Työvuosi on tosiaan taas alkanut. Se tietää kohdallani onneksi jo paljon tuttua ja turvallista - yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin sisällöt ovat hallussa ja antavat opettajalle varaa joustaa, jos esimerkiksi jokin luokka näyttää olevan kiinnostunut jostakin tietystä teemasta tavallista enemmän. Lukionkin kurssien kanssa on tehty jo aikoja sitten sinunkaupat, vaikka liialliseen turvallisuudentunteeseen ei olekaan kannattanut heittäytyä - nimittäin juuri kun kuvittelit (ja varsinkin, jos et ole jotakin kurssia pariin vuoteen opettanut) hallitsevasi jonkin yhteiskuntaopin osa-alueen, niin muutoksia on varmasti tullut! On vain oltava nöyrää tyttöä tässä tiedon valtameressä.
Kovin mielelläni ansaitsisin elantoni juuri opettamalla historiaa ja yhteiskuntaoppia jommalla kummalla kouluasteella eli joko yläkoulussa tai lukiossa. Tähän asti se ei ole mahdollistunut, joten oikein mukava, vaikkakin töitä enemmän teettävä vaihtoehto on ollut opettaa samaan aikaan sekä yläkoulua että lukiota.
En todellakaan ole ainut opettaja, joka joutuu hakemaan leipänsä murusina eri oppiaineista. Eräs tuttuni, reaaliopettaja hänkin, opettaa yläkoulussa neljää ainetta, jotta tunnit täyttyisivät. Vaatimaton mielipiteeni on, että tuollainen on yhdeltä opettajalta vähän liikaa vaadittu. Kai sitä voi ihan maalaisjärjellä jo päätellä, että kaikkea ei voi hallita. Jossain vaiheessa aineenhallinta pettää tai se vähintään ohenee.
Kuulisin mielelläni teidän lukijoitteni kokemuksia. Millainen on ollut hurjin opetusaine- ja koulutasoyhdistelmäsi? Tai työkaverisi? Kuinka pitkään näin opetit/ olet opettanut ja mikä on vinkkisi haasteista selviämiselle? Tarkastelen asiaa tietysti ensi sijassa aineenopettajan näkökulmasta, mutta muutkin voivat toki osallistua keskusteluun.
Ps. Jännitän nykyään jonkin verran tällaisten koulumaailmaa käsittelevien postausten tekemistä. Puskista saattaa hypätä joku anonyymi, joka haluaa välttämättä ymmärtää asiat eri tavalla kuin tarkoitin. Tämäkin postaus on siis vain yhden ihmisen mielipide; pohdintaa ja haaveilua siitä, että tulevaisuudessa tilanne jotenkin helpottuisi.
Ps2. Ottaisin edelliseen postaukseen viitaten siis todella mielläni niitä postausehdotuksia vastaan...
kuvalähde täältä
18 kommenttia:
Voi kun muistasin ne hurjimmat, on nimittäin ollut aika älyttömiä yhdistelmiä. Useat kaverini ovat opettajia, ja itsekin opiskelin aineenopettajaopintoja aika pitkälle kunnes tuumasin ettei se ole minun hommani. Osittain siksi ettei kyseisen aineen opettajille tahdo löytyä edes sijaisuuksia, saati sitten virkaa.
Nyt sitten opiskelen ihan toista alaa, vaikka lyhyitä sijaisuuksia voisin vieläkin ihan mielelläni tehdä mutta vain niistä aineista mitkä hallitsen tarpeeksi hyvin.
Mutta niitä yhdistelmiä on ollut suurin piirtein tällaisia: tekstiilikäsityö, uskonto, liikunta, tekninen käsityö ja kotitalous.
Wee Piglet: Mietin vain, että vaaditaanko noihin kaikkiin ainesiin sitten pätevyys kanssa :D
Ei sentään taidettu vaatia pätevyyttä kaikkiin, muuten voisivat joutua etsimään aika pitkään sopivaa hakijaa :D
Ihan rehellisesti: meillä on vuosikausia (ainakin vuodesta 97)tehty sellaisia tuntiopettajuuksia, ettei niihin missään tapauksessa löydy pätevää hakijaa (tyyliin kuvaamataito, ET, biologia, maantieto, uskonto, historia, äidinkieli, terveystieto ja erityisopetus) - koska koulun johto haluaa pitää eräät tietyt henkilöt talossa. Näille henkilöille taas kelpaavat ihan mitkä aineet vain, kunhan tunteja on. Me reaaliaineiden opettajat emme erityisen mielellämme vuodesta toiseen tunteja"mme" luovuttaisi, mutta kun oma opetusvalvollisuus just tulee täyteen, niin eipä siinä voi vikistä, vaikka rehtori jakaa ylitunnit joillekin muille.
Mä opetin sen jälkeen kun valmistuin hissanmaikaksi yläasteella et:tä (7.-9.-luokille), seiskoille uskontoa, olin kuudennen luokan luokanopettaja ja lisäksi opetin viitosluokkalaisille hissaa. (Ja olin mukana oppilaskunnassa ja koulun vertaissovittelutoiminnassa.)
Nyt vain erityisopetusta (sain viran vuosi sitten) ja nyt vain tietty äitiyslomaa.
t.Salla
Tämä riippuu niin tosi paljon koulun koosta. Monelle meistä maalla työskentelevistä kolme-neljä ainetta on ihan arkipäivää, ja jos lukio ja yläkoulu on yhdessä, niin tunteja on luonnollisesti molemmissa opinahjoissa. Yhden aineen eduista taitavat päästä nauttimaan lähinnä opo ja äikänopet :) Suurista kaupungeista katsottuna tilanne on toki täysin eri, eikä yhden aineen pestistä yhdellä asteella haaveilu lainkaan epärealistista. Oma yhdistelmäni on neljä ainetta (pätevyys kolmeen), tunteja on sekä lukiosta että yläkoulusta. Minulle muutto isompiin ympyröihin ei kuitenkaan ole mikään vaihtoehto, joten näillä mennään. Ja niin, matikistithan ovat kai perinteisesti olleet niitä kolmen aineen opettajia - vieläköhän näin on isommissa kouluissa?
Tämä kuvailemasi ongelma on tuleva tiensä päähän. Tulevaisuudessa tulee käymään niin, että luokanopettajat erikoistuvat kaikkiin aineisiin ja ovat siis päteviä opettamaan kaikkia aineita kaikille oppileille vuosiluokilla 1-9. Tämä on kauhuskenaario ,jota jo jotkut tosissaan suunnittelevat. Esim. vähän aikaa sitten luin Hesarista kahden joensuulaisen kasvatustieteilijän ajatuksia, jotka olivat juuri tämänsuuntaisia. Kysyn vaan : onko unohdettu, että yläkoulun aineenopettaja on pätevä opettamaan myös lukiossa. Kuvittelevatko luokanopettajat, että he osaavat opettaa myös lukiossa. Pisatutkimusten tulokset saa heittää romukoppaan. Luokanopettajat ovat hyviä opettamaan luokilla 1-6 , mutta yläkoulussa TARVITAAN AINEENHALLINTAA. t.o
Meillä matikistit VOIS halutessaan erikoistua (heitä on seitsemän) mutta eivät halua, vaan kaikki opettavat neljää ainetta (ma, fy, ke, atk)
Minulla on ammatillisella puolella tänä vuonna sellainen tilanne, että yksi ainekokonaisuus toiselta alalta on tullut opetettavakseni. Olen onneksi aiemmin sitä jonkin verran opettanut ja kouluttautunutkin hiukan. Sen lisäksi tänä vuonna opetan Taidetta ja kulttuuria useammalla alalla -kyseessä on kaikille pakollinen "peruskurssi".
Jännittäväksi tämän asian tekee se, että tuntini ovat kolmessa eri yksikössä joiden välimatkat ovat 3 - 7km ja minulla ei ole omaa autoa... Saa nähdä miten käy. Ainakin reidet näyttäisivät jo vähän kaventuneen ja hapenottokyky vastamäessä on hiukan parantunut :)
Totta puhuen, onneksi koulussamme on myös ns. talon autoja, joita voi työtarkoituksiin varata. Aion varmasti käyttää sitä hyödykseni, varsinkin pidemmille välimatkoille ja talvella...
Ite oon opettanu enimmillään hissaa, yhteiskuntaoppia,uskontoa, valinnaista yrityskurssia (nämä yläkoulun puolella, 2:lla eri koululla) ja elämänkatsomustietoa alakoululaisille. Suoraan sanottuna tuo yrityskurssi oli semmonen, ettei oikein meikäläisen rahkeet riittäneet...Ei sitä opettajakaan voi kaikesa olla hyvä ja kaikkitietävä, ja sehän ei kyllä sovi omalle luonteenlaadulleni ku haluais hallita hyvin kaiken opetettavan:)
anonyymi1: Haetaanko ihmisiä töihin oikeasti tuolla yhdistelmällä? Just joo...
Salla: Olen huomannut, että alakoulussa on hissassa onneksi aivan loistavat opettajan oppaat. Milloinkahan samanlaisia saadaan yläkoulun puolellekin ;)
anonyymi2: Tuota vähän arvelinkin, että maaseudulla on noin. Saanko udella, oletko kielten- vai reaaliaineiden opettaja? Mikä mielipiteesi on? Jaksaako neljää eri oppiainetta valmistella vuodesta toiseen? Iskeeko välillä morkkis siitä, että jokin aineista on lapsipuolen asemassa?
O: Kauhea skenaario kieltämättä. Mutta mitäs sitten, kun lukioverkostoa karsitaan? Minne ylijäämä aineenopettajat sitten pistetään? Ehdotan edelleen ainakin sitä historianopettajien muuntokouluttamista lähihoitajiksi. Saisivat vanhuksetkin tarpeellisten lisäkäsiparien lisäksi asiantuntevaa keskusteluseuraa muisteloihinsa... Ja tämän kommentin kirjoitin kaikella rakkaudella vanhuksia kohtaan. En voisi enempää heitä arvostaa!
anonyymi3: No tuo on jo arvostettavaa. Minä ainakin erikoistuisin!
Piparminttu: Tsempit sulle työmatkajärjestelyihin ja tietysti uusiin työhaasteisiin!
Pupu: Kiitti kokemuksen jakamisesta. Juuri näitä tällaisia kommentteja haluaisin saada, missä jaksamista on ruodittu!
2Yhden vuoden opetin sekä alakoululla, lukiossa että ammattikoulussa ja aineina enkku, ruotsi ja äikkä (kaikkia näitä olen opiskellut ja pätevä opettamaan). Tuntien alkamisajat menivät päällekäin, mutta onneksi kaikki koulut olivat kävelymatkan päässä, joten sumplimalla selvisin. Kokonaisuudessaan oli aika sekava vuosi :) mutta hengissä selvisin, ainakin sai runsaasti kokemusta eri tahoista.
Lapissa muistan nähneeni työpaikkailmoituksia, joissa on juurikin noita mitä ihmeellisimpiä aineyhdistelmiä. Nostan hattua niille, jotka tohtivat opettaa aineita, joita eivät ole opiskelleet.
Tsemppiä opo-opintoihin ja alkaneeseen lukuvuoteen!
t. Hanneli äitiyslomalainen (takaisin pitäisi mennä yo-kirjoitusten aikoihin...)
anonyymi2 jatkaa :)
Olen reaaliaineiden ope. Tuohon jaksamisasiaan olen huono kommentoimaan - en ole kokenut väsyväni, mutta se johtuu ehkä osittain siitäkin, etten ole asiaa kauheasti ajatellut. Aineiden määrä kun on se mikä se on, no can do. Saikohan tästä yhtään kiinni ajatuksestani... No, kuitenkin, matkan varrella on oppinut väkisinkin sietämään sitä, että kaikki tunnit eivät ole parhaita mahdollisia. Vaan ei se silti niitä ajoittaisia morkkiksia poista. Eli kyllä, riittämättömyyden tunteita ei voi välttää, mutta hyväksyn ne ehkä nyt paremmin kuin alkuaikoina.
Omissa aineissani sisällöt eivät kuitenkaan (onneksi) ole kovin muuttuvaisia, joten kurssien pohjat pysyvät melko samoina vuodesta toiseen. Yritän kirjoitella kurssien aikana mahdollisimman paljon ylös tehtävien ym. toimivuudesta, jolloin hienosäädön pohjaksi on jotain muutakin kuin hatarat mielikuvat. Jonkun verran käytän loma-aikoja kurssien suunnitteluun ja otan työn alle isompia kokonaisuuksia kerralla, jolloin sitä silppuisuuden tunnetta on vähemmän. Varsinkin silloin, jos jonkun kurssin kanssa on isompi uudistamistarve. Sellaista yhden ja kahden tunnin suunnittelua kerralla yritän välttää myös kurssien aikana. Aina sekään ei tietysti onnistu, mutta kuten tuossa yllä jo joku sanoikin, opekaan ei voi aina olla kaikessa hyvä ja kaikkitietävä :)
Tsemppiä sinulle syksyn haasteisiin!
Kaksoispätevänä luokanopettajana (pätevyys englannin opettamiseen) on nyt pakko kommentoida O:n kommenttia. Itse en usko, että me luokanopettajat tulemme viemään aineenopettajien työt. Itse en ainakaan halua missään nimessä töihin yläasteelle. Olen luokanopettajana "erikoistunut" alaluokkien opettamiseen ja lasten kasvattamiseen. Kukaan tapaamani aineenopettaja ei ole vielä ollut myöskään halukas tulemaan opettamaan englantia tilalleni ja samalla kiertämään kunnan pikkukouluja...
Kiitos näistä kouluaiheisista postauksista, vaikka ne sinua hieman mietityttävätkin. Inspiroivaa syksyä sinulle ja muille lukijoille.
Hanneli: Nyt kyllä tuli mielettömin yhdistelmä! Nostan puolestani hattua sulle! Alakoulu, lukio ja ammattikoulu kuulostaa ihan hillittömältä yhdistelmältä :) Lapissa varmasti on pula pätevistä, joten joustetaan, kuten syrjäseuduilla yleensäkin. Totuus on, ettei keskikokoisiinkaan oppilaitoksiin välttämättä palkata pätevää opettajaa (esim. lukiossa filosofiaan, jos kursseja on ihan muutama). Se ei yksinkertaisesti kannata.
anonyymi2: Kiitos sinulle! Omissa pohdinnoissasi oli paljon sellaista, joka antoi tukea ainakin minulle. Pitäisi varmankin tehdä enemmän noita reunamerkintöjä heti sen jälkeen , kun tunnit on pitnäyt. kun kaikki kurssit ovat tosiaan vain kerran vuodessa tai kahdessa, niin yleensä tajuaa toistaneensa samat virheet, jos ei mitään merkitse ylös! Olen jo itsekin oppinut paremmin sietämään keskinkertaisuutta, mutta silti välillä iskee epätoivo erityisesti lukon kurssien suhteen - pääsen tuskin koskaan kurssisisältöjä loppuun saakka eikä kertauskursseja voida aineissani järjestää. Yritäpä sitten tarjota opiskelijoille samanlaiset eväät kuin jossakin suuren kaupungin lukiossa.
Alakoulunopettajat: Kiitos komemntistasi! minusta on mielenkiintoista kuulla myös alakoulun opettajien näkemyksiä tästä teemasta. En ole lainkaan perillä tuosta alakoulun kielten opettamisesta. Ilmeisesti se on vähän villi viidakko? Osassa kouluista/ kunnista kieliä opettavat varsinaiset kielten opettajat, mutta sitten tiedän, että välillä luokan oettajia ihan pakotetaan ottamaan esim. engalnnin opetusta, vaikka he kokisivat, etteivät hallitse ainetta saati ole sitä opiskelleet(ja en tarkoita tällä, etteikö osa taas olisi opiskellut sitä ja hyvin hallitsisi aineen).
Anonyymi: Kiitos palautteesta! Näitä opetukseen liittyviä postausaiheita voi myös aina itse ehdottaa, niin ehkä niitä tulisi laadittua useamminkin.
Oman kokemukseni mukaan opettaminen yläluokilla vaatii/vaatisi yhä enemmän kasvattamista ja oppilaan kokonaisvaltaista kohtaamista. Sosiaaliset perustaidot ovat heikentyneet ja aikuisen tarve on joillakin nuorilla suuri. Joskus olen miettinyt, pitäisikö yläluokkien aineenopetusta kehittää siihen suuntaan, että samat opet opettaisivat useampia aineita. Ymmärrän täysin, että se heikentää aineenhallintaa, mutta jos se tuottaa "täyspäisempiä" aikuisia, olisin valmis kompromissiin. ;)
O: Koulutuspoliittinen linjaus, jossa suositaan yhtenäistä perusopetusta ei ole luokanopettajien vika.
H: Jokainen opettaja (myös epäpätevä) ottaa yleensä mieluummin vastaan erikoiset aineyhdistelmät kuin viettää aikaansa työttömänä. Ei niistäkään oikein opea voi syyttää.
Kehittävää keskustelua tarvitaan aina (kiitos siis Tildalle keskustelun avaamisesta!). Ylipäänsä opetus- ja kasvatusalalla toimiminen on niin epäkiitollista hommaa, että kaikkien opettajiksi itseään kutsuvien olisi suotavaa arvostaa toistensa työtä. Tarkempi tutustuminen eri kouluasteiden toimintaan on saanut minut ymmärtämään, että niissä kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Lähetä kommentti