perjantai 7. lokakuuta 2011

Ennätyksentekoa syksyisissä vermeissä

Heipä hei!

Tänään tuli tehtyä ennätyksiä. En muista, olenko koskaan aiemmin pitänyt putkeen kolmea lukion kaksaria peräkkäin (yläkoulu/lukioyhdistelmällä sen sijaan toki olen). Voin sanoa, että tällöin opettajan äänijänteet tietävät ainakin tehneensä töitä! Kurssien alussa sitä tuppaa muutenkin olemaan enemmän opettajajohtoinen, jotta tunnit lähtisivät kunnolla käyntiin.

Mutta edellistäkin hevimpi suoristus taitaa olla sittenkin se, jos joku jaksaa istua saman opettajan tunneilla kuusi tuntia putkeen! Enpä ole aiemmin moista ilmiötä kohdannut ;) Pitänee palkita yksilöt syötävillä mitaleilla kurssin jälkeen...

Päivän asuna kokoelma uutta, vanhaa ja vieläkin vanhempaa. Hame löytyi elokuussa Seppälästä ja pidän sen mallista ja huopaisuudesta kovasti. Ulkokuvia ottaessa oli kuitenkin tosi tuulista, joten parempia otoksia ei tällä kertaa irronnut. Myös tuubihuivi on samaisesta putiikista.
Hamosen kaveriksi valikoitui Nanson Penkolasta alehintaan ostamani Lempivaate-sarjan siveä paituli. En ikinä näytä uskovan ajoissa, sitä että neuletakit saavat minut näyttämään hirveältä Hinkki-Liisalta! En tiedä onko efekti yhtä paha todellisuudessa, mutta kuvissa en tykkää lainkaan. Eipä tuollaisella paitulilla kyllä oikein pärjää kuitenkaan näin säiden viiletessä...

Huomenna suuntaamme ystävien häihin ja sen jälkeen on tiedossa G:n loppupuunausta. Kuulemisiin alkuviikkoon asti!

Ps. Huomatkaapa te viimeisetkin villahousut tuo sivupalkin kysely :)

9 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Blogiasi lukiessa ja varsinkin asukuvia katsoessa mietin aina kunpa itsellanikin olisi yhta hyva tyylitaju! Tai edes jonkinlainen tyyli. Tuntuu, etta vaatekaappi on pikkuruinen kokoelma epamaaraisia vaatteita, joista ei oikein saa koottua mitaan jarkevaa. Tai jos saakin, niin lempivaatteet ovat aina pyykissa :)

Nimetön kirjoitti...

Hihi, Hinkki-Liisa :) Uusi ilmaisu. Pois huoli, et näytä sellaiselta ollenkaan!

Nimetön kirjoitti...

Äänessä oleminen kuusi tai joskus seitsemänkin tuntia putkeen on luokanopettajan peruskauraa. Tosin pitkille päiville sitä koittaa suunnitella tunteja, joilla opettajan höpötys jäisi vähän vähemmälle. Äänen hellimiseksi täytyy muistaa hörppiä usein vettä ja vältää rykimistä ja kuiskaamista.

Turun Tilda kirjoitti...

Sara: No kiitos kunniasta :) Oiva keino yhtenäistää vaatekaappia on hankkia muutamia vaate- ja asustekappaleita, jotaka ovat samanvärisiä tai sävyisiä. Silloin epämääräisyys häviää. Toinen kikka on opetella tuntemaan oman kehonsa mittasuhteet. Silloin tyylikin kehittyy. Näistä on ollut hyötyä ainakin itsellni :)

anonyymi: :D

anonyymi2: Lukion reaaliopettajalla pitkät päivät vaativat hirmuista asiahallintaa (suunnittelua), mutta kaikille opettajille monnen tunnin rupeamat vaativat organisointia ja varsinkin äänenkäytön säätelyä. Vesilasi tai teemuki tunnille tällöin. On hyvä muistuttaa siitä vasta-alkajia (ja ihan itseäkin) :)

hinkki-liisa kirjoitti...

Hei, en ole ennen kommentoinut mutta nyt rohkaistuin.

Hinkki-Liisa on ihan hauskasti sanottu, mutta "hirveäksi Hinkki-Liisaksi" kauhistelu teki myös kyllä aika kipeää erääseen lukijaasi. Tiedän että tarkoitit sillä vain itseäsi, mutta on ero siinä, sanotko vaikkapa että "ruskeat hiukset ovat rumat" yleisellä tasolla sen sijaan että sanoisit että sinulle ruskeat hiukset eivät sovi. Yleistäminen ulkonäköasioissa on minusta ongelmallista. Isot rinnat - tai hinkit niinkuin sinä niitä nimität - ovat toisinaan jopa kadehdittuja, vaikka niiden omistajat niitä usein vihaavatkin. Isot rinnat aiheuttavat myös kiusaamista ja kiusallisia tilanteita elävässä elämässä ihan riittävästi ilman, että sinunkaltaisesti kaunis, tyylikäs ja herttaiselta vaikuttava ihminen erikseen muistutat miten hirveät ne ovat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asiasta jää paha maku suuhun blogiasi lukiessani. Sama koskee muitakin ulkonäköasioita: olisi ehkä kivempi, jos puhuisit vain itsestäsi etkä yleistäisi koskemaan kaikkia, koska ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla kaunis. Sinä olet kaunis, enkä ylipäätään ymmärrä niitä postauksia, joissa valitat kehossasi olevan jotain vikaa.

Olen herkkä loukkaantumaan, tiedän, enkä tarkoita olla ilkeä takaisin. Suurin osa varmasti tyrmää minut naurettavana kitisijänä, mutta tuntuu myös ettei kaikkea pahaa oloa ole aina pakko hiljentää. Ihan rakentavassa hengessä yritän kirjoittaa, kun osuit arkaan paikkaan tuolla hinkki-puheellasi.
Hyvää jatkoa!

Turun Tilda kirjoitti...

Hinkki-liisa: No en voi muuta kuin pyytää anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut tarkoittaa ketään muuta kuin itseäni ja pukeutumisvalintaa, joka ei osunut ihan nappiin. Viljelen paljon täytesanoja, joita poistelen postauksistani muutenkin (jos vain huomaan ajoisa). Tuo oli yksi sellainen ja tällaisen asiallisen palautteen yhteydessä tulee sellainen olo, että miksi ihmessä edes postailen. Kirjoitan blogiani yleensä hirvittävän väsyneenä, jolloin ei joko tule mitään mieleen tai sitten tulee yli ampumisia. Ehkäpä näiden tyylipostailuni ovat muutenkin jo vähän aikansa eläneitä? Olen yksinkertaisesti liian vanha tähän? Mutta kuten jo sanoin, sanavalintani oli huono ja pyydän sitä anteeksi. Ehkäpä pitäisi postata enemmän vaikka sisustuksesta. Tai keksiä uusia harrastuksia... Pointti tässä oli siis se, että blogin pitämisessä on oma vastuusns, ja jos sillä aiheuttaa enemmän surua ja huolta niin muille kuin itsellekin, niin onko siinä järkeä...

Sara kirjoitti...

Ala ole huolissasi Tilda, mina ainakin nautin myos asupostauksistasi. Ainahan sita voi joskus osua jokin sanavalinta vikaan ja lukija ymmartaa jonkin asian eri tavalla kuin itse.

Omasta mielestasi blogisi on kuitenkin ollut aina hyvin asiallinen, enka ole edes huomannut, etta joku olisi voinut pahoittaa mielensa.Surua ja huolta ei ole tannepain milloinkaan blogisi vuoksi tullut.

Rohkeasti siis vain eteenpain :)

hinkki-liisa kirjoitti...

Hei,
hinkki-liisa jatkaa: kiitos että otit palautteen vastaan! :) Jo pelkästään siitä tuli parempi mieli - olisithan ihan hyvin voinut deletoida koko kommentin.

En missään tapauksessa toivo, että lopettaisit asupostausten teon. Pukeudut niin nätisti ja hyvällä maulla, että juttuja on kiva katsoa ja lukea. Sanavalintamokat ovat harvinaista herkkua tässä blogissa, voit olla ihan tyytyväinen itseesi. Tämä hinkki-asia on vain arka paikka itselleni (enkä usko olevani yksin, vaikka muut hinkki-rintaiset eivät ehkä suhtaudukaan asiaan kehtaamalla avata sanaisen arkkunsa), joten tänään tuli harmi ja rypistys.

Se on sinun blogisi, sinä kirjoitat mitä tahdot - muut lukevat tai jättävät lukematta, tai kommentoivat rakentavasti. :) Arvostan sinua entistä enemmän tämän keskustelun jälkeen - toivottavasti et tämän takia lopeta kirjoittamista!
t. Hinkki-Liisa edelleen (tekisi mieli hankkia sähköpostiosoite tällä tunnuksella - luultavasti se olisi jopa vapaana...)

Turun Tilda kirjoitti...

Sara: kiitos tsempistä :)

Hinkki-Liisa: Voinen nyt sitten kutusa tämän kommentinajan sinua tällä nimikkeellä ;) : Hyvä mieli tuli minullekin, kun tämä asia tuli selvitettyä. Meillä kaikilla on arat kohtamme ja välillä toista saattaa loukata myös täällä blogisfäärissä tietämättään. Oma arka kohtani on varmaankin ohimot tai otsa, silä hiusrajani on kovin korkea eikä paljon lohduta, jos joku tituleeraa vaikka sitten hirveän älykkääksi. Minun valenimikkeeni voisi olla siis vaikka kalju-lissu ;)