Parga

Kalispera! Terveisiä lempeiden tuulten, polttavien säteiden, mehevien makujen ja ystävällisen naurun Pargasta!

Viikko sitten maanantaina ei näyttänyt kovin hyvältä: kello näytti nuukahtaneella työpaikallani jo yli neljää, kun sain vihdoin viimeiset paperihommat tehtyä. Olin kuvitellut, että olisin päässyt lähtemään jo yhden bussilla Turkuun muutamia lomahankintoja tekemään - minulla kun ei ollut mitään käsitystä siitä, millainen varasto rakkolaastareita, bikinin yläosia tai legginssejä kotoa löytyisi. No, tuossa vaiheessa oli jo vähän myöhäistä ja totesin, että lomamatkalle täytynee lähteä niine hyvineen. Pyykkiä aloin pestä sitten siinä puoli kuuden aikaan, ja mies tuli töistä nääntyneenä puoli yhdeksältä illalla - hänellä työpäivä oli venähtänyt yllättäen kellon ympäri. Lähtö olisi seuraavana aamuna jo viiden jälkeen. Ei kun silmät ristissä pakkaamaan...

No, voin kokemuksen rintaäänellä kertoa teille, että joskus on ihan terveellistä lähteä matkalle näinkin - eipähän ehdi liikaa stressata matkavalmisteluja tai itse matkaa, ja kuitenkin huomaa pärjäävänsä ihan hyvin! Muutamat vaihtobiksut olisivat olleet ihan paikallaan (tai jotkin kätevät monikäyttöiset rintsikat), mutta muuten kaikki tarvittava tuli mukaan.


Lomakohteestamme Pargastakaan en ollut ehtinyt ottaa selville juuri mitään muuta kuin että se sijaitsee Joonianmeren rannalla Kreikan mannermaalla parisen sataa kilometriä Albanian rajalta etelään. Tämän lisäksi olin nähnyt muutaman postikorttimaisen kuvan ja joidenkin keskustelupalstojen kommenteista päätellyt, että kyseessä ei ole mikään pahin turistirysä.

En itse asiassa kaipaillutkaan mitään erityisempää eksotiikkaa tämän kertaiselta matkalta - mahdollisuus levätä, ihoa hyväilevä lämmin tuuli ja maukas kreikkalainen ruoka olivat kokemustoiveitteni listalla. Kun tältä pohjalta lähdettiin, Parga yllätti minut iloisesti kuten muutkin reissuseurueemme jäsenet. Kylämäisessä kohteessa oli jäljellä vielä aitoa paikallista elämää, mutta myöskin lomalaisten tuomaa sykettä. Kreikkalaisten helluntai pitkine viikonloppuvapaineen sattui vielä matkaviikon kohdille, joten lähiseudun asukkaat saapuivat illanviettoon perhekunnittain. Katuvilinä ei koostunut siis pelkästä saksalainen- ruotsalainen - saksalainen -norjalainen- suomalainen -asetelmasta.

Alkukesä taitaa olla muutenkin oivallinen hetki matkustaa Kreikkaan - kukkaloisto on uljaimmillaan, eikä kaikki ole vielä karrelle palanutta. Ehkäpä paikallisetkin jaksoivat olla niin ystävällisiä juuri siksi, etteivät loppukesän italialaisturistilaumat olleet vielä kansoittaneet aluetta. Tosin Pargan alue on kuulema aina tunnettu ystävällisyydestään. Kreikkalaisessa luonteessa on kuitenkin se hieno piirre, etteivät he ole liian tungettelevia - sopii hyvin meille pohjoismaalaisille, vai mitä ;)

Kuvasimme mieheni kanssa matkalla tosi paljon. Näin puolen päivän kuvasaldoselailun jälkeenkään en oikein osannut päättää, mistä aloittaa, joten päätin kronologisuuden sijaan tehdä muutaman teemapostauksen. Tämän ensimmäisen Parga-postauksen kuvat on otettu toisen päivän patikkareissulta kukkulan laella sijaitsevaan venetsilaislinnoitukseen, josta käsin pargalaiset puolustautuivat menestyksellisesti niin albanialaisten kuin turkkilaisten hyökkäyksiä vastaan. Pargan alue on ollut historian saatossa melkoinen pelinappula - sitä ovat hallineet niin venetsilaiset, ranskalaiset, englantilaiset kuin turkkilaisetkin. Välillä pargalaiset joutuivat pakenemaan valloittajia aina Korfun saarelle saakka.

Rakastan yli kaiken Välimeren alueen havupuukasvillisuutta, jota tuon linnoituksen ympäristössä riitti. Pinjapuiden varjossa Vrappe-kahvia siemaillessa saattoi ihastella Joonianmeren turkoosia ja kalkittujen talojen hohtoa.

Linnoituksen toisella puolella sijaitsi Valtos-beach, Pargan suurin hienohiekkainen uimaranta. Sinne emme koskaan ehtineet, kun riitti niin paljon muutakin mielenkiintoista - kuten nukkua yhtenä aamuna puoli kahteentoista asti ;)