä tunne kamamäärästäni minkäänlaista huonoa omatuntoa.
Ihanaa kun joku bloggaaja ajattelee noin. Mua Kyllästyttää se että aina on uutta. Teen itsekkin löytöjä vaatekaappiini. Se on kivaa! Ihan hauskat nuo kaulukset.
- Maija
Minua ei ainakaan haittaa nähdä samoja vaatteita uudestaan ja uudestaan. Itse asiassa se on minusta virkistävää! Osaat kuitenkin asustaa samoja vaatteita hyvinkin erilaisiksi kokonaisuuksiksi. SE on paljon mielenkiintoisempaa kuin viikoittaiset tai jopa päivittäiset uudet vaatehankinnat. :) Eli toivottavasti jatkat samaan malliin myös päivän asu -postauksia! Minä ainakin nautin niistä. :)
Esseisti on kyllä ilmaissut asian hyvin, en osaisi itse paremmin sanoa.
Samanlaisten ongelmien kanssa olen minäkin painiskellut, ja vaikka ostan paljon tarpeellista kirppareilta, niin tulee sieltäkin ostettua myös ylimääräistä tavaraa. Shoppailua se on sekin, vaikka kuinka olisi kirppistavaraa, joku toinen sitten saa tekosyyn ostaa lisää uutta tavaraa kun on myynyt hyvällä omallatunnolla entiset pois kirpputorilla. Joten olen koittanut kirppisshoppailuakin vähentää ja pyrkiä ostamaan sieltäkin vain pitkäikäistä tavaraa, sellaista mitä voin käyttää vielä vuosienkin päästä.
Vaatteita en kovin helpolla laita kiertoon, sydän suurin piirtein itki verta kun vein kesällä kassillisen vaatteita paikalliseen kierrätyspisteeseen. Mutta oli se myönnettävä että en niitä vaatteita olisi enää käyttänyt, osan olisin jo muuten heittänyt ihan roskiinkin mutta tuolla kierrätyspaikassa käy paljon opiskelijoita ja vaihto-opiskelijoita, jotka tarvitsevat ties mitä kummallisempia vaatteita hetken tarpeeseen, joten kulahtaneempikin villapaita voi hätätapauksessa kelvata lämpimästä maasta kesken talvea Suomeen tulevalle vaihtarille.
Farkutkin käytän aina puhki, pisimpään taisin käyttää kasiluokalla minulle ostettuja leviksiä, jotka ompelin ostoskassiksi joskus 25-vuotiaana, ja siihen asti olivat siis ihan käytössä. Villapaidat teen enimmäkseen itse, ja niillekin kertyy käyttöikää yleensä lähemmäs kymmenen vuotta, ja minä käytän talvella päivittäin villapaitoja.
Olen myös samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa siitä, että ei pelkästään käyttämättömyyden takia kannata heittää mitään pois. Minultakin jäi tänä kesänä kesävaatteita pitämättä, koska oli niin kylmää. Mutta ensi kesänä voin sitten pitää niitä eikä tarvitse ostaa uusia. Onneksi en seuraile turhan tarkkaan pintamuodin oikkuja niin voin huoletta pitää vaatteita vuodesta toiseen.
Osto- ja tavariahysteria hämmästyttää minuakin. Minulle esimerkiksi rannekello ja villakangastakki ovat sellaisia "arvotavaroita", joita omistan vain yhden kerrallaan ja toivon sen yhden ainoan kestävän mahdollisimman pitkään. ("Arvotavaroita" lainausmerkeissä siksi, että kelloni maksoi muistaakseni noin viisikymppiä ja villakangastakkinikin ostin alle satasella - halpatavaraa, kun vertaa muotiblogeissa esiteltäviin merkkeihin.) Minulle on aivan uutta ja käsittämätöntä, että muoti-/tyyliblogeissa ostellaan lisää ja lisää tällaisia tavaroita. Tuntuu, että tavarat jotenkin menettävät arvoaan ja merkitystään, jos niitä löytyy kaapista tusinoittain.
-Venla
Nah. Luen muutamaa blogia, ja vaikka suurin osa suosikeistani eivät mitään ostohysteriaa edustakaan niin usein niistä silti tulee kaikenlaisia "ostotarpeita". Sinun blogisi taas vaikuttaa päinvastoin, en muista koskaan ajatelleeni että miksi tuolla on taas samat vaatteet päällä, vaan sen sijaan motivoit minua innostumaan uudestaan vanhoista vaatteistani. Joten olet järjen ääni minulle, jatka samalla linjalla!
Komppaan kaikkia edellisiä kirjoittajia Tilda! :) Mua puuduttaa itseäni nimenomaan ne "ostin tällä viikolla pari toppia" -blogit. Sitten niitä paria toppia ei enää ensi viikolla nähdä, kun taas on "kotiutettu" uusi "yksilö". En vaan pysty lukemaan niitä, vaikka tyyli olisi muuten mieleinen. En voi käsittää sellaista ostohysteriaa ja tietynlaista sokeutta omille kulutustottumuksille. Tuntuu, että aika kuluu vaan shoppailuun, vaikka paljon antoisampaakin tekemistä olisi maailma väärällään. Ja tämä on siis vaatemyyjän mielipide ;) Eli pliis, kierrätä niitä vanhoja vaatteita päivän asu -kuvissa. Sitä toivoisin muiltakin.
-Akka
anonyymi1: Kehtaa kertoa vain ;) Itse käytän edelleen erästä hametta, jonka olen saanut seiskaluokalla käyttööni. Teinien suut loksahtavat aina auki, kun kerron asian heille :)
Elina: Kriittisyys on lisääntynyt myös täällä. Vaatteita tulee tosiaan käytettyä usemamman vuoden sykleissä, kaikkea ei voi käyttää joka vuosi juurikin esimerkiksi säiden vuoksi.
Maija: Kiitos tsempistä!
Sarajana: Voi, kiitoksia tästä kommentista!
Wee Piglet: Olet todella esimerkillinen kuluttaja! Nostan hattua sinulle :)
Venla: Tätä se yleinen vaurastuminen teettää. Voi, kun ihmiset ajattelisivat oikeasti hankitojaan arvotavaroina. minusta tuntuu, että esim. 90-luvulla ajateltiin vielä niin. Itseasiassa elintaso ei voi jatkua pitkään tällaisena länsimaissa. Kun romahdus tulee, opitaan kai sitten kantapään kautta.
anonyymi2: Voih, mikä vastuu! Mutta kiitos kunniasta. Yritän olla esimerkkinä :)
Akka: Kiitos palautteesta! Olipa erityisen kiva kuulla se vaatekaupan myyjän suusta :)
Lähetä kommentti