Vanha sammaloitunut kaivo ja pikkuruinen silta olivat kuin muumilaaksossa. Vuosikymmenten takaiset puuhuvilat. Pohdin,kuka lienee minkin niistä rakennuttanut. Naulatehtailijan leskirouva vai perintörahoilla elellyt dekadentti runoilija?
Pellonsänki ja merenlahti läikehtivät kultaisina kello kuuden iltaauringossa. Mieleeni juolahti Eila Pienimäen ikivihreä "Luona vanhan veräjän".
Ehkäpä vanhan veräjän sijaan tällä paikkakunnalla on tapailtu luona modernin muuntajan ;)
Näihin kuviin ja sävelmiin, lauantai-illan huumaa!
4 kommenttia:
Upeita taloja siellä teidän suunnalla! Tuli muuten mummolani (jota ei enää ole) mieleen tuosta kaivosta, siellä oli nimittäin tuollainen kaivo. Oi! :)
Ihania kuvia! Kauniita taloja ja tuo sänkipellon kuva, miten ihanasti auringon valo kajastelee meren yllä. Laulukin on ihana! Ah, tuon ajan laulut♥♥♥ (ja vähän vanhemmatkin).
Kauniita kuvia ja siellä Suomessakin on kevät pitkällä! Tunnistinpa muuten missä tuo muuntaja sijaitsee, hienon seudun olette kodiksenne valinneet (mulla asuu tuttu ihan tuon muuntajan vieressä).
Mimo: niin on... Sellaisia on aina yhtä ihana katsella, vaikkei ikinä asuisikaan. Minustakin tuo kaivo oli tosi hellyyttävä :)
Ainoanniina: Kuvausmahdollisuudet paranivat hetkättelyssä tämän asuinpaikan muutoksen myötä. Täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti tästä mahdollisuudesta myös blogin puolella. Lisännee inspiraatiota rutkasti :)
Madjaarienmailla: Hihii, arvasin, että joku jossakin vaiheessa tunnistaa paikkakunnan ;) Kevät on tullut kohisten tässä parin viimeisen viikon aikana. Ihanaa aikaa luonnossa...
Lähetä kommentti