torstai 5. tammikuuta 2012

Menneen vuoden kokoamista ja uuden odotusta

Vuosi 2011 oli kaikin puolin suurten henkilökohtaisten etappien saavuttamista elämässäni.

1. Suurin hetki kaikista oli noin viiden vuoden mittaiseksi venyneen lopputyöodysseiani valmistuminen. Usko itseen ja valitun tien mielekkyyteen meinasi loppua useamman kerran. Olo tuntui kolmenkympin kieppeillä epäaikuiselta ja häpeä olisi vähitellen jäykistänyt kielenkantani kokonaan tuon "kielletyn" aiheen suhteen. Olen kuitenkin kiitollinen tiestäni. Tuskin olisin se ihminen, mikä nyt olen ilman noita vastoinkäymisiä.


2. Toinen merkittävä tapahtuma oli ensimmäisen oman kodin ostaminen. Itse asiassa tuo päätös tuli aika lailla puun takaa, sillä emme olleet suunnitelleet asunnon vaihtamista. Ihastuimme kuitenkin molemmat niin totaalisesti uuden kotimme sijaintiin sekä ilmeeseen, ja kun suunnitelma tuntui uskottavalta vielä miehenkin realismin suodattamana, niin se oli sitten menoa! :)


3. Uskon kehittyneeni vuoden mittaan myös työssäni. Vaikka vuoden mittaan tuli kärvisteltyä ja itkettyä monet kerrrat omaa keskeneräisyyttä, niin kollegoiden ja opiskelijoiden palaute sekä opetustilanteet ja oppiaineeni motivoivat jatkamaan ja kehittymään.

4. Olen myös hirmu kiitollinen siitä, että ihoni on pysynyt kohtuullisessa kunnossa koko vuoden. Tsemppaan ja symppaan kaikkia iho-ongelmista kärsiviä koko sydämestäni!

Vuodelta 2012 odotan erityisesti seuraavia asioita...


1. Minusta tulee täti! Ei sentään ihmislapsen mutta kuitenkin suloisen pienen Welshin Corgin eli tuttavallisemmin töppöjalkakoiran täti :) Odotan jo innolla yhteisiä lenkkejämme täällä maaseudun rauhassa :)

2. Minulla on ollut pitkään jatkokouluttautumishaaveita, joihin aion tarttua nyt, kun tutkinto on viimein valmis. En hiisku suunnitelmistani kuitenkaan sen tarkemmin täällä, sillä toteutuminen ei ole todellakaan itsestään selvää...

3. Ensi kesänä on vihdoin edessä se oikea (niin suuresti kadehdittu) opettajakesäloma! Toivon, että pääsemme visiteeraamaan ainakin Itävallassa, jossa miehen veli ja eräät rakkaat ystävämme asustavat. Shoppailuretki erään kollegan kanssa Tukholmaan voisi olla myös paikallaan ;) kesällä aion lukea myös liian myöhään romaaneja, nakutella takapihan patiota, hommata ne viime kesänä hankkimatta jääneet mansikat kotikunnan mansikkatilalta sekä nähdä ystäviä ja perhettä.

Eniten toivonkin juuri mielenrauhaa ja positiivista elämän asennetta itselleni sekä aikaa perheelleni ja ystäville. Yhteydenpito merkityksellisiin ihmisiin jäi minulta viime vuoden aherruksen lomassa valitettavasti vähemmälle. Ihmissuhteiden merkityksen totesi erinomaisella tavalla viime sunnuntai-illan elokuvassa Christopher McCandless, yhdysvaltalainen vaeltaja, jonka kohtalona oli kuolla 24-vuotiaana nälkään Alaskassa. Elokuvan versiossa hän tajusi vasta nälkäkuoleman partaalla, mikä loppujen lopuksi oli onnellisuuden avain - jaettu ilo on se suurin ilo.

kuvalähde: 1

2 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Olen itse ikuisuusopiskelijaksi jämähtänyt ja erittäin kiitollinen siitä, että olet kirjoitellut blogiisi gradusi synnytystuskista. Mulla tulee 30 vuotta täyteen tänä vuonna, ja jaan kokemuksesi siitä, että kyseinen ikä tuntuu eräänlaiselta rajapyykiltä valmistumisen suhteen. On tuntunut hyvältä nähdä, että muillakin gradun loppuun saattaminen venyy ja että siihen liittyy samanlaisia tuntemuksia kuin itsellä. Se, että sait odysseiasi päätökseen, antaa uskoa myös itselle.

Kiitos blogistasi ja oikein hyvää uutta vuotta - nauti siitä tunteesta, kun takaraivossa ei enää jyskytä ajatus eräästä keskeneräisestä projektista :).

Turun Tilda kirjoitti...

Helen: Kiitos kommentista! Iltaani piristi kovasti, kun luin tämän kommentin :) Toivottavasti postailustani on ollut kannustimeksi. Saat omasi aivan varmasti purkkiin. Tsemppiä!