Salaisessa puutarhassa

Rakastan puutarhamme illanhämyä. Tai no, puutarha on varmaan liioitteleva ilmaus, ja asianyhteyteen sopivampi sananparsi voisi olla takapiha muutamalla kukkapurkilla! Mutta oli miten oli, auringon viimeisten säteiden kadotessa horisontin taakse, minä hiivin puutarhaan tiluksiani tutkimaan ;)

Raahasin juhannuksen tienoilla kotipaikastani Keski-Suomesta sotasaalista: Sininen ja valkoinen emalikulho ovat huutokauppalöytöjä kolmen vuoden takaa. Itse asiassa tein ne niihin aikoihin, kun pukkasin tämän blogin pystyyn.

Kylläpä aika kuluu. Pari päivää sitten tämä blogi täytti kolme vuotta. Uhmaikäinen parhaimmillaan ;)

Puutarha muuttuikin ihan suunnittematta yllättävän sinisävyiseksi. Sopii erityisesti siniseen hetkeen, kun oksallakin laulaa lintu sininen...

Traditioita tässä blogissa on riittänyt - kuten tämä UFF:lta löytynyt 70-lukulainen piirakkamekko. Sehän oli päällä muuten jo blogihistorian toisessa postauksessa! Uutta aaltoa edustavat puolestaan alemmassa kuvassa olevat Mangon ihanasti pehmustetut punosballerinat. No, blogini slogan taitaa edelleen olla se "jotakin uutta ja jotakin vanhaa Aurajoen rannoilla" - ei aina vain uutta Aurajoen rannoilla ;)

Mummula on nykyään tyhjä, kun 88-vuotias isoäitini muutti Jyväskylään. Juhannuksena hän kuitenkin piipahti entisillä seuduillaan ja luovutti aitasta meille aarteen:

Talveksi tonkka päässee sisäkäyttöön - vielä määrittelemättömäään sellaiseen. Minä puolestani jaksan ihmetellä, miten ihminen voi sopeutua uuteen asuinpaikkaan sen jälkeen, kun edellisessä on tullut asuttua 55 vuotta. Sehän on kokonainen ihmiselämä! Vuodet nuorikkona, lasten syntymät ja kasvaminen, lopulta puolison saattaminen siunattuun maahan - ja sitten edessä uusi elämä uudessa ympäristössä.

Tuo kaikki tuntuu vielä niin vieraalta ja kaukaiselta omassa salaisessa puutarhassa sinisenä hetkenä, mutta se on ihmisen osa. Minne lie käy Tildan tie?