Näin kesän kääntyessä ehtoopuoleen voinen tyytyväisenä todeta, että olen tehnyt lomani aikana monta sellaista juttua, joista olen aiempina vuosina voinut vain haaveilla. Kiitos täysimittaisen opekesäloman!
Erityisen iloinen olen siitä, että olen saanut vihdoin kokkaushanani auki! Enemmänkin olisin voinut opetella ja kokeilla uusia juttuja, mutta jo itsessään korvapuustien väsäämäminen ja niiden onnistuminen oli sellainen juttu, joka nosti itsetuntoani huimasti. Kyllähän minä onnistun, jos vain paneudun! Kuten huomaatte, ostin jopa uuden reseptivihkon itselleni. Sen sivut ovat alkaneet jo täyttyä :)
Olen keskittynyt tänä kesänä kuitenkin enemmän jo osaamieni ruokalajien valmistamisen mieleenpalauttamiseen. Eräs tällainen ruoka, jota teen joka kesä on lapsuuden kodissani usein valmistettu tomaattikeitto. Tomaatithan ovat tunnetusti pirun kalliita talvisin. Keäsäkuukausina otankin sitten yleensä menetetyt tomaattikilot takaisin ja kunnolla! Kaksi tai kolmekin tomaattia saattaa himon kohdatessa päätyä parempiin suihin sellaisenaan...Parasta tässä perinteisessä tomaattikeitossani on muuten se, että se maistuu täysin erilaiselta kuin esanssiset tölkkitomaattikeitot. Teen yleenä soppaa kunnon kattilallisen (kaksinkertaisen määrän), jolloin pakastan loput. Kiireisinä päivinä on mukava ottaa soppaa pakkasesta ja sulattaa vaikka mikrossa.
Tomaattikeitto
1 sipuli
2 porkkanaa
1 kg tomaatteja
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä
kuivattua basilikaa, oreganoa tai Provencen yrttiseosta
kasvisliemikuutio
1 1/2 l nestettä (tai oman maun mukaan)
Kuori ja paloittele sipuli ja porkkanat. Hauduta ne öljyssä ja lisää joukkkoon jauhot ja tomaattilohkot. Sekoita seosta hyvin ja hauduta vielä hetken. Hienonna seos sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kasvisliemi ja mausteet. Keitä seosta hiljaisella lämmöllä n. 5. min. Ripottele keiton pinnalle hienonnettua tuoretta tilliä tai basilikaa. Kuvaamani annoksen söin raejuuston ja krutonkien kera.
Taivaallisen maun lisäksi tomaattikeitto palauttaa aina mieleeni monet lapsuuden kotini viikonloput. Äiti tai isä teki kyseistä keittoa usein jo perjantai-iltana ison kattilallisen, jota riitti sitten ainakin perjantai-illan lisäksi lauantain keittolounaaksi. Kasvispainotteista lounasta täydensi usein kasvisdippi ja ruisleipä. Noille lounaille kokoonnuimme aina koko perheen voimin menneen viikon tapahtumia kertailemaan ja perheen yhteistä laatuaikaa viettämään :)
Ps. Haluaisitko jakaa tämän postauksen kommenttiboksissa jonkin oman sadonkorjuuajan lempireseptisi?
5 kommenttia:
Herkullisen näköistä keittoa! Pitäisikin joskus yrittää tehdä itse, kun olen aiemmin tyytynyt vain kaupan valmisvaihtoehtoihin. Kiva blogi sinulla muutenkin :)
Kesäkurpitsaa tulee aina yli äyräiden, nyt vanhempieni puutarhan lisäksi myös Livonsaaren osuuspuutarhan satolaatikoista. Leikataan puolen sentin viipaleiksi (koon mukaan viipaleet vielä puolitetaan tms. että mahtuu pannulle paljon rinnakkain), paistetaan oliiviöljyssä miedolla lämmöllä hauduttaen pinnalta ruskeiksi ja kauttaaltaan pehmeiksi. Gourmetsuolaa ja mustapippuria päälle. Menee sellaisenaan lisukkeena tai salaatin kanssa ihan pääruokana.
Kuulostaa hyvältä! Minä olen suuri tomaattikeittojen ystävä, joten täytyy kokeilla.
Viime vuonna tein loistavasti syksyyn sopivaa kurpitsakeittoa, mutta en ole aivan varma oliko se tämä:
http://www.vihrealanka.fi/node/8013
Ainakin siinä oli paljon currya, mikä sopi siihen erinomaisesti.
Herkullista, pitäkin kokeilla!
Yksi suosikkini näin loppulesästä on kanttarellileivät:
Sopivasti (1 l?) kanttarelleja ja 1 sipuli
paistetaan/kuullotetaan voissa. Lisätään n 1 rkl vehnäjauhoja ja 2 dl(ruoka-)kermaa, sopivasti suolaa. Tästä pitäisi tulla siis muhennosta.
Voidellaan muutama paahtoleipä, ja päälle kanttarellimuhennosta ja juustoraastetta. Uuniin n. 200 astetta, n. 10 minuuttia (kunnes juusto on ruskitunut). Voi syödä sellaisenaan, salaatin kanssa tai kuten minä pienenä ketsupin kanssa :)
Meillä kotona tehtiin näitä usein kun olin lapsi, ja teen näitä nykyäänkin kunhan vain kanttarelleja osuu kohdalle!
Suvi: Kiitos palautteesta! Kannattaa kokeilla - kyseinen keitto ei maistu ketsupilta!
Elina: Nam! Kiitos vinkistä :)
Karkkis: Kiitos vinkistä. Tuota täytyykin kokeilla :)
Annastiina: Kuulostaa tosi hyvälle, kiitos vinkistä. :) Nyt vain peukut ylös, että tänä vuonna löytyisi kanttarelleja!
Lähetä kommentti